Haltialan lenkki fillarilla 32 km ja Helsinki-päivä

Kirkonkylän mylly

Haltiala

Minun kesän ensimmäinen Haltialan-lenkki meni pitkälle kesäkuuhun, mutta tuntui sitäkin mukavammalta. Olin edellispäivänä käynyt tekemässä täyttömäen lenkin ja se meni yllättävän kevyesti (ilman rinkkaa selässä). Kunto on siis kohdallaan. Siksi halusin tehdä Haltialan lenkin kokonaan ja myötäpäivään, siinä riittää ylämäkiä ja reidet saavat töitä. Kotimatkalla pysähdyimme Ylästön Pizzerian terassille ja tasasimme yhteisen pizzan, ennen kuin poljimme kotiin.

Oodin terassi

Keskustakirjasto Oodi

Minulla oli jo lupa mennä verenluovutukseen ja yhdistin sen Helsinki-päivään. Kävin katsomassa Oodin uuden terassin ja menin sen jälkeen Sanomatalon veripalveluun. Homma hoitui taas nopeasti ja kahvit juotuani treffasin Hannun Espan puistossa, hän oli käynyt hakemassa meille etukäteen Savoyn liput.

Kauppahalli

Kävimme kauppahallissa ja istuimme sen ulkopuolelle virvokkeille, verenluovutuksen jälkeen pitää muistaa juoda, varsinkin näin kuumalla kelillä.

UMO, Savoy

Savoy tulikin täyteen, kun UMO veti kevään viimeisen konsertin. Ovien suljettua minulle tuli tuskanhiki ja alkoi huimata. Istuimme parvella reunapaikoilla ja parin ensimmäisen biisin jälkeen siirryin parven lattialle pää alaspäin kuuntelemaan loppukonsertin. Siinä olikin mukava lekotella jalat rappusilla. Tuntui, että ilmakin liikkui lattialla paremmin.

Pasha's

Olin ehdottanut, että menemme OmNamin sisäpihalle Helsinki-päivän tapahtumaan, mutta se ei ollut vielä alkanut eikä Hannu innostunut ollenkaan kasvisruuasta. Menimme Eerikinkadun Pasha'siin, lounaspuffet on neljään saakka ja siinä on runsaasti kasvisruokia pizzan, broilerin ja kebabin lisäksi. Mietimme aurinkoista terassia ja ensimmäisenä tuli mieleen Black Door, jossa saa aina asiantuntevaa ja innostavaa palvelua.

Kaisaniemen puisto

Terassioluiden jälkeen kävelimme Kaisaniemeen, mutta ulkoilmakonsertissa oli meneillään orkesterin vaihto ja lähdimme junalla kotiin.

Nyt on marraskuu ja vaarin kaktuskin tietää sen

Lumesta ei ole tietoakaan, vesisateet sulattivat sen ja ilmat ovat olleet enimmäkseen sateisia ja sumuisia. Heti kun saimme autoon nastat alle, sää pysytteli plussan puolella. Pyhäinpäivänä kävimme haudoilla, äidin luona ja Suvilla kahvilla. Onni kyseli Tallinnan reissua ensi kesälle. Ilona ilmoitti, että nyt on hänen vuoronsa päästä mukaan. Illalla odottelimme Halloween-kummituksia, mutta kukaan ei tänä vuonna kolkuttanut oveamme, vaan saimme syödä karkit itse.

Kotona hyödynsin edelleen lehtikaalisatoa ja tein mm. kikhernesalaattia vuohenjuustolla.

Noel oli meillä päivän hoidossa. Vähät lelumme ja vanhat kuvakirjat kelpaavat, ovathan ne vaihtelua kotona olevaan leluvalikoimaan. Vintin raputkaan eivät enää pelota. Sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että Onni nukkuu vintissä meillä kyläillessään, poika tulee ylös reippaasti. Hän olisi halunnut ottaa kotiin Prahasta ostamani pienen koristekeinuhevosen, mutta kerroin, että äiti on saanut ihan samanlaisen tuliaiseksi.

Hannu juoksi (kuvaannollisesti) lääkäreissä ja kuvauksissa. Vihdoin hän sai päätöksen lonkkaleikkauksesta, joka näillä näkymin toteutuu alkuvuodesta. Minä yritän pitää itseni kunnossa käymällä ohjatuilla liikuntatunneilla ja kävelylenkeillä. Toivottavasti pääsen talvella hiihtämään. Pienessä kylässämme on melua ja meininkiä; taloja rakennetaan, taloja laajennetaan ja teitä kunnostetaan.

Syyskuun Moselin matkalla Hannu taisi maistaa viittä flammkuchen/tarte flambéeta ja hän halusi kokata sitä kotonakin. Hyvää oli: pellillisen toisen puolen päällyste oli sipulia ja pekonia, toinen puoli minun pyynnöstäni päärynää ja sinihomejuustoa.

Isänpäivänä veimme kynttilän Honkanummelle ja ajoimme Lohjalle äidin luokse, mekin saimme täytekakkua. Kävimme isäni haudalla ja tarjosin Hannulle lounaan Lohjalla.

Helsinki-päivänä kävimme Tuulan kanssa UMO:n päiväkonsertissa Teatteri Savoyssa. Vierailijana oli loistava Severi Pyysalo, joka vibrafonin lisäksi soitti myös rumpuja ja pianoa. Hieno konsertti, jossa kuulimme mm. Pyysalon ja Duke Ellingtonin sävellyksiä. Loppuhuipennuksena ainoastaan pianolla soitettuna "Somewhere over the Rainbow".

Akseli Kala-Kallela "Leikkiviä ankanpoikia rannalla"

Kävin Ateneumissa katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyn. Vanhojen suomalaisten taideteosten joukkoon on sijoitettu 12 teosta, jotka matkivat alkuperäistauluja. Koululaiset ja mummojensa mukana Ateneumiin tulevat lapset tutustuvat väkisinkin Suomen taiteen historiaan etsiessään ankkatauluja. Jätin veljekset von Wrightin näyttelyn tarkemman tutkimisen toiseen kertaan ja kiirehdin zumba-tunnille.

Työmatkani varrelta

Perjantaina Hannu huomasi iltapäivällä, että hiljattain autoon vaihdetuista uusista renkaista yksi on tyhjänä. Olimme illalla menossa Espoon kaupunginteatteriin, joten hänen oli vaihdettava tilalle yksi kesärengas. Vierailevan Kulunka Teatron esitys "Solitudes" kertoi leskeksi jääneen vanhan miehen viimeisistä vuosista ja oli liikuttava, lähes surullinen. Aiemmin näkemämme Kulunka Teatron André y Dorine kertoi sekin vanhuksista (ja muistisairaudesta). Takkeja hakiessani kuulin nimeäni kutsuttavan ja tapasin kummityttöni isän pitkästä, pitkästä aikaa.

https://www.kulunkateatro.com/

Noel olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta lunta oli vielä liian vähän, se riitti juuri ja juuri täyttämään muovisen kuorma-auton lavan.

Torstaina satoi niin paljon lunta, että saimme tehtyä sekä lumiukon että -lyhdyn. Perjantain +7 asteet ja vesisade sulattivat lumet ja Noelin lumiukon.

Lastenhoito- ja työpäivien väleissä aloittelin joulutouhuja. Hannu pesi jo aiemmin ikkunat ulkopuolelta (ostin hänelle pitkävartisen Sinipiian, niin ei tarvitse kiipeillä), minä pesin ne sisäpuolelta. Vaihdoin keittiönverhot ja sohvatyynyt punaisiin. Tänä vuonna vietämme joulua snadisti, silti haluan siivota ja koristella kotimme joulua varten. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna laitoimme ikkunoille kyntteliköt ja paperitähdet. Siivosin yläkerran (vaikka se meillä onkin todella vähällä käytöllä) ja tein bataattivuokaa vuohenjuustolla. Lauantaina tulivat kyläilemään Maija ja kolme pikkumiestä: Aatos, Antton ja Miska.

Pidin torstaina vapaapäivän ja Noel tuli vaihteeksi meille hoitoon. Sää oli kurja ja keli kurainen, siksi vietimme päivän sisällä. Laitoimme joulukortisteita vinttihuoneisiin ja toimme alakertaan soittimia, joilla Noel harjoitteli joululaulujen soidessa taustalla. Minäkin nukkuisin päiväunet makoisasti, jos aina olisi tuollainen pikkuihminen kainalossa.

Marraskuun kirjoja:

Péter Gárdos "117 kirjettä". Natsien keskitysleireiltä hengissä selvinneitä Unkarin juutalaisia siirrettiin hoitoihin ja kuntoutumaan myös Ruotsiin. Lääkäri lupaa 25-vuotiaalle Miklosille puoli vuotta elinaikaa, tämä päättää käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja kirjoittaa 117:lle niin ikään Ruotsiin sijoitetulle unkarilaiselle naispuoliselle juutalaiselle löytääkseen itselleen vaimon. Kirjeisiin vastanneista valikoituu pian nuori Lili, jonka kanssa kehkeytyy kiivas kirjeenvaihto. Kirjan viehättävyyttä lisää se, että tarina on tosi ja kirjeenvaihdon kautta aikanaan syntynyt pariskunnan poika on sen kirjoittanut.

Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olen lukenut kirjan jo kerran, nyt se on lukupiirin ohjelmassa ja toinen lukukerta tuo tarinaan syvyyttä ja uusia nyansseja. TV-elokuvakin on ipanoitten kanssa moneen kertaan katsottu, mutta pitäähän sekin katsoa vielä uudelleen.

Mirja Karna "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä". Odotin lukevani Karnan vaelluskokemuksia päiväkirjanomaisesti, mutta teos onkin romaani, johon on ympätty mystiikkaa, unia/painajaisia, komeita miehiä (päähenkilö päätyy vällyjen väliin kreikkalaisen ortodoksimunkin kanssa!), rakkauksia ja riitoja. Kirjan lopussa petyn vielä siihen, että Santiagon vaellus koskee vain Ranskan osuutta.