Sipe oli huolissaan koko illan, kun perhe pakkaili matkalaukkujaan. Menimme aikaisin nukkumaan, aamuyöstä kuulin Sipen vaeltavan huoneesta toiseen kynnet lattialla rapisten, kun porukat lähtivät ajamaan kentälle. Siksipä heräsimmekin vasta puoli yhdeksältä, minä jopa ennen Sipen aamupusuja! Sipe sai aamiaisensa ja ehdimme käydä lenkillä juuri ennen kuin alkoi sataa. En tiedä, osaako Sipe avata vetoketjuja vai olinko jättänyt kassini raolleen, mutta uimapukuni oli yllättäen koiran suussa, seuraavaksi saapassukkani. Jätin Sipen huilaamaan ja käväisin kaupassa. Puolenpäivän jälkeen uusi lenkki, samalla lähetin Hannulle sadetietoja, tämä kun oli tulossa Hondalla Lohjalle. Lenkillä tapasimme ihanan isovillakoira Millan, johon Sipe olisi mielellään tutustunut lähemminkin. Ehdin tehdä salaatin valmiiksi, ennen kuin Hannu päräytti pihaan. Sipe oli taas into piukeena, kun sai uuden leikkikaverin.
Savukalatortillat syötyämme vetäydyimme päikkäreille, minä sain Sipen hetkeksi seurakseni. Iltapäiväkahvin jälkeen lähdimme lenkille yhdessä, mutta Hannu jäi pian jälkeen, kun Sipe kiskoi minut kovempaan vauhtiin ja pidemmälle lenkille. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla. Sipekin pääsi ulkoruokintaan, kun tarjoilin iltaruuan terassilla. Minä jäin katsomaan Puglian trullitalon remppaa, kun Hannu vei Sipen vielä iltalenkille. Vasta sen jälkeen me söimme oman iltaruokamme.
Ryökäle herätti minut kuudelta aamupusuin ja -pesuin ja meni sitten itse jatkamaan unia. Hannu hoiti aamulenkin, samoin päivälenkin, kun Sipe asettui (ensimmäisen kerran!) puoliltapäivin hänen eteensä istumaan anova katse silmissään: eikö mentäisi jo ulos?
Lohjan Cittarissa käydessäni tapasin yhden vanhan tutun, viime tingassa tunnistimme toisemme, kun kohtasimme liukuportaissa. Lauantaina oli tarjolla sieni-tonnaripastaa. Iltapäivälevon ja -kahvin jälkeen vein Sipen tunnin lenkille, sen jälkeen Hannu jäi vielä pihalle pallottelemaan Sipen kanssa. Saunan ja iltaruuan jälkeen kävimme vielä päivän neljännellä lenkillä.
 |
| Joku on vähän väsynyt |
Viimeksi täällä ollessani minua varoitettiin lähistön kyykäärmeistä ja punkeista. Siitäkö johtui, että näin Sipestä unta, painajaista, johon Hannukin heräsi. Nyt katsoin "Kaikki synnit" -sarjan uuden kauden, saa nähdä aiheuttaako se painajaisia.
Sunnuntai oli sateinen päivä, turhaan pakkasin mukaan mp-varusteeni. Ajattelin, että käymme Caritalla kahvilla, mutta hänelle oli vieraita tulossa. Olen lenkkeillyt Sipen kanssa sandaaleilla, kumppareilla ja asfaltilla, se tuntuu kipuna alaselässä ja säärissä. Taivas selkeni iltapäivällä, laitoin lenkkarit jalkaan ja kävelin kauppaan hakemaan iltapäiväpullat, kun en tiedä löytyykö isäntäväen pakastimesta mitään herkkuja.
 |
| Meillä on kotonakin tällainen Ikean karvapeitto, mutta vaalea väriltään. 🤭 |
Aamulla otettiin ryhmähali, kun toivotimme hyvät huomenet. Hannu hoiti vielä viimeisen lenkkivuoronsa, tällä kertaa. Istuimme terassilla aamukahvilla, kun neljä rusakkoa kisaili keskenään aidan toisella puolella. Sipe harvoin haukkuu, mutta nyt poika nosti sellaisen metakan, että pupujusseille tuli kiire karkuun. Minä vein Sipen päivälenkille ja sain aina lentävän lähdön, kun Sipe ryntäsi perhosten, lintujen tai rusakoiden perään. Sillä aikaa Liisa-imuri hoiti viikkosiivouksen.
 |
| "Ai niin, minun piti ajaa Karjaalle eikä Helsinkiin". 🙄 |
Hannu pakkasi Hondan sivulaukut, jätimme Sipen huilimaan ja teimme treffit Perttilän Ismetiin. Ajoin autolla keskustan kautta ja vein pestyt tyynyt Pelastusarmeijaan. Matkanteko tyssäsi ennen Hanko-Hyvinkäälle nousua, kun Vainion Liikenteen linjuri tukki risteyksen tekemällä uukkarin ("Eihän minun tänne pitänyt lähteä" tuumasi kuski). Siinä vääntäessään kaatui yksi liikennemerkkikin. Söimme Ismetissä hyvän lounaan, teimme perjantaille treffit kotiin, Hannu lähti ajamaan Vantaalle, minä kaupan kautta Sipen seuraksi.
 |
| Sinne meni! |
Päivän saldo; kolme kertaa lenkillä, kolme kertaa suihkussa.
 |
| Hyvää huomenta! 💓 |
Tiistaina piti sataa ja ukkostaa, mutta eipä osunut ainakaan Lohjalle. Aina lenkin jälkeen Sipe kiertää tontin rajat aidan sisäpuolelta, ikään kuin tarkistaisi, ettei kukaan vieras (käärmeet, rusakot tai naapurin pikku-Nipa) ole päässyt pihalle.
Iltapäivällä jätin Sipen huilimaan ja menin Caritalle kahvittelemaan. Pois lähtiessäni poikkesin Kalkki-Petterin kunnostettuun puutarhaan ja kävin haudoilla. Toisen päivälenkin jälkeen lämmitin saunan. Kaikki kolme lähinaapuria ovat lomareissulla, joten voisin hyvin kastautua pihalla Sipen kahluualtaassa. Jätin kuitenkin menemättä, kun vesi on ilmeisesti seissyt siinä jo pitkään. Saunan jälkeen rasvasin itseni Suvin antamalla vartalovoilla (jotta Sipe haistaa tutun tuoksun). Hukka homma; pian se oli nuoltu pois.
Keskiviikkona minulle tuli viisi lenkkiä, kun jätin Sipen aamupäivällä torkkumaan ja vein muovit keräyspisteeseen, samalla hain Lidlistä Halvan lakua. Puolenpäivän lenkin teimme frisbee-radan varjoisille poluille. Otin molemmille vesipullot mukaan. Vähän tuli taas harhailtua ja näimme monta kivaa koiraa, mm. minikokoinen labradoodle Sisu. Poika oli ihan poikki kun päästiin kotiin. Tein itselleni herkkutortillat kylmäsavulohesta.
Oli sen verran pitkä lenkki, että nukuimme päikkärit. Toisella päivälenkillä vastaan käveli kääpiömäyräkoira ja Sipe laskeutui tielle makaamaan. Ei ollut naapurin Nipa, vaan piskuinen Bertta, joka meni piiloon emäntänsä jalkojen taakse, kun Sipe yritti tehdä tuttavuutta. Illalla olimme pihalla potkimassa palloa (voisivat hyvin palkata Sipen Suomen maajoukkueen maalivahdiksi), kun Suvi soitti. Sipe katseli ihmeissään ovelle ja portille, että mistä se ääni oikein kuuluu.
Iltaruuan ja -lenkin jälkeen jäimme terassille nauttimaan ihanasta illasta, Sipe seuraamaan kadulla kulkevia koiria ja minä lukemaan Volter Kilven jaarittelua.
Torstai on toivoa täynnä; Sipe tuli kuudelta herättämään minua. Tein kuten Suvi neuvoi ja teeskentelin nukkuvani. Poika tunki viereen nukkumaan, kunnes tipahti lattialle. Meille on annettu aivan liian kapea sänky! Aamulenkin jälkeen Sipe tarkisti taas tilukset ja löysi pihalta jonkun eläimen kakat. Ei ollut pupun papanoita, ne minäkin tunnistan. Aamupäivällä tein taas oman lenkkini käymällä ostamassa maitoa, minkä eilen unohdin.
Huomasin, että pilvisenä päivänä tai sateisella säällä ei näy lainkaan perhosia, joten lenkitkin olivat vähemmän nykiviä. Kaksi lenkkiä saimme tehdä sadetakit päällä. Eipähän tarvitse kastella pihan istutuksia, ainoastaan sateensuojassa olevat terassikukat. Sateinen sää tai päivän neljä lenkkiä uuvuttivat Sipen nukahtamaan kylkeeni.
Perjantaina sain aamupusut 6.30. Olkoon menneeksi, ajattelin ja nousin ylös, onhan viimeinen "hoitopäiväni". Päivälenkillä tapasimme vanhan tutun, Sipen "serkun", joka on pian yhtä harmaa kuin isäntänsäkin. 9-vuotias doodle alkoi mustasukkaisena murista, kun Sipe hyppäsi isäntää halaamaan.
Mitä lempoa! Metsässä tuli vastaan S-marketin robokuljetus, sai Sipe vielä senkin nähdä. Kiltisti poika istui ja odotti, että robotti kiersi meidät ja jatkoi matkaansa. Kumma otus, kun ei edes haissut miltään! Iltapäivänokosten jälkeen menimme pihalle odottamaan perhettä kotiin Kreikasta. Sipe (viisaana koirana) ymmärsi, että kohta ne tulevat; istui nurmikolla pitkään paikallaan kuulostellen, katsellen, ja valpastui, kun sanoin tutun auton tulevan. Voi sitä riemua, kun irrotin hihnan ja Sipe pääsi halaamaan omaa perhettään.
Aloin seurata Areenasta italialaista "La Storia" -sarjaa.
Kesän kirjoja:
Joel Haahtela "Yö Whistlerin maalauksessa". Viisas, kaunis pienoisromaani. Mies lähtee vuosia sitten tapaamansa perhostenkerääjän kutsumana Yorkshireen, jonne tämä on asettunut viimeisiksi elinvuosikseen. Kumpikin käy mielessään ja keskusteluissa läpi oman elämänsä rakkauksia, ystäviä ja menetyksiä. Pitkien kävelyiden, mietiskelyn ja puhumisen ansiosta molemmat saavat lopulta rauhan levottomiin mieliinsä.
Merja Mäki "Mykkä sävelmä". 10-osainen jatkokertomus sodasta ja rauhasta, rakkaudesta ja naisen asemasta (Me Naiset -digilehti).
