Varsovassa kyläilemässä

Matkapäivä oli helteinen ja liikuttua tuli vähän, paitsi autolla. Bussimatka Krakovasta Varsovaan kesti nelisen tuntia. Roman odotti meitä perillä ja ajoimme noin 30 kilometrin päähän heidän uuteen kotiinsa, tämäkin sijaitsee metsän keskellä jollain kalliilla asuinalueella. Pari palatsia näyttää olevan myynnissä.

Sylvie näytti meille yläkerrasta huoneemme, joka taitaa olla heidän makkarinsa. Hänen äitinsä on majoittunut naapurihuoneeseen. Jätimme laukut ylös ja lähdimme lähes saman tien syömään. Meiltä kysyttiin taas mielipidettä ruuan suhteen, ilmeisesti tarjonta on lähikaupungissa varsin runsas. Päädyimme italialaisen Pomidoro Ristoranten terassille. Haimme kaupasta vähän juomia, eikä meidän sallittu vieläkään maksaa.

Roman keitti kotona kahvit ja istuimme kauniille terassille, ulkona oli lähes helle ja sisätilat tuntuivat kylmiltä. Terassin ovea ei saanut lukittua ulkoa päin ja toinen kissoista yritti koko ajan karata pihalle. Sylvie lähti vielä äitinsä kanssa kauppaan, toivottavasti ei meidän portteriemme takia. Myöhemmin siirryimme sisälle nauttimaan teetä ja antipastia. Puheenaiheet hyppivät taas politiikasta uskontoon ja musiikkiin.

Sunnuntaina +28, edelleen. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään, Roman jäi viimeistelemään illan musiikkia, Sylvie oli lähtenyt jo aiemmin ajamaan Pohjois-Puolaan.

Ihmettelin, kun tien reuna oli täynnä parkkeerattuja autoja, kunnes kuulin, että kirkossa oli messu meneillään. Hannu teki pienemmän lenkin, minä lähdin kävelemään kohti järveä.

Harmi, että kävelin väärällä puolella järveä, joka jäi piiloon pengerretyn junaradan, puiden ja pusikoiden taakse. Olisi pitänyt kiertää koko järvi, mutta siihen en ryhtynyt, kun pelkäsin muiden odottavan minua lounaalle. Turha pelko; Roman oli edelleen kellaristudiossaan (katsomassa urheilua?) ja mummo pysytteli omassa huoneessaan. Otimme portterit terassilla ja käskystä käytimme vähän jääkaapin antimia.

Iltapäivällä lähdimme Romanin mukaan Varsovaan. Hän esitti konsertoimansa liturgian pienessä Cerkiew i monaster Zaśniękan -kirkossa. Roman jäi kirkkoon valmistelemaan nuorta kuoroaan, me lähdimme ennestään tuttuun vanhaan kaupunkiin. 

Söimme myöhäisen lounaan yhdellä terassilla. Roman oli lähtiessämme huolissaan, kun pukeuduimme niin kevyesti, mutta vielä illallakin oli todella lämmin.

Ja lämmin oli varsinkin tupaten täydessä kirkossa, Hannun oli välillä pakko käydä ulkona vilvoittelemassa. Liturgian jälkeen ihmiset jonottivat ehtoolliselle, me menimme ulos odottamaan Romania. Mummo oli odottanut meitä kotona valmiin ruuan kanssa. Saimme hyvin maustettuja ribsejä, salaattia, puolalaisia "mummonkurkkuja" ja tomaattia smetanalla. Myöhemmin Sylvie liittyi seuraamme ja toi jälkiruuaksi kakkupaloja. Ilta venyi taas pitkälle yli puolenyön.

Vantaa - Krakova - Varsova

Roman & Sylwia

Edullisten hintojen takia varasimme menopaluu-lennot Krakovaan. Lentoajat olivat myös maksimaalisen hyvät. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää lentää Varsovaan, mutta nyt päätimme näin, varsinkin kun Varsovan majoitus varmistui vasta myöhemmin keväällä. Laskeuduimme Krakovaan vähän ennen kymmentä ja siirryimme junalla (9zl/lippu) keskusasemalle. Ostimme junaliput (yht. 124zl) Varsovaan ja leipomosta täytetyt sämpylät mukaan. Junassa oli hyvin tilaa ja monen tunnin matka sujui lukien ja huilaillen. 

Vaihdoimme Varsovan juna-asemalla valuuttaa ja olimme lippuluukulla ostamassa paluulippuja (yht. 300zl nopeammalla junalla), kun Roman tuli noutamaan meitä. Ajoimme hitaasti kello viiden ruuhkassa, vihdoin saavuimme Konstancinin asuinalueelle. Metsän keskelle, kuten Roman sanoi. Hieno vanha talo, jonka yläkerrasta saimme oman huoneen. Sylwian äiti oli myös vieraana, auttamassa elokuisen hääjuhlan järjestelyissä. Istuimme koko illan ulkona, jutellen ja nauttien tarjoilusta. Jaloissa pyöri vanha Lucy-koira kerjäten rapsuttelua ja makupaloja.

Aamulla jäimme kahdestaan, kun isäntäväki lähti asioilleen. Tarkoituksemme oli viedä Lucy kävelylle, mutta alkoi sataa ripotella ja jäimme aamiaisen jälkeen lukemaan viihtyisään kirjastoon. Lucy jatkoi kuorsaamistaan lattialla.

Sateen loputtua teimme ensin kävelylenkin kahdestaan kiertäen yhden lähellä olevan lammen. Konstancin-Jeziorna on taloista päätellen todella vaurasta aluetta. Pari "linnaa" oli myynnissä, harmi ettei ole ylimääräisiä miljoonia säästössä.

Tämä taulu ei tarkoita Lucya

Palasimme kotiin hakemaan Lucyn lenkille, samaan aikaan Sylwia kotiutui kaupunkireissulta äitinsä kanssa.

Lucy

Lucystä tuli "minun" koirani, se jäi istualleen odottamaan, kun annoin talutushihnan Hannulle ottaakseni kuvia. Saimme alueen kaikkien koirien haukut peräämme. Lucy ei korvaansa lotkauttanut, onkohan se kuuro? 

Kotiin päästyämme koira meni heti maate, taisi lenkki ottaa vanhan rouvan voimille. Kieltäydyimme kyydityksistä ja tarjoiluista, vietimme siestan ja odottelimme Romania kotiin.

Karczoch

Sylwian työpäivä jatkui vielä, kun lähdimme Romanin kanssa illalliselle Konstancinin keskustaan uuteen Karczoch Restauracjaan.

Pyörähdimme Konstancinin keskustassa ja parkkeerasimme auton lähelle kaunista Chonowski Parkia. Kävelimme puistossa, jossa Roman kertoi käyneensä vain kerran, silloinkin ulkolaisten vieraiden kanssa.

Saline Graduation Tower

Puistosta löytyy erikoinen, pienen sisäänpääsymaksun vaativa osa, jonka pystyseinissä kasvatetaan yrttejä tms. Paikalla pitäisi olla tervehdyttävä vaikutus. Romanin mukaan puistossa hengittäminen tekee kaikenkaikkiaan hyvää elimistölle. Konstancin tunnetaankin terveysvaikutteisena kaupunkina. Kaupunginosa, jossa liikuimme, on A-aluetta, eli siellä kaikki on hieman hintavampaa ja "hienompaa". Ennen kotiinpaluuta kävimme kaupassa ostamassa iltajuomat.

Loppuillan istuimme terassilla, seuraksi saimme Sylwian ja hänen äitinsä, Lucyn ja vierailevan poikakissan. Keskustelu liikkui politiikasta musiikkiin (Romanin ammattiin) ja psykologiaan (Sylwian ammattiin). Pariskunta on todella mukava, hauska ja puhelias. Illan mittaan tuli tuhottua Romanin oppilailtaan kouluvuoden päättäjäisissä saama brandypullokin.

Jos minä olen onnistunut tuomaan Hannun kansainväliseen elämään Zeljkan Dubrovnikista ja Conchan Óbidoksesta, niin olen saanut häneltä Annelin ja Valtsun Zûrichistä ja nyt ihastuttavat Sylwian ja Romanin Varsovasta.