Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Sipe Sukansyöjä 💓

Sipe oli huolissaan koko illan, kun perhe pakkaili matkalaukkujaan. Menimme aikaisin nukkumaan, aamuyöstä kuulin Sipen vaeltavan huoneesta toiseen kynnet lattialla rapisten, kun porukat lähtivät ajamaan kentälle. Siksipä heräsimmekin vasta puoli yhdeksältä, minä jopa ennen Sipen aamupusuja! Sipe sai aamiaisensa ja ehdimme käydä lenkillä juuri ennen kuin alkoi sataa. En tiedä, osaako Sipe avata vetoketjuja vai olinko jättänyt kassini raolleen, mutta uimapukuni oli yllättäen koiran suussa, seuraavaksi saapassukkani. Jätin Sipen huilaamaan ja käväisin kaupassa. Puolenpäivän jälkeen uusi lenkki, samalla lähetin Hannulle sadetietoja, tämä kun oli tulossa Hondalla Lohjalle. Lenkillä tapasimme ihanan isovillakoira Millan, johon Sipe olisi mielellään tutustunut lähemminkin. Ehdin tehdä salaatin valmiiksi, ennen kuin Hannu päräytti pihaan. Sipe oli taas into piukeena, kun sai uuden leikkikaverin.

Savukalatortillat syötyämme vetäydyimme päikkäreille, minä sain Sipen hetkeksi seurakseni. Iltapäiväkahvin jälkeen lähdimme lenkille yhdessä, mutta Hannu jäi pian jälkeen, kun Sipe kiskoi minut kovempaan vauhtiin ja pidemmälle lenkille. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla. Sipekin pääsi ulkoruokintaan, kun tarjoilin iltaruuan terassilla. Minä jäin katsomaan Puglian trullitalon remppaa, kun Hannu vei Sipen vielä iltalenkille. Vasta sen jälkeen me söimme oman iltaruokamme.

Ryökäle herätti minut kuudelta aamupusuin ja -pesuin ja meni sitten itse jatkamaan unia. Hannu hoiti aamulenkin, samoin päivälenkin, kun Sipe asettui (ensimmäisen kerran!) puoliltapäivin hänen eteensä istumaan anova katse silmissään: eikö mentäisi jo ulos?

Lohjan Cittarissa käydessäni tapasin yhden vanhan tutun, viime tingassa tunnistimme toisemme, kun kohtasimme liukuportaissa. Lauantaina oli tarjolla sieni-tonnaripastaa. Iltapäivälevon ja -kahvin jälkeen vein Sipen tunnin lenkille, sen jälkeen Hannu jäi vielä pihalle pallottelemaan Sipen kanssa. Saunan ja iltaruuan jälkeen kävimme vielä päivän neljännellä lenkillä.

Joku on vähän väsynyt

Viimeksi täällä ollessani minua varoitettiin lähistön kyykäärmeistä ja punkeista. Siitäkö johtui, että näin Sipestä unta, painajaista, johon Hannukin heräsi. Nyt katsoin "Kaikki synnit" -sarjan uuden kauden, saa nähdä aiheuttaako se painajaisia.

Sunnuntai oli sateinen päivä, turhaan pakkasin mukaan mp-varusteeni. Ajattelin, että käymme Caritalla kahvilla, mutta hänelle oli vieraita tulossa. Olen lenkkeillyt Sipen kanssa sandaaleilla, kumppareilla ja asfaltilla, se tuntuu kipuna alaselässä ja säärissä. Taivas selkeni iltapäivällä, laitoin lenkkarit jalkaan ja kävelin kauppaan hakemaan iltapäiväpullat, kun en tiedä löytyykö isäntäväen pakastimesta mitään herkkuja.

Meillä on kotonakin tällainen Ikean karvapeitto, mutta vaalea väriltään. 🤭

Aamulla otettiin ryhmähali, kun toivotimme hyvät huomenet. Hannu hoiti vielä viimeisen lenkkivuoronsa, tällä kertaa. Istuimme terassilla aamukahvilla, kun neljä rusakkoa kisaili keskenään aidan toisella puolella. Sipe harvoin haukkuu, mutta nyt poika nosti sellaisen metakan, että pupujusseille tuli kiire karkuun. Minä vein Sipen päivälenkille ja sain aina lentävän lähdön, kun Sipe ryntäsi perhosten, lintujen tai rusakoiden perään. Sillä aikaa Liisa-imuri hoiti viikkosiivouksen.

"Ai niin, minun piti ajaa Karjaalle eikä Helsinkiin". 🙄

Hannu pakkasi Hondan sivulaukut, jätimme Sipen huilimaan ja teimme treffit Perttilän Ismetiin. Ajoin autolla keskustan kautta ja vein pestyt tyynyt Pelastusarmeijaan. Matkanteko tyssäsi ennen Hanko-Hyvinkäälle nousua, kun Vainion Liikenteen linjuri tukki risteyksen tekemällä uukkarin ("Eihän minun tänne pitänyt lähteä" tuumasi kuski). Siinä vääntäessään kaatui yksi liikennemerkkikin. Söimme Ismetissä hyvän lounaan, teimme perjantaille treffit kotiin, Hannu lähti ajamaan Vantaalle, minä kaupan kautta Sipen seuraksi.

Sinne meni!

Päivän saldo; kolme kertaa lenkillä, kolme kertaa suihkussa.

Hyvää huomenta! 💓

Tiistaina piti sataa ja ukkostaa, mutta eipä osunut ainakaan Lohjalle. Aina lenkin jälkeen Sipe kiertää tontin rajat aidan sisäpuolelta, ikään kuin tarkistaisi, ettei kukaan vieras (käärmeet, rusakot tai naapurin pikku-Nipa) ole päässyt pihalle. 

Iltapäivällä jätin Sipen huilimaan ja menin Caritalle kahvittelemaan. Pois lähtiessäni poikkesin Kalkki-Petterin kunnostettuun puutarhaan ja kävin haudoilla. Toisen päivälenkin jälkeen lämmitin saunan. Kaikki kolme lähinaapuria ovat lomareissulla, joten voisin hyvin kastautua pihalla Sipen kahluualtaassa. Jätin kuitenkin menemättä, kun vesi on ilmeisesti seissyt siinä jo pitkään. Saunan jälkeen rasvasin itseni Suvin antamalla vartalovoilla (jotta Sipe haistaa tutun tuoksun). Hukka homma; pian se oli nuoltu pois.

Keskiviikkona minulle tuli viisi lenkkiä, kun jätin Sipen aamupäivällä torkkumaan ja vein muovit keräyspisteeseen, samalla hain Lidlistä Halvan lakua. Puolenpäivän lenkin teimme frisbee-radan varjoisille poluille. Otin molemmille vesipullot mukaan. Vähän tuli taas harhailtua ja näimme monta kivaa koiraa, mm. minikokoinen labradoodle Sisu. Poika oli ihan poikki kun päästiin kotiin. Tein itselleni herkkutortillat kylmäsavulohesta.

Oli sen verran pitkä lenkki, että nukuimme päikkärit. Toisella päivälenkillä vastaan käveli kääpiömäyräkoira ja Sipe laskeutui tielle makaamaan. Ei ollut naapurin Nipa, vaan piskuinen Bertta, joka meni piiloon emäntänsä jalkojen taakse, kun Sipe yritti tehdä tuttavuutta. Illalla olimme pihalla potkimassa palloa (voisivat hyvin palkata Sipen Suomen maajoukkueen maalivahdiksi), kun Suvi soitti. Sipe katseli ihmeissään ovelle ja portille, että mistä se ääni oikein kuuluu.

Iltaruuan ja -lenkin jälkeen jäimme terassille nauttimaan ihanasta illasta, Sipe seuraamaan kadulla kulkevia koiria ja minä lukemaan Volter Kilven jaarittelua.

Torstai on toivoa täynnä; Sipe tuli kuudelta herättämään minua. Tein kuten Suvi neuvoi ja teeskentelin nukkuvani. Poika tunki viereen nukkumaan, kunnes tipahti lattialle. Meille on annettu aivan liian kapea sänky! Aamulenkin jälkeen Sipe tarkisti taas tilukset ja löysi pihalta jonkun eläimen kakat. Ei ollut pupun papanoita, ne minäkin tunnistan. Aamupäivällä tein taas oman lenkkini käymällä ostamassa maitoa, minkä eilen unohdin.

Huomasin, että pilvisenä päivänä tai sateisella säällä ei näy lainkaan perhosia, joten lenkitkin olivat vähemmän nykiviä. Kaksi lenkkiä saimme tehdä sadetakit päällä. Eipähän tarvitse kastella pihan istutuksia, ainoastaan sateensuojassa olevat terassikukat. Sateinen sää tai päivän neljä lenkkiä uuvuttivat Sipen nukahtamaan kylkeeni.

Perjantaina sain aamupusut 6.30. Olkoon menneeksi, ajattelin ja nousin ylös, onhan viimeinen "hoitopäiväni". Päivälenkillä tapasimme vanhan tutun, Sipen "serkun", joka on pian yhtä harmaa kuin isäntänsäkin.  9-vuotias doodle alkoi mustasukkaisena murista, kun Sipe hyppäsi isäntää halaamaan.

Mitä lempoa! Metsässä tuli vastaan S-marketin robokuljetus, sai Sipe vielä senkin nähdä. Kiltisti poika istui ja odotti, että robotti kiersi meidät ja jatkoi matkaansa. Kumma otus, kun ei edes haissut miltään! Iltapäivänokosten jälkeen menimme pihalle odottamaan perhettä kotiin Kreikasta. Sipe (viisaana koirana) ymmärsi, että kohta ne tulevat; istui nurmikolla pitkään paikallaan kuulostellen, katsellen, ja valpastui, kun sanoin tutun auton tulevan. Voi sitä riemua, kun irrotin hihnan ja Sipe pääsi halaamaan omaa perhettään. 

Oli kiva viikko! Sipe on rauhoittunut (vähän), mutta on silti vilkas, iloinen teinipoika. Joskus jopa tottelee komentoja, useimmiten tohottaa mennä vauhdilla minne mielii, useimmiten perhosten ja pupujussien perään.

Aloin seurata Areenasta italialaista "La Storia" -sarjaa.

Kesän kirjoja:

Joel Haahtela "Yö Whistlerin maalauksessa". Viisas, kaunis pienoisromaani. Mies lähtee vuosia sitten tapaamansa perhostenkerääjän kutsumana Yorkshireen, jonne tämä on asettunut viimeisiksi elinvuosikseen. Kumpikin käy mielessään ja keskusteluissa läpi oman elämänsä rakkauksia, ystäviä ja menetyksiä. Pitkien kävelyiden, mietiskelyn ja puhumisen ansiosta molemmat saavat lopulta rauhan levottomiin mieliinsä.

Merja Mäki "Mykkä sävelmä". 10-osainen jatkokertomus sodasta ja rauhasta, rakkaudesta ja naisen asemasta (Me Naiset -digilehti).

torstai 10. elokuuta 2023

Mysteerimatka 2023; Lohja!

Hannu oli siinä uskossa, että järjestämäni Karkkilan reissu oli jo tämän kesän Mysteerimatka. Lisäksi olin jo aiemmin ostanut hänelle synttärilahjaksi Ukraina-paidan. Pyysin häntä kutsumaan tyttäret lapsineen meille grillaamaan viikolla, koska "olen luvannut Suville mennä viikonloppuna Lohjalle". Koiravahdiksi? Keskiviikkona olisi ollut hieno sää, mutta tytöille sopi paremmin torstai. Torstaina tietenkin satoi. Onneksi sää selkeni ja illasta tuli kaunis.

Perttilän Ismet

Viikonlopulle luvattiin kaunista säätä ja pakkasimme mukaan vain kevyet vaihtovaatteet. Matkalla Lohjan keskustaan poikkesimme Perttilän Ismetiin lounaalle. Puh! Eipä tarvitse mitään muuta tänään syödäkään.

Gasthaus Lohja

Pääsimme heti majoittumaan Gasthauseen. En itsekään ole koskaan ollut siellä hotellivieraana, terassilla on tullut käytyä fillaroiden muutaman kerran. Kävin pikasuihkussa ja menimme terassille Ipalle. Seuraa saimme Amista ja Roksusta, jotka jättivät autonsa hotellin parkkiin ja kävelimme yhdessä Aurlahden rantaan.

Juha Lehti

Antti Ketonen
Elias Kaskinen
Lohjan kaupunginorkesterin solistina aloitti Juha Lehti, hänen jälkeensä Antti Ketonen ja Elias Kaskinen, kaikki lähtöisin Lohjalta. "Me ollaan täällä ilmapallojen luona" viestitti Helena. Ilmapalloja myyvä mies vaihtoi jatkuvasti paikkaa, mutta lopulta löysimme Helenan ja Riitan miehineen, joten puolet noitaporukasta oli koossa. Tapasimme muitakin tuttuja, myös sukulaisiani.

Rannan kahdelle terassille oli tolkuttoman pitkät jonot. Emme olleet varustautuneet omin eväin, vaikka sekin oli sallittua. Pidemmän paussin aikana nousimme keskustaan ja istuimme Opus K:n terassille yksille. Palasimme rantaan, kun Sanni (hänkin entisiä lohjalaisia) aloitti oman bändinsä kanssa. Johan oli rannassa porukkaa!

Sanni

Tungoksessa ei enää päästy lähellekään esiintymislavaa, mutta musiikki kantautui pitkin rantaa. Lähdimme kävelemään pois päin ennen konsertin loppua ja poikkesimme Soilin ja Pasin luona yömyssyillä, ennen kuin palasimme hiljaiseen hotelliin nukkumaan. Ei jaksettu yöllä nousta parvekkeelle katsomaan mahdollisia perseidejä.

Sunnuntaina söimme Gasthausen maittavan aamiaisen, johon oli lisätty edellisillan juhlista jääneitä voileipäkakkuja, leipäjuustosalaattia ja täytekakkua. Puoliltapäivin ajelimme Suvin luokse ja saimme lisää kakkua. Onnilla ja Noelilla oli myös synttärit tällä viikolla. Sipe oli hurmoksissa; lisää vieraita! Ei enää mikään pentu; koira teki hienoja loikkia terassilta nurmikolle ja on jo kuulemma ensimmäisen juoksun kuumotuksessa.

Koulujen alettua  siirryin uimaan Kuusijärvelle, sillä Keravanjoessa on bakteereja.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kulttuuria ja kokkauksen ulkoistamista

František Kupka
František Kupka

František Kupka
František Kupka
František Kupka
František Kupka
František Kupka
Pidin vaihteeksi Helsinki-päivän. Kävin Kampin kampaajallani hakemassa väriä päähän ja vaihtamassa kuulumiset. Lounaan söin Annelin kanssa Pikku-Nepalissa ja kävin toimistolla kahvilla. Amos Rex on tiistaisin kiinni, menin Ateneumiin katsomaan František Kupkan mielenkiintoisen näyttelyn, joka koostui taiteilijan pitkän uran aikana maalaamista erityylisistä tauluista.

Shoplifter
Shoplifter
Lee Mingwei
David Shrigley
Ennen kotiin lähtöä menin vielä Kiasmaan katsomaan helmikuussa avatut näyttelyt: Frafnhildur Arnardóttirin pörröinen installaatio, taiwanilaisen Lee Mingein "vaatekorjaamo", jonne vieraat voivat tuoda vaatteita korjattaviksi ja keskustella samalla taiteilijan kanssa. Vaatteen voi halutessaan jättää näytteillä olevaan vaatekasaan sekä brittiläisen David Shrigleyn tekemä 3-metrinen mallinukke, yleisö voi piirtää alastonmallin "piirustusluokassa" ja jättää teoksensa näytille.

Keskiviikon kehonhuoltotunnin jälkeen kävelin Tikkurilaan. Lounastreffit oli sovittu Long Hua -ravintolaan, sen jälkeen menimme Bio Grandiin katsomaan loistavan Bohemian Rhapsody -matinealeffan. Ihan kuin konsertissa olisi istunut!

Torstaina pidimme vaihteeksi salaattipäivän. Kävin otattamassa koepalan ihostani, nyt on leuka tikattuna. Iltapäivällä kokoontui lukupiiri ja illalla oli vuorossa vauhdikas tanssitunti.

Ismet Perttilä
Haimme Onnin koulusta ja menimme Ismetiin syömään. Hän oli jo etukäteen päättänyt syödä cheese burgerin. Jälkiruuaksi oli suussasulavaa suklaamoussea. Veimme Onnin kotiin ja jatkoimme matkaa äidin luokse, sieltä vielä Caritalle kahvittelemaan. Äiti oli hyvällä tuulella ja suostui avaamaan alati nyrkissä olevat kätensä, että sain ne pestyä ja rasvattua. Viemme siskon kanssa hänelle proteiinirahkoja, mehua ja hedelmiä, että hän söisi tarpeeksi. Kovasti äiti on laihtunut ja pyrimmekin ajoittamaan vierailumme ruoka- tai kahviaikaan, jotta voimme syöttää häntä.

Tässä elämänvaiheessa viikonpäivillä ei ole juurikaan merkitystä, silti lauantai on lempipäiväni. Jos meille ei ole tulossa vieraita tai itse emme ole menossa mihinkään, päivä on varsin leppoisa ja rentouttava. Aamupäivän jumppatunnin jälkeen käyn yleensä kävelylenkillä, mutta nyt oli niin sateista, että tulimme kaupan kautta suoraan kotiin. Oli pizzapäivä, Hannu hoiti kokkauksen ja minä sain toivoa täytteet; tonnikalaa, anjovista ja simpukoita. Iltapäivä lepäiltiin ja kuunneltiin musiikkia, ilta kului tv-sarjoja seuraten ja korttia pelaten.

Asumme niin "metsän keskellä", että peurat kävelevät pihallamme. Käyvät ilmeisesti naapurin lintulaudalla.


Amos Rex, Oodi + lukupiiri

Amos Rex
René Magritte
René Magritte
Louis Valtat
Studio Drift "Materialism"

Pidin seuraavallakin viikolla Helsinki-päivän; lounastreffit Tuulan kanssa Ravintola Pääpostissa, jonne oli kokoontunut myös useita ryhmiä ja jouduimme hetken jonottamaan. Kävin yksin katsomassa Amos Rexin näyttelyt. Tällä kerralla ei jonoja ollut, johtuen ehkä siitä, että päänähtävyys "Drifter" - leijuva benonikuutio - oli "huollossa". Katsoin muut näyttelyt ja 11 minuutin elokuvan "Drifters", jossa lukuisat betonikuutiot leijuivat niittyjen, vuorien ja joen yläpuolella yhtyäkseen lopulta yhdeksi suureksi "Trumpin muuriksi". Aitoutta lisäsi maastossa näkyvät kuutioiden varjot ja sementin pöllähdykset, kun kuutiot törmäsivät toisiinsa. Helppoako se on animaatiota apuna käyttäen saada betonikuutiot leijumaan, mutta minä haluan nähdä myös sen "oikean" kuution ilmassa. Olenhan työvuosieni aikana nähnyt yhden jos toisenkin betonitehtaan tuotantoa.

Museosta poistuessani ulkona satoi räntää. Olin Oodissa etuajassa ja kiertelin hetken tiloja katsellen. "Opi neulomaan Oodissa" -ryhmä oli kokoontunut keinutuoleille neulomaan sukkia. Lukupiiri oli varannut yhden ryhmätilan, siinä olikin paljon mukavampi kokoontua kuin meluisassa Musiikkitalon kahvilassa. Keskustelimme Didierlaurentin kirjasta "Lukija aamujunassa", josta useimmat ryhmämme jäsenistä pitivät kovasti. Niin minäkin!

Loppuviikko menikin mukavien vieraiden seurassa. Torstaina meillä kyläilivät Ami ja Roksu, jotka toivat tuliaisina Rummikubin ja opettivat meille sen pelaamisen. Perjantaiksi olin kutsunut meille ensivierailulle kylällä asustavan leskimies-Matin, jonka kanssa aika kului rattoisasti Kreikan matkoja muistellen ja musiikkia kuunnellen. Kyläilyt jatkuivat vielä lauantaina, kun houkuttelimme Maijan jumpan jälkeen mukaamme katsomaan "A star is born" -elokuvan. Pääsimme hänen kyydissään kotiin ja Hannu teki meille pizzaa.
 

torstai 13. joulukuuta 2018

Tip tap, tap tap

Keskustakirjasto Oodi
Kotiuduttuamme Krakovasta saimme Noelin seuraavana aamuna hoitoon. Poika olisi halunnut jäädä heti ulos tekemään lumiukkoa (porkkananenällä) ja lumilinnaa. Houkuttelin hänet ensin avaamaan kalenteriluukut ja aamiaiselle, että edes aamu valkenisi ennen ulos menoa. Häntä kiinnosti, millä koneella lensimme kotiin. Kovasti hän odottaa pääsevänsä taas isin, äidin, Onnin ja Ilonan kanssa Kreikkaan. Hannu lähti venyttelytunnille meidän jäädessä pihalle. Noel ei saanut lumilinnaansa, hyvä kun saimme raavittua kokoon lumilyhdyn, joka sekin suli pois iltapäivällä. Laitoimme kastuneet vaatteet kuivumaan ja aloimme koristella kotiamme jouluiseksi ja lämmitimme mehuglögit. Noel ei huolinut manteleita, mutta pyysi lisää "risunoita". Ilmeisesti en ole vielä täysin immuuni Noelin pöpöille, sillä seuraavana päivänä sain flunssani takaisin.

Sinebrychoffin Taidemuseo
Maanantaina jätin pilateksen väliin, tiistaina oli vielä niin huono olo, että jätin menemättä Mainiokodin puurojuhlaan. Turha äitiä on tartuttaa. Keskiviikkona uskaltauduin jo kehonhuolto-tunnille, sen jälkeen lähdin joululounaalle Ravintola Pääpostiin. Ruokahalu oli vielä kadoksissa ja tyydyin alkuruokiin ja luumurahkaan. Amos Rexiin näytti olevan vieläkin pitkä jono, kävelin Sinebrychoffin Taidemuseoon, tein vähän lahjaostoksia ja menin Musiikkitalon kahvilaan lukupiirin tapaamiseen. Oodiin tutustuminen saa jäädä ensi vuoteen. Ehdin vielä kauden viimeiselle hathajooga-tunnille.

Perjantaina teimme viikkosiivouksen ja aloittelimme joulusiivousta. Tänä vuonna en aio hankkia itselleni joulustressiä, flunssaan vedoten voin levätä (lue laiskotella). Kävimme Ikean joululounaalla, ruotsalaiseen tapaan tarjolla oli myös lihapullia. Veimme kynttilän Honkanummelle ja ostimme Lidlistä pienen tuoresuolatun kinkun siltä varalta, että saamme jouluna ruokavieraita.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat
Lauantaina ajoimme Lohjalle, veimme kassin Pelastusarmeijaan ja vietimme iltapäivää äidin seurassa. Hän oli hetken ihan jossain muualla reagoimatta puheeseen ja pyysin hoitajia siirtämään hänet sänkyyn päivälevolle. Vein osanottomme Caritalle, joka jäi leskeksi Krakovan reissumme aikana. Kävimme Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla ja menimme lapsenvahdeiksi. Äiti ja isi olivat lähdössä firman pikkujouluihin, Onni oli kaverin luona yökylässä. Saunoin Ilonan ja Noelin kanssa, iltapalan jälkeen Noel alkoikin jo väsyä ja halusi siirtyä tuomani ledivaloketjun valaisemaan sänkyyn kuuntelemaan iltasatua. Se ennakoi aikaista herätystä ja menimmekin kaikki ajoissa nukkumaan. Noel yski yöllä ja aamupimeässä kömpi viereeni, arvellen kellon olevan jo "puoli seitsemän". Hyvin arvattu, olihan se jo melkein seitsemän! Nousimme kahvin keittoon ja annoimme yläkertalaisten nukkua vielä parisen tuntia. Aamupäivä kului palapelejä rakentaen ja muovailuvahaa leipoen.

Ravintola Ismet
Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Ei ollut ruuhkaa tiellä, kun ajoimme kotiin hetken huilille, ennen kuin Hannu haki Mirjan ja Masan meille glögille. Lähdimme porukalla laulamaan Kauneimmat Joululaulut Seutulan Kappeliin, jossa ystävämme olivat nyt ensivierailulla.