maanantai 27. huhtikuuta 2020

Viileä vappuviikko, koronakevät 2020

Synttärionnea Miskalle ja Marjukalle! Taas jäävät kakkukahvit myöhempään ajankohtaan.
Euroopassa aletaan pikku hiljaa purkaa koronarajoituksia. Suomi etenee vielä varoen, Ruotsissa ei rajoituksista ole piitattu tähänkään asti. Italiassa sallitaan pian max 15 hengen kokoontumiset. Niin vähän, parkaisee nonna, miksen saa ruokkia koko perhettä! Joku britti totesi, että koronakaranteenissa ei ole suomalaisille mitään uutta, täällähän pysytään muutenkin etäällä muista ihmisistä.

Kylpyläloma Ruissaloon kesäkuun alussa peruttiin, varasimme sen tilalle muutaman päivän majoituksen Tampereelta. Miksi Tampere? No miksei! Emme tunne sieltä juuri ketään, majoitus on yksityinen asunto (ei hotelliaamiaisia), käytettävissä piha ja fillarit. Tulemme siis olemaan yhtä turvassa kuin kotonakin. Jos ravintolat ja terassit (toivottavasti) aukeavat, voimme omalta osaltamme kannattaa paikallisia yrittäjiä. Muuten kokkaamme keittiössä ja nautimme oluet pihalla. 

Teeman tanssiviikko: "Mr. Gaga" -dokumentti kertoo israelilaisen tanssija-koreografi Ohad Naharin hienosta urasta ja tuotannosta.


Talvipuutarha, Helsinki
Keskiviikkona lähdin pitkästä aikaa keskustaan, syynä varaamani aika Sanoma-talon verenluovutukseen. Lähijunassa oli harvakseltaan ihmisiä, ehkä yksi per osasto. Yleensä käyn samalla reissulla Kampin kampaajallani, lounastreffeillä, lukupiirin kokoontumisessa ja parissakin taidemuseossa. Menomatkalla mietin, mihin mennä, kun kirjastot ja museot ovat kiinni ja ravintoloista ja kahviloista saa ainoastaan take away -annoksia. Missä voi istua eväitä syömään, missä voi käydä vessassa?
Tämä oli 60. verenluovutukseni ja sain toisen merkinnän huimauksesta tietoihini. Nesteytyksen ja hetken huilin jälkeen kävin kiertämässä Talvipuutarhan ulkotilat, koronan takia rakennukset on nyt suljettu.

Kävelin vielä junaratojen toiselle puolelle, Sinisen Huvilan kahvilakin on muutettu kioskiksi. Kansallismuseon puistossa kasvaa jo raparperia istutuslaatikoissa. Huhtikuussa! Foorumin wc on onneksi auki, siellä käytyäni hain Foodysta gyropitan mukaani ja söin sen ulkona seisten, kun puiston penkit olivat sateen jäljiltä märkiä. Hannu oli poissaollessani pessyt loput ikkunat. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni olohuoneen verhojen valinnasta; ne voi pestä koneessa ja kun ensimmäiset kaksi kuivuvat, seuraavat kaksi pyörivät koneessa ja ennen kuin pesen loput kaksi, ensimmäiset saa jo ripustettua silittämättä verhotankoihin. 

Osaka Sushi
Vappuaatto oli viileähkön aurinkoinen. Kävin kampaajalla, hoidin ostokset ja hain etukäteen tilaamani sushit. Lenkin ja lounaan (seuraavalla kerralla 10 sushia per syöjä riittää) jälkeen Hannu jäi pihalle kiillottamaan moottoripyöriä, toivottavasti pääsemme jo ensi viikolla ajelulle.
 
Usein olen ollut vapun tienoilla reissussa, paossa koivun siitepölyä. Silloin, kun olemme olleet kotimaassa, olemme juhlineet ystävien kanssa. Nyt vietämme koronavapun kaksin kotona. Kavereiden kanssa vaihdeltiin kuvia ja videoita.
Olen viime aikoina lukenut niin ahdistavia kirjoja ja katsonut niin raakoja tv-sarjoja, että oli jo aika jollekin hauskemmalle. Illan elokuvana ruotsalainen "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi".   

Kun alkoholilaki 2018 muuttui ja ruokakaupat saivat aloittaa max 5,5%:n oluiden ja viinien myynnin, olimme sitä mieltä, ettei se kosketa meitä lainkaan. Kun olutta juomme, se saa mieluiten olla vähän vahvempaa portteria tai stoutia. Vaan kuinkas kävikään! Hannu mieltyi IPAan ja on pikku hiljaa siirtynyt lähes alkoholittomaan olueeseen ja minäkin löydän nykyisin kaupan hyllyltä oman tumman olueni. Viimeksi hain oluet Alkosta, kun pidimme pääsiäisenä oluttastingin. Vappupäivän skumppakin vaihtui Lidlin kuplajuomaan, joka on maustettu seljalla ja limellä. Sekaan paloiteltuja mansikoita ja hyvää tuli!

Ilouutisia koronakevääseen: naapurin perheeseen syntyi vappuvauva ja Danielista tuli isoveli. Maija kutsui meidät juhlimaan synttäreitään kotipihalleen.

Matarin skeittipuisto

Aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän vietimme Maijan synttäreillä, mukana max 10 henkeä, lähinaapurit skoolasivat aidan takana omalla pihallaan. Ajoimme paikalle DragStarilla, joka sai ansaittua huomiota.

Illalla katsoimme Fotografiska Tallinnan suoran livelähetyksen Bryan Adamsin hienosta valokuvanäyttelystä. Näyttely on kolmiosainen; "Exposed" sisältää Adamsin ottamia kuvia muusikoista ja ystävistä, "Wounded - The Legacy of War" kuvaa Afganistanin ja Irakin sodista palanneita brittisotilaita vammoineen ja "Homeless", muotokuvia kodittomista. Oppaana toimi taas ihastuttava Elo Aun. Odotamme kovasti rajojen aukeamista ja Tallinnaan pääsyä.
Myöhemmin katsoimme Areenasta muutaman jakson valloittavaa "Lelumestaa".
 

Kevään kirjoja:
Rosa Liksom "Everstinna". Liksomin hurjaa ja hulvatonta kerrontaa meänkielellä. Annikki Kariniemen elämään perustuva kaunis, mutta samalla julma tarina teinitytöstä, josta tulee Everstin lemmikki. 15 vuotta kestävä salakihlaus on täynnä rakkautta ja romantiikkaa, kulttuuria ja Lapinsotaa. Papin aamenen jälkeen alkoi väkivaltainen avioliitto raiskauksineen, pahoinpitelyineen ja pettämisineen. Mielisairaalan kautta päähenkilö pääsi eroon everstistään ja löysi uuden, puhtaan rakkauden. Luettuani kirjoja Auswitchin julmuuksista minua kummastuttaa suomalaisten ihannointi saksalaisia sotilaita, SS-joukkoja ja jopa Hitleriä kohtaan. Kuten kirjan päähenkilö toteaa; kaikki lukutaitoiset suomalaiset kyllä tiesivät, mitä natsit Euroopassa tekivät. 

Toimiston lukupiirin kirjana oli Ivan Turgenevin "Isät ja lapset". Kirjastojen sulkeuduttua en ehtinyt saada kirjaa itselleni. Kirjan lukeneet antoivat arvionsa ja pisteensä sähköpostitse ja kaikesta päätellen kirja on todellakin lukemisen arvoinen.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Talvi? Ei... takatalvi? Ei sekään.

Pääsiäisen jälkeen satoi lumiräntää lähes joka päivä. Termisestä talvesta ei voi Etelä-Suomessa puhua, eikä takatalvestakaan, kun varsinaista talvea ei ole ollut kuin muutama päivä. Iltapäivisin aurinko paistaa ja sulattaa yöllä/aamulla sataneen lumen. Aika kuluu edelleen lenkkeillen, lukien ja laiskotellen. Ruuanlaittoon saa kulumaan jonkun aikaa, mutta varsinaiseen tekemiseen en ole vieläkään ryhtynyt. Pitäisi siivota kaappeja, pestä ikkunoita ja kuurata kylppärin kaakeleita. Ihan tässä laiskistuu, kun aikaa tuntuu olevan yllin kyllin. Yksi ovelta-ovellekauppias kävi koputtelemassa, eikö se nyt ainakin pitäisi lailla kieltää? Maakuntarajan avautuminen tarkoittaa sitä, että pääsemme Meri-Teijoon, on edes jotain mitä odottaa.
Dokumenttiprojekti "Nepalin morsian" (2019).

Perjantai oli tuulinen ja aurinkoinen, lumista ei ollut tietoakaan. Kävelylenkillä keräsin kotiin eri puista oksia tulppaanien joukkoon. Naapurin Siiri kertoi, että isi, äiti ja pikkuveli tulevat yökylään hänen huoneeseensa ensi yöksi. Kerroin hänelle, että Lohjalla asuessamme mekin kokeilimme yhden kerran parvekkeella nukkumista, kun oli tosi kuuma kesäyö. Hannu hipsi sisälle jossain vaiheessa, kun selkä ei kestänyt kovalla alustalla nukkumista. Ja tämä vielä haikailee telttareissua Eurooppaan!
 
Peltiruokaa
Illalla tapastelimme, kuuntelimme Paco de Luciaa ja katsoimme yhden Andalusian reissun kuvat. Vasta tänään hiffasin, että minullahan on Lohjan vuosiltani tunnukset myös Lukki-kirjastoon. Sainkin heti lainattua Cilkan tarinan e-kirjana.
Illan dokkari "Unelmien maatila" (2019).

Ankkalampi
Koko viikonlopun oli keväisen kaunis keli. Kokki sai vapaata lauantain keittiövuorosta ja hain meille valmiiksi pakatut tuoreet sushit Cittarista. Illalla söimme taas uunitapaksia.

Koronakorvikset, Tallinnan Loomelinnak
Sunnuntaina tein pitkän kävelylenkin, Hannu kävi fillaroimassa ja kunnosti neukkupyöränsä myyntikuntoon. Ruoka kypsyi grillissä, syötyämme katsoimme Fotografiska Tallinnan opastetun Tom of Finland - The Darkroom -näyttelyn. Ihanan ymmärrettävää englantia ja lisäksi ilahdutti, että näyttely on saanut kolme kuukautta lisäaikaa (19.7. saakka). Ehkä ehdimme katsomaan sen livenäkin?
Illalla 3-osainen ruotsalaissarja "Tsunami".


Matarinkoski
Tiistai oli tähän asti kevään lämpimin päivä. Tein kanasämpylät evääksi ja kävelimme Matarinkoskelle Keravanjoen rannalle piknikille. Pian voisin ottaa fillarin käyttöön, jaloissa alkaa olla jo rasitusvammoja jatkuvasta kävelemisestä.
 
Päivän proteiinit
Oikeasti kevät on jo pitkällä! Auringon lämmittäessä talon eteläseinää muurahaiset tunkevat jostain raosta makuuhuoneeseen (ensimmäisen kerran minun aikanani tässä talossa). Hannu laittoi niille houkuttimeksi juomalasiin hunajavettä ja johan marssisuunta muuttui. Aamulla juomalasi oli aivan mustana muurahaisista. Lohjalla rivarissa asuessani meillä oli sama ongelma, silloin Suvi oli juuri oppinut etusormi-peukalo-otteen ja napsi murkkuja lattialta suuhunsa.
Aloitin fillarikauden kevyellä lenkillä polkaisemalla Honkanummelle ja Ikeaan.  
Kävin pitkästä aikaa Lohjalla, kun kuskasin Hannun hakemaan DragStariaan. Menomatkalla haimme lounaat Perttilän Ismetistä. Tyhjällekään terassille ei saanut istua, joten menimme syömään Mäntynummen koulun aurinkoiselle pihalle. Virkkalassa rupattelin takapihalla kummisetäni kaksosten kanssa, ennen kuin ajoin Suvin takapihalle. Sisälle en edes yrittänyt, näinkin tapasin Onnin ja Noelin silmätysten. Ei voi antaa kuin ilmahaleja ja -suukkoja.
Perjantaina aloittelin ikkunoiden pesua, sitä hommaa olen siirtänyt viikosta toiseen. Ja todellakin aloittelin! Pesin vain kuistin ikkunat ja verhot. Hannu sen sijaan pesi Sinipiialla kaikki alakerran ikkunat ulkopuolelta. Sen jälkeen grillasimme raakamakkaroita ja kasviksia, mutta sään viilennyttyä söimme sisällä. Vantaan kaupunginmuseo näytti netissä näyttelyn "Kohti tuntematonta". Kävimme sen jo aiemmin katsomassa ilman opastettua kierrosta. Naapurin tytöt pyrähtivät pihallemme. "Sitten kun saadaan tulla teille sisälle, voidaan taas syödä herkkuja", sanoi Ella. Aivan kuin heillä ei kotona herkuteltaisi, kun äiti on varsinainen kakkumaakari!
Illan elokuvana absurdi "Hotel Artemis" (2018), päätähtenä loistava Jodie Foster.


Lauantaina oli tuulinen sää. Lenkin jälkeen Hannu keskittyi DragStarin huoltamiseen ja silittelyyn, minä ruuanlaittoon. Tein meksikolaista papusoppaa, johon lisäsin punaisia linssejä ja purkillisen erinomaista lenšoa, josta on tullut suosikkini. Soppaa tuli niin paljon, että lähetin Hannun viemään yhden annoksen Matti B:lle.
Nyt löytyi uusi lempivalkkari; eteläafrikkalainen Fairhills.


Hiirilampi
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa tyyni päivä. Vallitsi ihana sunnuntairauha, kun lähdin lenkille. Ei juurikaan autoja ja vain muutama kävelijä oli näkyvissä. Möskärin kuntorapuilla oli kuitenkin sen verran paljon porukkaa, että kurvasin Hiirilammelle, hyvä piknikpaikka sekin.

Kotona tuunasin Lidlin uunivalmiin lihapadan kuullottamalla Hackmanin padassa sipuleita, chilihiutaleita ja savupaprikaa. Lappasin lihat pataan, lisäksi purkillinen lenšoa, paloiteltua parsakaalia, vihreitä pikkupaprikoita ja punaisia linssejä. Lorautin joukkoon ruokakermaa, punaviiniä ja vähän soijaa. Pata porisi uunissa pari tuntia ja hyvää tuli! Helppoa kuin heinäteko, suurin homma oli avata portugalilainen punkku (kuiva korkki) ja poistaa pimientosten siemenet, joita tuntui leviävän pitkin keittiötä. Olisihan ne voinut syödäkin.

Kevään kirjoja:
Heather Morris "Cilkan tarina". Itsenäinen jatko-osa Morrisin kirjalle "Auschwitzin tatuoija". Todellisuuteen pohjautuva kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka selvisi hengissä kärsittyään kolme vuotta Birkenaussa. Venäläiset tulkitsivat Cilkan veljeilleen omasta tahdostaan natsien kanssa ja passittivat tämän 15 vuodeksi pakkotyöleirille Siperiaan. Pystyykö hän selviämään vielä tästäkin hengissä? Kirjassa on raakaa tietoa Stalinin Gulag-vankijärjestelmästä.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Pääsiäinen, koronakevät 2020

Pääsiäinen on aina ollut lempipyhäni. Ei tarvitse stressata sukulaisvierailuilla, ei ole mitään pakollista tekemistä. Tietysti harmittaa, ettemme voi nähdä muita perheenjäseniä. Tavallaan siihenkin on jo tottunut, olemme viettäneet niin monta pääsiäistä reissussa. Ehdimme jo etukäteen sopia, että ennen tämän keväistä reissuani Suvin porukat tulisivat meille pääsiäislounaalle, mutta nyt kävi näin. Heilläkin on vaihtelevasti ollut taudinpoikasta, onneksi ei sen vakavampaa. Sitä olenkin tässä viime aikoina miettinyt, miten pöpöt leviävät vuoroviikkolasten mukana, samoin keikkaa tekevien hoitajien mukana hoivakodeissa. Äiti ja muut Mainiokodin asukkaat on nyt eristetty omiin huoneisiinsa, sosiaalinen elämä (jos sitä oli tähänkään asti) on nyt totaalisesti jäissä. Täytyy vain toivoa, että hoitajat eivät kanna virusta mukanaan.

Kiirastorstaina tein ruokaostokset ja hoidin viikkosiivouksen, Hannu teki sillä aikaa oman lenkkinsä. Hannun isä täyttäisi tänään 100 vuotta, veimme Honkanummelle kukat ja kynttilän. Kävelin kotimatkan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Iltapäivällä vein Hannun Hyrylään bändin "pussikaljatreeneihin". Ystävät lähettävät hauskoja videopätkiä, piristämään tätä Vain kotona -elämää. Joku kekseliäs asukas oli laittanut ikkunaan kuvan "Nalle" Wahlroosista, propsit idealle! Otin esille muutaman pääsiäisnoidan, nyt ei tipuja tai pupuja tarvita, kun vietämme pyhäpäivät kaksin. Vietin illan yksikseni kavereille viestitellen, tein kasvispitoisen iltapalan ja kuuntelin samalla Hannun varsovalaisen ystävän Roman Drozdin vaikuttavan (elokuvamusiikkia) levyn "Monochromatic".

Pitkäperjantaina tein Sofi Oksasen ohjeella lammaspataa. Omaan tapaani muuntelin sitä hieman; käytin pieniä vihreitä paprikoita (pimientos), lisäsin koko purkin (500g) virolaiskaupasta löytynyttä letšoa, enemmän nestettä, virolaisessa vodkassa lionneita marjoja (joita aina jää liköörin teosta) ja lopuksi sekoitin joukkoon kritharaki-pastaa. Padasta tulee siis vähän juvetsin kaltaista. Lisäksi teinkin kreikkalaisen salaatin, kuunnellen samalla Bachin Easter Oratoriota.
Padan hautuessa tuntitolkulla uunissa kävin haahuilemassa lähimetsässä, kävelin pitkin pieniä, kuivia polkuja ja välttelin ihmiskontakteja. Ikävä sanoa, mutta isommat polut ovat kuraisia johtuen maastopyöräilijöistä.

Lammaspata oli niin hyvää, että taitaa pääsiäisruoka päivittyä tämän vuoden jälkeen. Sitä tuli niin paljon, että lähetin Hannun viemään Matti B:lle yhden annoksen. Tämä taisi olla enemmän juttuseuran kuin ruuan puutteessa. Matti soitti myöhemmin, kiitti ruuasta jonka hän oli syönyt kuunnellen samalla kreikkalaista musiikkia. Sovimme, että heti tilanteen salliessa vietämme yhdessä kreikkalaisen illan. 

Grillikausi avattu!
Lankalauantain lenkin jälkeen avasimme grillikauden; lammasnakkeja, maisseja (kesä!), pikkupaprikoita ja kinkkuun käärittyjä parsoja. 

Pidimme kahdestaan olut tastingin. Kun pääsiäisoluita ei ollut saatavilla, maistelimme muita tummia oluita. Kumpikin arvioi parhaiten omaan makuunsa sopivaksi ALeCoqin Imperial Extra Double Stoutin. Mitään kalsarikännejä ei otettu, vajaa kaksi litraa olutta kimppaan alkaa olla tarpeeksi.

13.4. toinen pääsiäispäivä
"Kiinnittäkää turvavyöt, laskeudumme Lissaboniin!" Niinpä, tänään piti alkaa yli viiden viikon vaellusreissuni Portugalista Espanjaan. Se, kuten monen muunkin matkat, peruuntui. Ehkä sitten ensi keväänä? Säästyneet matkarahat annoin tyttärille synttärilahjaksi.
Pääsiäissunnuntai oli sateinen ja pysyttelimme sisätiloissa koko päivän. Kokkasin, laiskottelin, katselimme luonto-ohjelmia ja tv-sarjoja (Lelumesta💗), lueskelin e-kirjaa ja digilehtiä. Onneksi tänään on taas aurinkoista ja päästään ulos. Kävelylenkillä vein muovit kierrätykseen ja ihastelin istutuspalstojen kevätkuntoa; että jotkut jaksavat ja viitsivät! Laitoin uuniin Lidlin broilerivuoan, johon lisäsin suppareita, ruokakermaa, minitomaatteja ja vähän soijaa. 

En päässyt Alfaman kuppiloihin kuuntelemaan fadoa, sen sijaan avasin portugalilaisen punkun ja teimme kumpikin omat toivelistamme, mihin haluamme suunnata maakunta- ja maarajojen avauduttua. Heti kun mahdollista, minä lähden tapaamaan perhettäni.
Illalla kotimainen elokuva "Hevi reissu" (2018).


Pääsiäisen e-kirja
Hanna-Riikka Kuisma "Kerrostalo". Olen kahteen otteeseen asunut kerrostalossa, mutta tämä tarina kertoo aivan jostain muusta elämästä ja ajasta. Karu vuokralähiö täynnä alkoholismia, narkkareita, mummonpotkijoita ja rikollisuutta. Monenkirjava asukaskunta elää kuin suljetulla osastolla; omistaja säätelee kaikkien elämää lukoilla ja uusilla määräyksillä. Kirjassa oli niin paljon henkilöitä, että oli vaikea pysyä kärryillä, varsinkin e-kirjaa lukiessa. Synkkyydestään huolimatta hyvää kerrontaa ja henkilökuvausta, kirjan loppu antoi ehkä hivenen optimismia asukkaiden tulevaisuuteen.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Huhtikuu, lupaus lämmöstä

Onnea äiti, 87v! Ikävää, etten voi tulla halaamaan ja syömään synttärikakkua.
Perjantain vastaisena yönä kuuntelin ikkunan takana myrskyävää tuulta. Tuuli tyyntyi aamuksi, mutta maa oli lumesta valkoinen.

Grilli Souvlaki, Tikkurila
Aurinko paistoi aamupäivällä ja "lumi suli silmissä". Karkasin lenkille, kun Hannu alkoi siivota. Iltapäivällä kävimme Tikkurilassa, poikkesin turhaan kirjastolle, ei siellä olekaan palautusluukkua. Veimme kotoa kerätyt silmä- ja aurinkolasit hyväntekeväisyyteen. Nordean ovi oli kiinni, olisin käynyt tyhjentämässä painavan "possuni" automaattiin. Souvlaki oli sentään auki ja haimme girospitat mukaan. Hannu käveli kotimatkan, minä hain pikkuretsinan lounaalle.
Illan elokuvana "The Wolfback". Dokkari kertoo karun tarinan amerikkalaisperheestä, jonka isä on päättänyt pitää seitsemän lastaan koko kasvuiän sisätiloissa. Lasten elämänkatsomus perustuu vain nähtyihin elokuviin. Teini-iässä pojat alkavat protestoida ja käyvät yksi kerrallaan, vähän kerrallaan ulkona. Ei kai heistä ihan täyspäisiä tullut, mutta pääsivät kuitenkin pois vankeudesta, josta koronakaranteenikin jää kauas.


Virvon, varvon...
4.4.
Lauantaina oli taas hieno kevätpäivä. Metsälenkin tehtyäni leivoin pitkästä aikaa. Siltä varalta, että joku uskaltaa tulla terassillemme virpomaan, tarjolla on Marianne-keksejä ja sitruunamuffineja. Jos ei pikkunoitia näy, syömme kaiken itse.

5.4.
Ihanat ilmat jatkuvat päivästä toiseen. Sunnuntaina lähdin etsimään uusia reittejä ja löysin itseni Mikkolasta! Kävelin latupohjia ja päädyin Matarinkosken uimarannalle. Jatkoin joenvartta pitkin mukavia metsäpolkuja, rannalla on hyviä piknikpaikkoja, joista kesällä voisi pulahtaa uimaankin. Joen ylittävää siltaa ei ole (ainakaan vielä), palasin takaisin tutuille pikkuteille ja kotiin ruuan laittoon. Olen tähänkin asti kokannut usein (tykkään siitä), mutta tuntuu, että se on entisestään lisääntynyt. Ehkä syynä on - ainakin osittain - ravintoloiden sulkeutuminen ja salaattipuffettien ja itsepalvelu sushitiskien lopettaminen. Veimme Matti B:lle muffineja iltapäiväkahville, meidän pihassamme kävivät virpomassa vain Miska ja Antton. Miska ei halunnut luopua oksastaan, mutta hän lausui reippaasti itse keksimänsä virpomisrunon.


#kokkikotonataas
6.4.
"Penikkatauti" vaivaa ja sääriäni särkee joka yö. Pituuskasvusta tuskin on enää toivoa, luultavasti on kyse liiasta kovalla maalla kävelemisestä, vaikka olenkin yrittänyt etsiytyä pehmeille metsäpoluille. Päätinkin jättää kävelylenkin maanantaina väliin ja keskittyä pihahommiin. Sitä ennen kävin lähialkossa, tarkoitus on pitää pitkästä aikaa pääsiäisoluiden tasting, sattuneesta syystä kahdestaan. Noh, valikoima oli lähes olematon (liekö tuontiongelmia), joten tulemme vertailemaan tummia oluita. Tyyni sää oli mitä parhain haravointiin, kun tuuli ei riepotellut kuivia lehtiä. Hannu toivoi salaattiviikkoa ja tein savulohisalaatin, johon tuli myös paahdettuja siemeniä ja "krutonkeja" jotka paistoin kuivahtaneesta leivästä valkosipuliöljyssä.
AirBaltic otti vihdoin yhteyttä ja lupasi minulle voucherin (more than a year) maksamastani lennosta Madrid-Hki. Just niin kuin toivoinkin!

Kuusijärvi
7.4. +14 astetta
Ensimmäiset sini- ja valkovuokot nähty! Pakkasimme eväät reppuun ja kävelimme Kuusijärvelle. Kävelin myös Kuusijärven ympäri ja eväät syötyämme tulin kotiin mutkan kautta, mittarissa taas 13 kilometriä. Laitoin ikkunassa päivystävälle Uppo-nallelle arskat päähän, näyttää ihan Blues Brothersilta!
Illan leffana "Victoria ja Abdul", historiaan pohjautuva elokuva. Kuningatar Victoriana loistava Judi Dench.


Keskiviikkona haravoin etupihan, Hannu teki kevään ensimmäisen fillarilenkkinsä. Harmi, että Anna ei asu Uudellamaalla, nyt olisi ollut  tarjolla jalkahoito ja hieronnallekin olisi tarvetta haravoimisen jälkeen. Ei uskoisi, että haravoimme pihan viimeksi marraskuussa, niin paljon siitä irtosi kuivia lehtiä, ruohoa ja sammalta, lisäksi kaikki tuulen tuivertamat koivunoksat.