Haltialan lenkki fillarilla 32 km ja Helsinki-päivä

Kirkonkylän mylly

Haltiala

Minun kesän ensimmäinen Haltialan-lenkki meni pitkälle kesäkuuhun, mutta tuntui sitäkin mukavammalta. Olin edellispäivänä käynyt tekemässä täyttömäen lenkin ja se meni yllättävän kevyesti (ilman rinkkaa selässä). Kunto on siis kohdallaan. Siksi halusin tehdä Haltialan lenkin kokonaan ja myötäpäivään, siinä riittää ylämäkiä ja reidet saavat töitä. Kotimatkalla pysähdyimme Ylästön Pizzerian terassille ja tasasimme yhteisen pizzan, ennen kuin poljimme kotiin.

Oodin terassi

Keskustakirjasto Oodi

Minulla oli jo lupa mennä verenluovutukseen ja yhdistin sen Helsinki-päivään. Kävin katsomassa Oodin uuden terassin ja menin sen jälkeen Sanomatalon veripalveluun. Homma hoitui taas nopeasti ja kahvit juotuani treffasin Hannun Espan puistossa, hän oli käynyt hakemassa meille etukäteen Savoyn liput.

Kauppahalli

Kävimme kauppahallissa ja istuimme sen ulkopuolelle virvokkeille, verenluovutuksen jälkeen pitää muistaa juoda, varsinkin näin kuumalla kelillä.

UMO, Savoy

Savoy tulikin täyteen, kun UMO veti kevään viimeisen konsertin. Ovien suljettua minulle tuli tuskanhiki ja alkoi huimata. Istuimme parvella reunapaikoilla ja parin ensimmäisen biisin jälkeen siirryin parven lattialle pää alaspäin kuuntelemaan loppukonsertin. Siinä olikin mukava lekotella jalat rappusilla. Tuntui, että ilmakin liikkui lattialla paremmin.

Pasha's

Olin ehdottanut, että menemme OmNamin sisäpihalle Helsinki-päivän tapahtumaan, mutta se ei ollut vielä alkanut eikä Hannu innostunut ollenkaan kasvisruuasta. Menimme Eerikinkadun Pasha'siin, lounaspuffet on neljään saakka ja siinä on runsaasti kasvisruokia pizzan, broilerin ja kebabin lisäksi. Mietimme aurinkoista terassia ja ensimmäisenä tuli mieleen Black Door, jossa saa aina asiantuntevaa ja innostavaa palvelua.

Kaisaniemen puisto

Terassioluiden jälkeen kävelimme Kaisaniemeen, mutta ulkoilmakonsertissa oli meneillään orkesterin vaihto ja lähdimme junalla kotiin.

Adventin alla

Marraskuun viimeisellä viikolla oli pakkaskelejä, mutta lunta ei Vantaalle vielä satanut. Sitkeä flunssani jatkui edelleen, uskalsin käydä vain kevyillä lenkeillä ja venyttelytunneilla.

Hain metsästä näillä näkymin viimeiset suppilovahverot, jotka lisäsin lehtikaali-broilerikastikkeeseen.

Benjamin Peltonen vieraili Puoli7-ohjelmassa ja kertoi poistaneensa insta-tilinsä kokonaan. Hänen mielestään somessa esitellään aina vain sitä parasta puolta itsestä ja elämästä. Siihen syyllistyn itsekin (kukapa ei?), mutta tässä yksi todellinen kuva siitä, kun petauspatjan päällinen tulee pesulasta. Nyt minulla on ihkaoma turvalaita sängyssä!

Hannu valmisti kokkausvuorollaan flammkuchenia, johon minä toivoin täytteeksi kylmäsavulohta, lehtikaalia ja sinappirelishiä. Hyvää oli!

Joogatunti jäi väliin, kun lähdimme viettämään keskiviikko-iltaa Helsinkiin. Otimme yhdet Hemingwayssä ja kävelimme jouluvalaistun keskustan läpi Savoyhin. Upea Tribute to Prince -konsertti, jossa UMO:n säestäminä esiintyivät Sam Huber, Tuomo Prättälä ja Marta Ren Portosta. Tämän vuoden paras kuulemani konsertti!

Tein piparitaikinan, vaihdoimme sohvan päälliset, sohvatyynyjen päälliset ja pöytäliinat punaisiin. Joulutähdet pääsivät ikkunoihin ja joulutunnelma hiipi kotiimme. Hannu ei anna minun vielä soittaa hilpeää joulumusiikkia, joulupuuhia siivittävät venäläiset munkkikuorot ja Bachin jouluoratorio.

Torstaina pesin keittiön ikkunan ja vaihdoin siihen jouluverhot. Vanha kynttelikkö pääsi vakiopaikalleen. Ennen joululeivonnaisia inventoin kuivatuotelaatikon, maustehyllyn ja säilykevaraston. Heitin vanhentuneet pois ja ostin valikoidusti uusia tilalle. Punaiset linssit ja kuoritut tomaatit olivat vanhentumassa, niiden seuraksi lisäsin pataan pakastimessa jo jonkun aikaa olleen kalapalapaketin, pari perunaa ja porkkanaa, fenkolia ja reilusti chiliä.

Appelmannit matkalla uuniin

 

Illalla jätin lavistunnin väliin, en kuitenkaan olisi jaksanut vetää polkkaa täysillä. Hetken huilin jälkeen ryhdyin paistamaan pipareita. Viimeistään nyt on kotona joulun tuntua. Hannun harmiksi tällä kerralla tuli harvinaisen vähän palaneita pipareita, jotka hän olisi saanut syödä.

Perjantaina jätin Hannun siivoamaan ja lähdin Lohjalle. Matkalla laitoin soimaan Jouluradion. Kävin äidin luona, häneltä puuttuivat sekä hampaat että silmälasit, ehdin jo huolestua hänen huonosta ulkonäöstään. Uusi (taas!) harjoittelijapoika kehui äidin olleen hyvällä tuulella ja hyvin hänelle maistui iltapäiväkahvit ja leivonnainen. Vein isän haudalle kynttilän ja menin Caritan luokse kahvittelemaan. Pikkujoulua vietimme Eijan ja Timon kanssa, kun he tulivat meille lauantaina ruokavieraiksi ja matkakuvia katsomaan.

Kino Myyri 》China 》Savoy

Myyrmäki

Myyrmäki

Tämän syksyn matineaelokuvat ovat jääneet väliin, kun on ollut niin paljon muuta ohjelmaa. Vihdoin ehdimme Kino Myyriin katsomaan vaikuttavan ja lohduttoman "Mitä meistä puhutaan" -leffan. Emme lähteneet enää takaisin kotiin, vaan suoraan Helsinkiin. Kävimme Vltavan yläkerrassa yksillä ja kävelimme Annankadun China-ravintolaan.

China, Annankatu

Matkalla Savoyhin poikkesimme Vanhaan kirkkoon, jossa oli ruotsinkielinen messu meneillään.

Al Di Meola & Fausto Beccalossi

Tupa oli täynnä, kun Al Di Meola ja hanuristi Fausto Beccalossi aloittivat upean konsertin. Olen ollut Al Di Meolan fani siitä asti, kun nuorena ihastuin kitaramusiikkiin. Säästin rahat autokoulua varten, mutta ostin niillä stereot ja ensimmäinen vinyylini oli juurikin Al Di Meolan "Cielo e Terra".

Keskiviikon kehonhuoltotunnin jälkeen oli pakko jättää muut jumppatunnit väliin flunssan takia. Hannu haki vielä metsästä pussillisen sieniä. Tein niistä, Tainan lehtikaaleista (taisivat nekin olla tämän kauden viimeiset), marjoista, sipuleista, tarjouspersimoneista, porkkanoista, Tuulan chilistä, broilerista ja mausteista maittavan syyspadan. Tarjousluumuista tein rommilla maustettua hilloa. Siihen käytin jääkaappiin jämähtäneen muscovadosokerin, joten makeaa on! Pullotin viimeisen aronia-herukkaliköörin. Siinä lionnut kanelitanko on antanut niin vahvan maun, että taidankin käyttää likööriä glögin maustamiseen. Nyt on pakastin ja kellarin jääkaappi niin turvoksissa, että on aika lopettaa säilöntä ja odottaa talven tuloa.


Marraskuun kirjoja:

Sarah Crossan "Yksi". Tämä nuorten kirjaksi luokiteltu teos on kyllä aika rankka varsinkin nuoremmille lukijoille. Kirjan minä, teini-ikäinen Grace, kertoo elämästään, perheestään, kouluun siirtymisestä, uusista ystävistä, ensimmäisistä ihastumisista ja rakkaasta siamilaiskaksosestaan, Tippistä. He yrittävät elää niin normaalia elämää kuin mahdollista ja se onkin suurin asia, josta he unelmoivat; olla normaali, tavallinen. Flunssan jälkitautina Gracen sydän sairastuu ja sen myötä myös Tippi heikkenee. Vaihtoehdot ovat vähissä ja ne kaikki ovat huonoja. Tekstin erikoinen ladonta tekee romaanista helpon ja nopean luettavan. Liikuttava, loistava kirja!

Nyt on marraskuu ja vaarin kaktuskin tietää sen

Lumesta ei ole tietoakaan, vesisateet sulattivat sen ja ilmat ovat olleet enimmäkseen sateisia ja sumuisia. Heti kun saimme autoon nastat alle, sää pysytteli plussan puolella. Pyhäinpäivänä kävimme haudoilla, äidin luona ja Suvilla kahvilla. Onni kyseli Tallinnan reissua ensi kesälle. Ilona ilmoitti, että nyt on hänen vuoronsa päästä mukaan. Illalla odottelimme Halloween-kummituksia, mutta kukaan ei tänä vuonna kolkuttanut oveamme, vaan saimme syödä karkit itse.

Kotona hyödynsin edelleen lehtikaalisatoa ja tein mm. kikhernesalaattia vuohenjuustolla.

Noel oli meillä päivän hoidossa. Vähät lelumme ja vanhat kuvakirjat kelpaavat, ovathan ne vaihtelua kotona olevaan leluvalikoimaan. Vintin raputkaan eivät enää pelota. Sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että Onni nukkuu vintissä meillä kyläillessään, poika tulee ylös reippaasti. Hän olisi halunnut ottaa kotiin Prahasta ostamani pienen koristekeinuhevosen, mutta kerroin, että äiti on saanut ihan samanlaisen tuliaiseksi.

Hannu juoksi (kuvaannollisesti) lääkäreissä ja kuvauksissa. Vihdoin hän sai päätöksen lonkkaleikkauksesta, joka näillä näkymin toteutuu alkuvuodesta. Minä yritän pitää itseni kunnossa käymällä ohjatuilla liikuntatunneilla ja kävelylenkeillä. Toivottavasti pääsen talvella hiihtämään. Pienessä kylässämme on melua ja meininkiä; taloja rakennetaan, taloja laajennetaan ja teitä kunnostetaan.

Syyskuun Moselin matkalla Hannu taisi maistaa viittä flammkuchen/tarte flambéeta ja hän halusi kokata sitä kotonakin. Hyvää oli: pellillisen toisen puolen päällyste oli sipulia ja pekonia, toinen puoli minun pyynnöstäni päärynää ja sinihomejuustoa.

Isänpäivänä veimme kynttilän Honkanummelle ja ajoimme Lohjalle äidin luokse, mekin saimme täytekakkua. Kävimme isäni haudalla ja tarjosin Hannulle lounaan Lohjalla.

Helsinki-päivänä kävimme Tuulan kanssa UMO:n päiväkonsertissa Teatteri Savoyssa. Vierailijana oli loistava Severi Pyysalo, joka vibrafonin lisäksi soitti myös rumpuja ja pianoa. Hieno konsertti, jossa kuulimme mm. Pyysalon ja Duke Ellingtonin sävellyksiä. Loppuhuipennuksena ainoastaan pianolla soitettuna "Somewhere over the Rainbow".

Akseli Kala-Kallela "Leikkiviä ankanpoikia rannalla"

Kävin Ateneumissa katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyn. Vanhojen suomalaisten taideteosten joukkoon on sijoitettu 12 teosta, jotka matkivat alkuperäistauluja. Koululaiset ja mummojensa mukana Ateneumiin tulevat lapset tutustuvat väkisinkin Suomen taiteen historiaan etsiessään ankkatauluja. Jätin veljekset von Wrightin näyttelyn tarkemman tutkimisen toiseen kertaan ja kiirehdin zumba-tunnille.

Työmatkani varrelta

Perjantaina Hannu huomasi iltapäivällä, että hiljattain autoon vaihdetuista uusista renkaista yksi on tyhjänä. Olimme illalla menossa Espoon kaupunginteatteriin, joten hänen oli vaihdettava tilalle yksi kesärengas. Vierailevan Kulunka Teatron esitys "Solitudes" kertoi leskeksi jääneen vanhan miehen viimeisistä vuosista ja oli liikuttava, lähes surullinen. Aiemmin näkemämme Kulunka Teatron André y Dorine kertoi sekin vanhuksista (ja muistisairaudesta). Takkeja hakiessani kuulin nimeäni kutsuttavan ja tapasin kummityttöni isän pitkästä, pitkästä aikaa.

https://www.kulunkateatro.com/

Noel olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta lunta oli vielä liian vähän, se riitti juuri ja juuri täyttämään muovisen kuorma-auton lavan.

Torstaina satoi niin paljon lunta, että saimme tehtyä sekä lumiukon että -lyhdyn. Perjantain +7 asteet ja vesisade sulattivat lumet ja Noelin lumiukon.

Lastenhoito- ja työpäivien väleissä aloittelin joulutouhuja. Hannu pesi jo aiemmin ikkunat ulkopuolelta (ostin hänelle pitkävartisen Sinipiian, niin ei tarvitse kiipeillä), minä pesin ne sisäpuolelta. Vaihdoin keittiönverhot ja sohvatyynyt punaisiin. Tänä vuonna vietämme joulua snadisti, silti haluan siivota ja koristella kotimme joulua varten. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna laitoimme ikkunoille kyntteliköt ja paperitähdet. Siivosin yläkerran (vaikka se meillä onkin todella vähällä käytöllä) ja tein bataattivuokaa vuohenjuustolla. Lauantaina tulivat kyläilemään Maija ja kolme pikkumiestä: Aatos, Antton ja Miska.

Pidin torstaina vapaapäivän ja Noel tuli vaihteeksi meille hoitoon. Sää oli kurja ja keli kurainen, siksi vietimme päivän sisällä. Laitoimme joulukortisteita vinttihuoneisiin ja toimme alakertaan soittimia, joilla Noel harjoitteli joululaulujen soidessa taustalla. Minäkin nukkuisin päiväunet makoisasti, jos aina olisi tuollainen pikkuihminen kainalossa.

Marraskuun kirjoja:

Péter Gárdos "117 kirjettä". Natsien keskitysleireiltä hengissä selvinneitä Unkarin juutalaisia siirrettiin hoitoihin ja kuntoutumaan myös Ruotsiin. Lääkäri lupaa 25-vuotiaalle Miklosille puoli vuotta elinaikaa, tämä päättää käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja kirjoittaa 117:lle niin ikään Ruotsiin sijoitetulle unkarilaiselle naispuoliselle juutalaiselle löytääkseen itselleen vaimon. Kirjeisiin vastanneista valikoituu pian nuori Lili, jonka kanssa kehkeytyy kiivas kirjeenvaihto. Kirjan viehättävyyttä lisää se, että tarina on tosi ja kirjeenvaihdon kautta aikanaan syntynyt pariskunnan poika on sen kirjoittanut.

Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olen lukenut kirjan jo kerran, nyt se on lukupiirin ohjelmassa ja toinen lukukerta tuo tarinaan syvyyttä ja uusia nyansseja. TV-elokuvakin on ipanoitten kanssa moneen kertaan katsottu, mutta pitäähän sekin katsoa vielä uudelleen.

Mirja Karna "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä". Odotin lukevani Karnan vaelluskokemuksia päiväkirjanomaisesti, mutta teos onkin romaani, johon on ympätty mystiikkaa, unia/painajaisia, komeita miehiä (päähenkilö päätyy vällyjen väliin kreikkalaisen ortodoksimunkin kanssa!), rakkauksia ja riitoja. Kirjan lopussa petyn vielä siihen, että Santiagon vaellus koskee vain Ranskan osuutta.

Lepää rauhassa, Marja

Marjan tuhkat laskettiin haudan lepoon Metsolan hautausmaalle, Lohjalla. Saattojoukosta olimme harvoja ei-sukulaisia. Taivaskin vuodatti kyyneleitään, mutta hautausmaalla vältyimme suuremmalta sateelta. Marja, tulen aina muistamaan sinut niin kauniina ja iloisena! Ystäväni pojat soittivat iPadista Anna Puun (feat. Kasmir) kappaleen "Linnuton puu".

Nauruasi vailla 

Olen se linnuton puu

Lehtiä täynnä

Linnuton puu 

Lämpöäsi vailla 

Olen vain ylpeä kuu 

Loistavan kylmä 

Ylpeä kuu

Ruoka- ja kahvitarjoilusta jouduimme lähtemään kiirehtien Savoyn konserttiin. Olisi ollut mukava jäädä muistelemaan Marjan ja minun murrosiän ja varhaisaikuisuuden kohelluksia ja juttelemaan minulle niin tuttujen Marjan lasten, äidin ja sisarusten kanssa. Harmi, että viime aikoina olemme tavanneet vain hautajaisten merkeissä. Ismo Alangon kolmetuntiseksi venyneen konsertin synkät sanoitukset sopivat päivän surulliseen tunnelmaan.

"For my lady". Sateisena sunnuntaina soitimme ystäväni muistoksi Moody Bluesia. Sitähän me teineinä kuuntelimme jonkun kaverimme (vai Marjan perheen?) rivarivintissä (silloisten poikaystäväehdokkaiden?) kanssa.

Kevään reissuja odotellessa

MInä menin vuorostani Lohjalle katsomaan ipanoita. Tiistaina ajoin Maikin luokse, tapasimme ensimmäisen kerran hänen jäätyään loppuvuodesta leskeksi. Yöksi menin Suville ja vietin hauskan päivän Noelin kanssa. Veimme aamulla Onnin ja Ilonan kouluun, ilma oli kaunis ja keväinen, jäimme samantien ulos putsaamaan terassia ja lapioimaan pihan lumia. Kuultuaan junan ääneen Noel halusi polkaista (tai potkaista) asemalle. Jokaisen vesilätäkön ja ojan kohdalla hän totesi "kala". Väsyttyään Noelille tuli äitiä ikävä. Lohdutin, että kunhan olemme syöneet ja nukkuneet päiväunet, äiti ja isi tulevat töistä ja tuovat meille pullaa. 

Moikkasin vielä koulusta kotiutuneet Onnin ja Ilonan, ennen kuin kävin pankissa tapaamassa vanhaa ystävääni, jolta viime kesänä leikattiin rintasyöpä. Pyysin häneltä kaikki yhteystiedot siltä varalta, että hän syystä tai toisesta jättäytyy pois työelämästä. Ennen kotiin paluuta osallistuin vielä Virekodin omaisten iltapäivään. Nyt minulla onkin lukuisia syitä käydä Lohjalla. Harmi vain, että teimme Deltan kanssa autokaupat ja sopimuksessa on määrätty km-määrä, jota emme saisi pahasti ylittää ennen uuden Rion saapumista. 

Viikonloppu oli ohjelmasta vapaa. Lauantaina vietimme Espanja-päivää valmistaen tortilloja, nauttien cavaa ja katsoen Espanja-reissujemme kuvia. Sunnuntain teemana oli Italia. Tein parmankinkku-parsa-sitruunapastaa ja nautimme Limoncellosta, sitruunasta ja appelsiinimehusta pyöräytetyt  aperitiivit.

Hannu pesi auton sunnuntaina ja minä kurastin sen tiistaina, kun ajoin Lohjalle katsomaan äitiä ja hoitamaan Noelia. Keli muuttui uudelleen kylmäksi ja loskaiseksi, moottoritien jo vaihtunut nopeusrajoitus palautetttiin takaisin talvinopeuteen. Keskiviikkona yritin tuuleen ja tihkusateeseen vedoten pysyä Noelin kanssa sisällä, mutta asemalta kuuluva tuuttaus pakotti meidät ulos lenkille ja katsomaan "mun junaa". Illalla ehdimme Aatoksen ja Anttonin yhteisille synttärikutsuille. Apua, Tiitus on kasvanut jo minua pidemmäksi (tosin se ei sinänsä ole mikään mahdoton saavutus)!

Tuulikki Pietilä

Anu Pentik

Torstai oli Helsinki-päivä. Ensin kävin katsomassa Ateneumin kolmannen kerroksen näyttelyt (mm. Tuulikki Pietilä) ja Taidehallissa Anu Pentikin Kolme tilaa -keramiikkanäyttelyn. 

Anu Pentik

Anu Pentik

Ennen kampaajalle menoa kävin vielä urheiluliikkeissä katsomassa rinkkoja. Olivat niin hintavia, että vanha saa luvan kelvata. Kampaajan jälkeen treffasin Hannun Vltavassa, sieltä menimme myöhäiselle lounaalle Rautatieaseman JuFuun ja illalla Savoyhin kuuntelemaan Christina Brancoa ja hänen taitavaa kolmimiehistä bändiään.

Lauantaina saimme vieraiksemme Mirjan ja Masan, jotka puolestaan olivat olleet perjantaina Savoyn kreikkalaisessa konsertissa. Tarkoituksemme oli tarjota Lidlin mainioita Ćevapčićeja, mutta ne ovat poistuneet valikoimasta, joten meidän oli tehtävä itse jauheliha-härkispyöryköitä. Koska illan teemana oli tuleviin reissuihin viitaten Espanja, valmistin myös chorizo-kikhernepataa. Earth Houria viettäen katselimme kynttilöiden valossa reissukuvia ja söimme vielä tapaksia.

Sunnuntain lenkillä löysin ensimmäiset leskenlehdet. Hannu pesi fillarinsa ja aloitti maaliskuun viimeisellä viikolla työmatkapyöräilyn. 

Barcelonan reissun makkaroiden ja kinkkujen jälkeen teki mieli jotain kevyempää, varsinkin kun matkalla alkanut flunssa esti rankemman liikunnan. Lauantai oli sateinen ja jäin hyvällä omallatunnolla sisälle lusmuilemaan. Savulohen seuraksi kypsensin uunissa tuoreita parsoja ja kevätsipuleita.

HUG-kitarafestivaali

Pidimme lauantaina Helsinki-päivän ja menimme Martin markkinoille Kaapelitehtaalle maistamaan virolaisia makkaroita ja juustoja. Ostin uusiin saappaisiini sopivat punaiset nahkasormikkaat. 

Palasimme metrolla keskustaan ja jäimme Taverna Vaelsan brunssille. On todella sääli, että Groupon lopettaa toimintansa Suomessa, sen myötä mekin olemme voineet tutustua moneen mukavaan ravintolaan ja kahvilaan, joihin ei muuten raskisi mennä. Jatkossa pitänee hiuksetkin värjätä itse. Vatsat pulleina kävelimme Sir Einoon ottamaan vielä yhdet portterit, ennen kuin oli illan konsertin vuoro.

Savoy-teatteri järjesti parin vuoden tauon jälkeen HUG-kitarafestivaalin. Raul Mannolan loistava kokoonpano Vándalus ("Vantaan Valo" näin meidän kesken) ja upea flamencotanssija Eleonora Bayaz saattoivat meidät musiikin sävelin ensi kevään Andalusian matkalle. 

Sunnuntaina oli tarjolla väljemmät (ja mukavammat) markkinat, kun kävin Korson jouluisilla markkinoilla. Makkaraperunoiden, paistettujen muikkujen ja lakukojujen lisäksi oli tarjolla monenlaista herkkua ja joulukoristetta. Ostin kahvipullat, Risto Pihlajaniemen tekemän ovikoristeen ja  Minna Immosen joulukortteja. Sillä aikaa Hannu ripusti valosarjan terassin kaiteeseen ja vaihtoi autoon talvirenkaat, sillä Vantaallekin satoi viikonloppuna ensilumi.

Pikkujoulunaluspuuhia

Viikko jatkui lämpimänä ja osin aurinkoisenakin. Kotitöiden lisäksi ehdin käydä lenkillä ja haravoida pihan talvikuntoon. Tuntuu hassulta nähdä pajunkissoja kävelyteiden varsilla. Tiistaina Maija tuli meille katsomaan Espanjan kuvia ennen omaa matkaansa, jota uhkaava lakko ei toivottavasti häiritse. Tarjosin pekoni-kasvispiirakkaa ja picnhoja. Keskiviikon vietin Lohjalla, kävimme äidin kanssa kävelyllä. Kotimatkalla poikkesin Suville. Onni oli tehnyt minulle kauniin rannekorun ja Ilona halusi minut yläkertaan katsomaan Disneyn Lumikki-leffaa. Ajoin illaksi kotiin, Kaisa tuli lasten kanssa käymään. Torstai-illan nautimme Savoyssa Antonio Reyn upeasta flamenco-konsertista, mukana myös Raul Mannola, Rafael Jiménez sekä upeat tanssijat Aylin Bayaz ja José Carmona. Hienoa nähdä vaihteeksi miespuolisen flamenco-tanssijan kukkoilua.

http://www.youtube.com/watch?v=YX_O7jf6Uww

 

Perjantaina vaihdoin vähän pöytäliinoja, istuintyynyjä ja tyynynpäällisiä. Pidän tämän vuoden glögikutsut jo marraskuun puolivälissä, enkä todellakaan aio vielä paistaa pipareita tai vaihtaa verhoja punaisiin. Tosin cittarin tarjoussuklaita yläkaappiin piilottaessani löysin puoli purkillista viime jouluisia pipareita, mutta ne lensivät roskiin. Aikaisemmin pipareita piti paistaa joulun alla pariinkin otteeseen, nyt ei mene kaupaksi kerta-annoskaan. Annoin Hannulle luvan laittaa valoköynnökset vain kuistin kattoon ja terassin pajukartioon. Makuuhuoneessahan meillä on jouluvalot ympäri vuoden. Illalla istuimme terassilla lasillisilla. Ei tullut mieleen, milloin viimeksi on ollut näin pitkä, lämmin syksy.

Lauantaina Hannu lähti työkavereitten kanssa Tallinnaan, minä ostin itselleni pitkään haikailemani Desigual-mekon. Oikeasti se sopisi paremmin tyttärilleni, mutta onhan sillä käyttöä Barcelonassa ja glögikutsuilla. Illalla oli vuorossa perinteiset noitaglögit. Talo tarjosi glögiä, kuumaa keittoa ja omenapiirakkaa, vieraat toivat runsaasti herkkuja juustotarjottimelle. Juttu luisti ja ruoka maistui. Yöllä nousi kova tuuli, joka sunnuntaina yltyi Eino-myrskyksi.

Vihdoin viimein Hannu sai aikaiseksi katsoa Kaisan kanssa vinttikomeroon kerättyjä lasten kirjoja ja vanhoja tavaroita. Hän oli piilottanut sinne myös minun mononi, joiden luulin kadonneen muuton yhteydessä. Aivan turhaan tuli siis hankittua uusi suksipaketti monoineen, nyt omistan kaksi settiä. Puuttuu vain lumi. Kävin Helsingissä hierojalla ja lounastreffeillä Annelin kanssa. Stockalta löytyi savupaprikajauhetta ja punaista pitsinauhaa peittämään uuden mekkoni pääntietä, joka on avara kuin Helena Ahti-Hallbergilla (jonka kelpaakin näyttää kauniita rintojaan). Sää muuttui sateiseksi, tein lämmittävää chorizo-papusoppaa, lisäsin siihen tulisuutta savupaprikalla.

Lohja-päivä peruuntui, kun sisko ilmoitti vatsataudin vallanneen Virkkalan Virekodin. Kulutin "vapaapäivän" kauppareissulla, lenkillä ja leipomalla minttusuklaamuffineja Kodin Kuvalehden ohjeella. Vielä ei ole pipareiden aika, vaikka viikonloppuna tuleekin vieraita. Taustamusiikiksi soitin venäläistä munkkikuoroa, sekään ei ole joulumusiikkia, vaan joulunalusmusiikkia.

Viikonlopuksi tuli kaunis keli, Hannu vaihtoi talvirenkaat autoon ja minä kävin kävelemässä. Lauantai-iltana Mirja ja Masa tulivat katsomaan Kroatian matkan kuvia ja videoita. Tarjolla ćevapčićiä, bataattivuokaa, tsatsikia ja salaatteja. Myöhemmin muffinikahvit avecin kera ja vielä myöhemmin juustotarjotin. Sunnuntaina suunnittelimme kevään Portugalin matkaa ja varasimme majoituksia. Virvon, varvon... kuukausi jouluun ja minä kerään lenkkipolun varrelta pajunkissoja ruusumaljakkoon.

Marraskuun viimeinen viikko oli aurinkoinen, välillä asteet putosivat pakkasen puolelle, välillä oli muutama aste plussaa. Kävin taas Helsingissä hierojalla, lounastreffeillä Katsomo-ravintolassa ja toimistolla kahvilla. Adventin lähestyessä perustin vinttiin pukinpajan, siirsin sinne lahjapaperit ja ostamani kirjat, kalenterit ja lastenvaatteet. Äiti on kadottanut yläproteesinsa ja vatsatauti riehuu edelleen Virekodissa, en taida uskaltaa mennä sinne tälläkään viikolla. Hannu (meidän perheen ateisti!) kyseli jo, milloin kirkoissa lauletaan kauneimpia joululauluja. Kaivoin joulureseptivihon esille ja inventoin maustekaapin. Aloitin jouluvalmistelut keskiviikkona; pesin keittiön ikkunan ja vaihdoin kesäverhot punaisiin. Tein piparitaikinan, samalla lämpeni glögi ja venäläismunkit lauloivat komeasti. Torstaina pesin aulan ikkunan ja vaihdoin tekstiilit jouluisiin. Ostin itselleni lahjakortin KorsoGymille, hain kirjastosta Barcelona kartta-oppaan ja kävin Heurekan joulumyyjäisissä. Yksi tonttutyttö lähti repussa mukaan, kun kävelin Tikkkurilasta kotiin. Illalla paistoin piparit ja koko mökki tuoksuu nyt joululle.

Perjantaina oli viikkosiivouksen aika, sen tehtyäni kävin lenkillä ja ostin Cavan kylmenemään illaksi. Kotona kaivoin esille ikkunatähdet ja -kyntteliköt. Espanja-aiheista iltaa vietimme kahdestaan; sangriaa, Lidlin erinomainen tapas-lajitelma ja Pedro Almodóvarin leffa "Iho jossa elän". Lauantaina ostin tarjouksesta lisää jouluruusuja, joita minulla ei ole koskaan ennen ollut. Teimme Jussin ja Katin kanssa iltapäivätreffit panimoravintola Bryggeriin. Tarkoitus oli piipahtaa vain "yksille", mutta ilta kääntyi yöhön Sir Einossa. Kotiuduttuamme kuuntelimme vielä Jouluradiota ja minä sain avata ensimmäisen kalenteriluukun. Sunnuntaina oli tarjolla kukkoa viinissä, toki illusian tapaan savupaprikalla maustettuna. Emäntä unohti ostaa tomaattipyrettä, joten laitoin pataan muhimaan kypsiä terttukirsikkatomaatteja. Iltakahville sulatin pakastimesta minttusuklaamuffinit, jotka tällä kerralla kuorrutin valkosuklaalla, nam.

Kuukauden kirja 3: Riikka Ala-Harja "Maihinnousu". Kaksi näin vahvaa romaania ("Puhdistus" ja "Maihinnousu") perätysten taitaa olla liikaa minulle; ensimmäinen aiheutti painajaisia ja toinen valvottaa muuten vain. Julkinen kohu Ala-Harjan siskon perheen tilanteen "hyväksikäytöstä" on sikäli turhaa, että ainakin romaani on kirjoitettu sydänverellä, kuin itse koettuna.

Kuukauden kirja 4: Paul Auster "Talvipäiväkirja". Taattua Austeria; kilometrin pituisia lauseita, olemattomia kappalejakoja, silti sujuvaa ja nautittavaa tekstiä. Kirjailija kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan, vanhemmistaan, avioliitoistaan (lapsistaan), traumoistaan ja elämänsä kaikista asunnoista.