Helsinki-päivä

Jouluvalmistelut olivat loppusuoralla ja lähdin sumuiseen Helsinkiin. 

Kävin Kiasmassa katsomassa Essi Kuokkasen "Pilvenpitelijä"-näyttelyn. Monissa teoksissa esiintyi koira tai koiria. Alemmasta taulusta tulee väkisin mieleen se, kun Sipe kiskaisi minut viime vuonna nurin. Teoksen nimi on "Sinun onnesi ei ehkä ole minun".

Viitoskerroksessa on englantilaisen Sarah Lucasin näyttely "Naked Eye - Paljas katse". Valokuvien lisäksi näytillä on veistoksia. Pistää miettimään, onko Lucasilla joku tissifetissi.

Katsoin taas etukäteen päivän lounastarjoukset ja tartuin Oodin puurobaariin. Herkkupuurot ovat nyt kovassa huudossa ja markkinoilla niistä kiskotaan 8-13€. Oodin tämän viikon lounaan hintaan sisältyvät kylmät salaatit, kinkkusiivut, focaccia päällysteineen, riisipuuro lisukkeilla (kinuskikastike, ruskistettu voi, granola, jouluinen omenahillo, mustikkahillo) ja jälkiruoka. Täyden vatsan kanssa menin Sanomatalon verenluovutukseen. Hemoglobiini 146, sitä se sienten syöminen tekee! Reipas sairaanhoitaja kehotti menemään luovutuksen jälkeen kahville. Nyt ei jaksa, sanoin ja kerroin Oodin lounaasta. Kyllä aina yhden pullan jaksaa, väitti tämä.

Kävelin HAM:iin katsomaan Marguerite Humeaun hienon näyttelyn "Soihdut". Teoksissa on käytetty kaikenlaisia tekniikoita ja materiaaleja, lasiset pollukatkin näyttivät aivan huurteisilta viinirypäleiltä. Ja valkoisen "norsun" ääntely oli sydäntäriipivän murheellista. Toisessa salissa on vielä esillä Ars Fennica -näyttely ja sain taas lipun, jolla voi äänestää mieleistään taiteilijaa.

Kukontorin joulutori olisi avautunut vasta neljältä, en jäänyt sitä odottamaan, vaan ennen kotiin lähtöä käväisin Tuomaan Markkinoilla. Pisin jono näytti johtavan Korean Snacks -kojulle.

Kaisa, Pihla ja Maija käväisivät illalla tuomassa joulutervehdykset. Heidän lähdettyään katsoin Areenasta Akuutin Lohtu-jakson, Ani Kellomäen toimittamassa ohjelmassa vieraili mm. Esko Valtaoja.

Joulukuun kirjoja;

J. P. Pulkkinen "Sinisiipi". Vantaa-trilogian ensimmäinen osa. En yleensä lue dekkareita, vaikka seuraankin BBC:n rikossarjoja. Tässä kiinnosti lähinnä tutut kaupunginosat. Hyvin kirjoitettu ja päässäni näin tapahtumat kuin tv-sarjassa. Löytyy ruumis, sitten toinen. Ja kolmas. Murhia tutkivat poliisit tulevat kirjassa tutuiksi, mahtavatko jatkaa muissakin sarjan kirjoissa?

"On siis kevät, kuljen Töölönlahden rantaan"

Kasvitieteellinen puutarha

Jääkaappi oli tyhjä, kun lensimme Málagasta illaksi kotiin. Meninkin aamulla Naistenpäivän brunssille. Viikonloppuna aloitin rapputreenit, kuntoportaat olivat jo kuivat (vieressä lapset laskivat pulkalla mäkeä), mutta metsätiet ja latupohjat vielä jäisiä. Cómpetan mäissä totesin, että kunto on hyvällä mallilla, kiitos Rekolan Raikkaan liikuntatuntien. Kuukausi aikaa keriä vaelluskuntoa liikkumalla; jumppaa, joogaa, rapputreenejä ja kävelylenkkejä.

Toimiston lukupiirin takia pidin keskiviikkona Helsinki-päivän. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa sattui olemaan avoimet ovet ja paljon porukkaa. Ei vielä mitään pääsiäiseen tai kevääseen viittaavaa, mutta muuten hienot tilat ja kasvit.

Oodi

Kävelin läpi Kaisaniemen työmaan ja menin Oodiin lounaalle. Mukava kokemus, menee ehdottomasti ravintolalistalleni.

Simon Fujiwara

Kiasmassa minua kiinnosti Simon Fujiwaran uusi näyttely; huumoria, väriä ja musiikkia.

Seuraavaksi katsoin Sinebrychoffin näyttelyn "Veden elämää". Esillä oli myös vanhastaan tuttuja teoksia, kuten Tiina Itkosen valokuvia.

Kakkugalleria

Ennen kuin menin lukupiirin kokoontumiseen, poikkesin vielä Kakkugalleriaan suklaakakulle. Kirjankin olin ehtinyt reissun jälkeen melkein lukea. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan.

Kevään kirjoja;

Riitta Jalonen "Kirkkaus". Luin kirjan jo muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Nyt se tuli valituksi toiseen lukupiiriini ja ajattelin selata kirjaa sieltä tälltä. Riitta Jalosen teksti on niin kuvaavaa ja kaunista ja juoni niin koukuttava, että luin teoksen kokonaan. Välillä murheellistakin tarinaa kevensi Jalosen kaunis kieli: "Sanat syntyvät vedessä", "Kuolleina ihmiset ovat sisällämme vielä enemmän kuin elävinä" jne.

Leïla Slimani "Toisten maa" (1. osa; Sotaa, sotaa, sotaa). Nuori ranskalainen Mathilde rakastuu 1940-luvulla Ranskan armeijassa palvelevaan komeaan, itseään vanhempaan marokkolaiseen Amineen ja lähtee sodan loputtua tämän kotimaahan. Alsacen elämään ja ilmastoon tottunut morsian viedään kaus maaseudulle, jossa pariskunta yrittää viljellä kitukasvuista appiukolta perittyä maatilaa. Amine on innokas kokeilija ja uurastaa kovasti. Tytär Aicha on terävä päästään ja Mathilde haluaa, että tyttö saa käydä koulua. Perheeseen syntyy myös poika. Mathilde kaipaa perhettään ja vanhaa kotimaataan, mutta tyytyy kohtaloonsa ja tekee kaikkensa oman perheensä eteen. Marokon itsenäistymisen verinen sota ulottuu myös kaupunkien ulkopuolelle, jopa heidän syrjäiselle maatilalleen, ennen kuin Marokko itsenäistyy 1956.

Tiivis Helsinki-päivä

Toimiston lukupiiri kokoontui pitkän kesätauon jälkeen. Houkuttelin Hannun lounastreffeille, olihan hänellä mahdollisuus tavata pikaisesti serkunpoika tms. Ruotsista. Jätin hänet tekemään viikkosiivousta ja lähdin jo aamupäiväjunalla keskustaan, josta jatkoin ratikalla Hagelstamille. Jätin yhden Björn Weckströmin pronssisormuksen myyntiin (olen siitä harvinainen nainen, että mielestäni minulla on liikaa koruja, enkä niitä koskaan käytä). Koska olin jo hoodeilla, kävelin Sinebrychoffin taidemuseoon katsomaan "Kirsikkapuun alla - japanilaisia puupiirroksia" -näyttelyn.

Pisti vähän kiireeksi, kun olin tehnyt Hannun kanssa lounastreffit Ravintola Pääpostiin yhdeksi ja tämä ilmoitti jo olevansa tulossa. Nordic Weekin kunniaksi tarjolla oli pohjoismaisia herkkuja (plus mangolassia).

Ennen kuin Erkki aloitti Oodissa puheensa yleisölle, kävimme moikkaamassa häntä. Hannu jäi kuuntelemaan keskustelua (ruotsiksi), minä vetosin lukupiiriin, joka tosin alkaisi vasta parin tunnin kuluttua ja poistuin paikalta.

Kävelin Kiasmaan katsomaan "Kompassissa pohjoinen" -näyttelyn. Sen kierrettyäni istahdin lattiatyynyille muokkaamaan kuviani ja pääsin (luvan kanssa) jonkun englantia puhuvan pojan kuvaan. Seurakseni sain pikkuvesselin, joka oli juuri oppinut kävelemään ja tuli tyynyille ihmettelemään. Ilmanvaihtoreiät lattiassa tosin tuntuivat kiinnostavan enemmän taaperoa.

Hans Op de Beeck

Lopuksi menin Amos Rexiin, jossa on aivan hurmaava Hans Op de Beeckin näyttely "The Quiet Parade". Ah! Hämärässä tilassa oli uskomattoman hienoja betonitaideteoksia. Välillä istahdin sohvalle, mutta sekin oli kivikovaa betonia. Tänne täytyy tulla vielä uudelleen, onneksi on Museokortti!

Olen usein ajatellut pyytää Zeljkalta hänen veljensä/serkkunsa/ystävänsä numeroa, ihan varmuuden vuoksi. Mutta en ole kehdannut, jotenkin se tuntuu pahaenteiseltä. Hän oli kaikessa viisaudessaan ja ystävyydessään antanut numeroni veljelleen, joka viestitti minulle, että Zeljka on leikattu ja kaikki meni hyvin. Iso (betoni)kivi vierähti sydämeltäni. 

Viimeinen etappini oli lukupiiri, johon osallistui tällä kerralla vain viisi. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun Pamukin kirjasta/kirjoista, Turkista, turkin kielestä, politiikasta ja kaikesta muusta vähänkin asiaa sivuavasta.

Loppusyksyn kirjoja:

Silvia Avallone "Teräs". Kirjan tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alkuun, toscanalaiseen terästeollisuuskaupunkiin. Lähinnä seurataan kahden perheen elämää ja lapsuudenystäviä Annaa ja Francescaa, jotka ovat kasvamassa teineiksi. Ystävyksistä tulee mieleen Ferranten Napoli-sarjasta tutut Elena ja Lila. Molemmat yhtä teräviä päästään, mutta vain Elena pääsee ahkeruutensa, opettajansa ja stipendin avulla jatkamaan opintoja lukioon ja yliopistoon. Lila naitetaan rikkaisiin naimisiin ja hän aikuistuu huonossa avioliitossaan. Tässäkin kirjassa vain Anna jatkaa lukioon, Francesca jää köyhän perheen loukkoon, jossa julma isä määrää kaikesta. Kauniit tytöt pyörittävät asuinalueen poikia miten tahtovat, tosin Francesca haluaisi olla Annalle enemmänkin kuin ystävä. Pojilla ja nuorilla miehillä ei ole mielessään muuta kuin seksi, huumeet, alkoholi, discot ja autoilla kaahailu. Heillä ei ole tulevaisuuden haaveita tai mahdollisuuksia, ainoa keino hankkia rahaa on päästä töihin terästehtaaseen. Raskas työ tuhoaa terveyden ja koituu monen kohtaloksi. Kirjassa oli liikaa suoraa seksiä minun makuuni, lisäksi parit ristiriitaisuudet häiritsivät lukemista.

Haltialan lenkki fillarilla 32 km ja Helsinki-päivä

Kirkonkylän mylly

Haltiala

Minun kesän ensimmäinen Haltialan-lenkki meni pitkälle kesäkuuhun, mutta tuntui sitäkin mukavammalta. Olin edellispäivänä käynyt tekemässä täyttömäen lenkin ja se meni yllättävän kevyesti (ilman rinkkaa selässä). Kunto on siis kohdallaan. Siksi halusin tehdä Haltialan lenkin kokonaan ja myötäpäivään, siinä riittää ylämäkiä ja reidet saavat töitä. Kotimatkalla pysähdyimme Ylästön Pizzerian terassille ja tasasimme yhteisen pizzan, ennen kuin poljimme kotiin.

Oodin terassi

Keskustakirjasto Oodi

Minulla oli jo lupa mennä verenluovutukseen ja yhdistin sen Helsinki-päivään. Kävin katsomassa Oodin uuden terassin ja menin sen jälkeen Sanomatalon veripalveluun. Homma hoitui taas nopeasti ja kahvit juotuani treffasin Hannun Espan puistossa, hän oli käynyt hakemassa meille etukäteen Savoyn liput.

Kauppahalli

Kävimme kauppahallissa ja istuimme sen ulkopuolelle virvokkeille, verenluovutuksen jälkeen pitää muistaa juoda, varsinkin näin kuumalla kelillä.

UMO, Savoy

Savoy tulikin täyteen, kun UMO veti kevään viimeisen konsertin. Ovien suljettua minulle tuli tuskanhiki ja alkoi huimata. Istuimme parvella reunapaikoilla ja parin ensimmäisen biisin jälkeen siirryin parven lattialle pää alaspäin kuuntelemaan loppukonsertin. Siinä olikin mukava lekotella jalat rappusilla. Tuntui, että ilmakin liikkui lattialla paremmin.

Pasha's

Olin ehdottanut, että menemme OmNamin sisäpihalle Helsinki-päivän tapahtumaan, mutta se ei ollut vielä alkanut eikä Hannu innostunut ollenkaan kasvisruuasta. Menimme Eerikinkadun Pasha'siin, lounaspuffet on neljään saakka ja siinä on runsaasti kasvisruokia pizzan, broilerin ja kebabin lisäksi. Mietimme aurinkoista terassia ja ensimmäisenä tuli mieleen Black Door, jossa saa aina asiantuntevaa ja innostavaa palvelua.

Kaisaniemen puisto

Terassioluiden jälkeen kävelimme Kaisaniemeen, mutta ulkoilmakonsertissa oli meneillään orkesterin vaihto ja lähdimme junalla kotiin.

Kulttuuria ja kokkauksen ulkoistamista

František Kupka

František Kupka

František Kupka

František Kupka

František Kupka

František Kupka

František Kupka

Pidin vaihteeksi Helsinki-päivän. Kävin Kampin kampaajallani hakemassa väriä päähän ja vaihtamassa kuulumiset. Lounaan söin Annelin kanssa Pikku-Nepalissa ja kävin toimistolla kahvilla. Amos Rex on tiistaisin kiinni, menin Ateneumiin katsomaan František Kupkan mielenkiintoisen näyttelyn, joka koostui taiteilijan pitkän uran aikana maalaamista erityylisistä tauluista.

Shoplifter

Shoplifter

Lee Mingwei

David Shrigley

Ennen kotiin lähtöä menin vielä Kiasmaan katsomaan helmikuussa avatut näyttelyt: Frafnhildur Arnardóttirin pörröinen installaatio, taiwanilaisen Lee Mingein "vaatekorjaamo", jonne vieraat voivat tuoda vaatteita korjattaviksi ja keskustella samalla taiteilijan kanssa. Vaatteen voi halutessaan jättää näytteillä olevaan vaatekasaan sekä brittiläisen David Shrigleyn tekemä 3-metrinen mallinukke, yleisö voi piirtää alastonmallin "piirustusluokassa" ja jättää teoksensa näytille.

Keskiviikon kehonhuoltotunnin jälkeen kävelin Tikkurilaan. Lounastreffit oli sovittu Long Hua -ravintolaan, sen jälkeen menimme Bio Grandiin katsomaan loistavan Bohemian Rhapsody -matinealeffan. Ihan kuin konsertissa olisi istunut!

Torstaina pidimme vaihteeksi salaattipäivän. Kävin otattamassa koepalan ihostani, nyt on leuka tikattuna. Iltapäivällä kokoontui lukupiiri ja illalla oli vuorossa vauhdikas tanssitunti.

Ismet Perttilä

Haimme Onnin koulusta ja menimme Ismetiin syömään. Hän oli jo etukäteen päättänyt syödä cheese burgerin. Jälkiruuaksi oli suussasulavaa suklaamoussea. Veimme Onnin kotiin ja jatkoimme matkaa äidin luokse, sieltä vielä Caritalle kahvittelemaan. Äiti oli hyvällä tuulella ja suostui avaamaan alati nyrkissä olevat kätensä, että sain ne pestyä ja rasvattua. Viemme siskon kanssa hänelle proteiinirahkoja, mehua ja hedelmiä, että hän söisi tarpeeksi. Kovasti äiti on laihtunut ja pyrimmekin ajoittamaan vierailumme ruoka- tai kahviaikaan, jotta voimme syöttää häntä.

Tässä elämänvaiheessa viikonpäivillä ei ole juurikaan merkitystä, silti lauantai on lempipäiväni. Jos meille ei ole tulossa vieraita tai itse emme ole menossa mihinkään, päivä on varsin leppoisa ja rentouttava. Aamupäivän jumppatunnin jälkeen käyn yleensä kävelylenkillä, mutta nyt oli niin sateista, että tulimme kaupan kautta suoraan kotiin. Oli pizzapäivä, Hannu hoiti kokkauksen ja minä sain toivoa täytteet; tonnikalaa, anjovista ja simpukoita. Iltapäivä lepäiltiin ja kuunneltiin musiikkia, ilta kului tv-sarjoja seuraten ja korttia pelaten.

Asumme niin "metsän keskellä", että peurat kävelevät pihallamme. Käyvät ilmeisesti naapurin lintulaudalla.


Amos Rex, Oodi + lukupiiri

Amos Rex

René Magritte

René Magritte

Louis Valtat

Studio Drift "Materialism"

Pidin seuraavallakin viikolla Helsinki-päivän; lounastreffit Tuulan kanssa Ravintola Pääpostissa, jonne oli kokoontunut myös useita ryhmiä ja jouduimme hetken jonottamaan. Kävin yksin katsomassa Amos Rexin näyttelyt. Tällä kerralla ei jonoja ollut, johtuen ehkä siitä, että päänähtävyys "Drifter" - leijuva benonikuutio - oli "huollossa". Katsoin muut näyttelyt ja 11 minuutin elokuvan "Drifters", jossa lukuisat betonikuutiot leijuivat niittyjen, vuorien ja joen yläpuolella yhtyäkseen lopulta yhdeksi suureksi "Trumpin muuriksi". Aitoutta lisäsi maastossa näkyvät kuutioiden varjot ja sementin pöllähdykset, kun kuutiot törmäsivät toisiinsa. Helppoako se on animaatiota apuna käyttäen saada betonikuutiot leijumaan, mutta minä haluan nähdä myös sen "oikean" kuution ilmassa. Olenhan työvuosieni aikana nähnyt yhden jos toisenkin betonitehtaan tuotantoa.

Museosta poistuessani ulkona satoi räntää. Olin Oodissa etuajassa ja kiertelin hetken tiloja katsellen. "Opi neulomaan Oodissa" -ryhmä oli kokoontunut keinutuoleille neulomaan sukkia. Lukupiiri oli varannut yhden ryhmätilan, siinä olikin paljon mukavampi kokoontua kuin meluisassa Musiikkitalon kahvilassa. Keskustelimme Didierlaurentin kirjasta "Lukija aamujunassa", josta useimmat ryhmämme jäsenistä pitivät kovasti. Niin minäkin!

Loppuviikko menikin mukavien vieraiden seurassa. Torstaina meillä kyläilivät Ami ja Roksu, jotka toivat tuliaisina Rummikubin ja opettivat meille sen pelaamisen. Perjantaiksi olin kutsunut meille ensivierailulle kylällä asustavan leskimies-Matin, jonka kanssa aika kului rattoisasti Kreikan matkoja muistellen ja musiikkia kuunnellen. Kyläilyt jatkuivat vielä lauantaina, kun houkuttelimme Maijan jumpan jälkeen mukaamme katsomaan "A star is born" -elokuvan. Pääsimme hänen kyydissään kotiin ja Hannu teki meille pizzaa.