Keväinen Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaiset reittimatkat (kaveri puoleen hintaan), joka oli hyödynnettävä maaliskuun loppuun. Hannu pääsi kaveriksi, majoituksen sovin Maren kanssa. Laivamatkalla tutkimme päivän lounastarjouksia, joku uusi paikka olisi kiva löytää.

Katselimme jo viime kerralla Kalarannan La Pinetan lounaslistaa, nyt löysimme molemmat omat suosikit. Minulle tonnikalafilésalaatti, Hannulle saltimbocca, molemmat todella hyviä (yht. 18,80€).

Nousimme portaat Suur-Patareille ja Mare tuli avaamaan ulko-oven. Hän oli ymmärtänyt, että tulen taas Ilonan kanssa ja pedannut toisen pedin sohvalle. Hänelle tuli kiire vaihtaa toinen vaaleanpunainen pyyhe siniseen, vaikka vakuutin, että se kelpaa Hannulle. Saimme kutsun kahville, juttelimme vaelluksista ja Mare kertoi luontaishoidoista, joita oli käynyt ottamassa Ukrainassa ennen sotaa. Virossa ei hänen mukaansa ole niin suurta ymmärrystä asiaan. Sain häneltä lahjaksi suomenkielisen salaattikirjan, jonka hän oli napannut joltain kierrätyspisteeltä.

Taivas selkeni ja lähdin kävelemään Telliskiveen, tarkoituksena käydä Juhan Kuusi Dokfoto Keskuksessa. Jostain syystä Muuseumkaartin qr-koodi oli hävinnyt kuvakansiosta eikä se avautunut sähköpostissakaan. Virkailijalle ei kelvannut passini, joka sattumalta oli kassissani. Etsin Muuseumkaartin toimistoa, jonka Telliskiven osoitteen löysin netistä. Ilmeisesti kyseessä on joku postilokerotoimisto, kun sitä ei löytynyt. Lähetin meilin ja jo kotimatkalla sain qr-koodin, joka on voimassa heinäkuun puoliväliin asti. Hain Selveristä ilta- ja aamupalaa (mm. savukalasalaattia ja valkosipuli-mustleipäkröpsit). Palasin Suur-Patareille, kävin suihkussa ja hetken huilattuamme valmistin iltapalaa. 

Torstai oli vaihteeksi pilvinen päivä ja käytin sen näyttelyihin (ja shoppailuun?). Lähdin kävelemään Kadriorgiin, lounastreffit teimme Rotermannin kortteleihin.

Kumun uusi näyttely 5-kerroksessa sisälsi enimmäkseen tietokoneella tehtyä taidetta. Olen vanhan kansan nainen; innostuin vain Jens Settergrenin mosaiikkitöistä ja joistakin videoista. Jätin kiertämättä muut näyttelyt, ne olen jo nähnyt. Seuraavaan kertaan jää huomenna avautuva Karin Lutsin akvarellinäyttely, johon ihastuin jo Tarttossa. Mikkeli muuseumissa avautuu viikon kuluttua "Delftin sininen" -keramiikkanäyttely. Yritän houkutella Annan sinne mukaani alkukesästä.

Kadriorgin museossa on näytillä Serlachiuksen taidekokoelma "Luonnon ja taiteen sinfonia". Osa teoksista oli ennestään tuttuja Ateneumista ja Sinebrychoffin näyttelyistä.

Odottelin Hannua Rotermannissa koirapatsaiden luona, kuten oli sovittu. Ilmeisesti hän unohti sen ja odotti minua Stalkerin edessä. Tilasimme molemmat fish & chipsit (7,90). Taas oli hyvä lounas ja kiva paikka. Muistin ottaa oman korttini mukaan ja lähdin käymään Nautican kenkäkaupassa. Sieltä lähtikin mukaan päreet saapikkaat. Hyllyssä niissä oli alelappu (-25%), mutta kun pyysin myyjää hakemaan saapasparin varastosta, tämä meinasi veloittaa normihinnan.

Palasin Rimin (halvempi kuin Selveri) kautta kämpille. Ostin myös kihlajaispäivän ruusut, jotka jäävät Marelle kiitokseksi. Levytimme hetken, ennen kuin keitin kahvit. Vietimme illan taas kotona tapastellen, lukien ja musiikkia kuunnellen.

Perjantai aukeni aurinkoisena, vaan ei vielä kovin lämpimänä. Lähdimme aamupäivällä omille kävelyillemme, treffit sovimme puoliltapäivin Vallibaariin.

Nousin portaat Toompealle ja kiersin kaikki sen näköalatasanteet. Riigikogun takana istuin penkille nauttimaan auringonpaisteesta.

Laskeuduin vanhaankaupunkiin ja vasta kohdalla muistin, että Adamson-Ericu muuseumissa on uusi näyttely. Sen katsottuani nousin 2-kerrokseen ihailemaan (taas kerran!) Eric Adamsonin kaunista keramiikkaa.

Hannun saatua Vallibaarissa perinteisen millimallikkaansa menimme naapuriin Reval Cafén lounaalle. Siellä olemme käyneet kahvilla/glögillä, ja huomanneet paikallisten suosivan sitä lounasaikaan. Valitsimme kahvilan monista hyvistä vaihtoehdoista, sillä tänään oli tarjolla revittyä kalkkunaa teryaki-kastikkeessa (yht. 15,80). Pakko tunnustaa; minäkään en pystyisi parempaan!

Sain Hannun houkuteltua Fotografiskaan, olihan siellä näytillä Anton Gorbijnin valokuvia rokkareista ja bändeistä. Ah, niin monta minunkin suosikkia (vähänkö olen vanha)!

Istuin katsomaan videoita mm. Coldplayn konsertista, ennen kuin siirryin 3-kerroksen muihin näyttelyihin.

Keskiviikkona pyrin Juhan Kuusi Dokfoto keskukseen, mutta Viron Museokorttini ei auennut. Nyt kun minulla oli qr-koodi taas käytössä, menin katsomaan senkin mustavalkoiset, monen eri kuvaajan teokset.

Tallinnan terassikausi on avattu meidänkin osalta! Istuimme nauttimaan auringosta ja hyvistä oluista Põhjalan terassille (ent. Pudeli).

Halusin pidentää kotimatkaa ja lähdin kävelemään Salmen, Soon ja Kunglan kautta Kalamaja Kalmistun läpi Lennusadamaan ja Patarein ohi rantatietä, josta nousin raput Suur-Patareille ja kipaisin Rimiin. Päikkäreiden ja kahvien jälkeen vietimme taas koti-illan.

Taas tuli tunne, että olisi pitänyt olla pidempään. Sehän tarkoittaa sitä, että kivaa on ollut ja tänne on tultava uudelleen. Kunhan ensin käyn vaeltamassa pätkän caminoa.

Kotimatka meni sujuvasti, junamatkan päätteeksi minä kävin kaupassa ja Hannu veti laukut kotiin. Harmitti, että minun laukustani oli toinen pyörä mennyt hiekoitushiekoista ruttuun, pitää yrittää saada se takuuseen (työ menikin takuuseen ja uusista pyöristä veloitetaan vain 12€). Tein haloumisalaatin, illalla nautimme mansikkakuoharit kihlajaispäivän kunniaksi.

Sunnuntaina suunnittelimme tulevaa Pohjois-Espanjan reissua. Vielä on päätettävä muutamat kohteet ja mahdollisesti varattava majoituksetkin etukäteen. Rajoittaa taas minun ajankäyttöäni! Lenkillä näin kevään ensimmäisen leskenlehden ja törmäsin Rituun. Kotona lohjalainen omenapuutarhuri (siis minä) oksasti Hannunkin omenapuun ja keräsi risut pihalta. Kotikokki valmisti ankkaa pavuilla, sienillä ja jouluaattona tehdyllä perunalaatikolla.

Maaliskuun kirjoja;

Merja Mäki "Itki toisenkin". Larja palaa loman ajaksi kotikyläänsä Suurmäkeen. Rakas isoäiti on kuolemaisillaan ja pikkusisko raskaana suomalaissotilaalle. Larja päättää keskeyttää opintonsa ja jää lapsuudenkotiinsa Karjalaan. Hänen virkansa ala-asteen opettajana on saanut helsinkiläinen miesopettaja, Larjalle on tarjolla vain apuopettajan paikka. Ennen kuolemaansa isoäiti kehottaa Larjaa jatkamaan kylän itkijänä, saattelemaan kuolleita tuonpuoleiseen. Eletään sotavuosia 1942-1945. Rikasta, kaunista kieltä. Karjalankielen sanoihin olisin kaivannut sanastoa. Ja päänsisäisen äidinkielenopettajani nuttura kiristyi, kun Mäki kirjoittaa "alkoi satamaan, alkoivat tanssimaan" jne. Vaikka tuo onkin sallittua nykykielessä.

Yksin Tallinnassa

Minulla oli vielä käyttämättä Eckerö Linen 50%-alennus. Käytin sen niin myöhään kuin tarjous oli voimassa ja lähdin Tallinnaan kolmeksi päiväksi. Etukäteen ajattelin, etten raski olla koko viikkoa, kun niin monta Rekolan Raikkaan jumppatuntia jäisi väliin. Noh, nyt olen käsi kipeänä ja loppuvuoden jumpat on kohdallani peruttu, mutta mistäs tuon olisi arvannut. Menomatkalla sain pöytäseuraksi nuoren kiinalaismiehen, joka oli niin puhelias, etten ehtinyt lukea mitään.

Chi

Koska saisin huoneeni vasta kolmelta, kävin ensin lounaalla Nautica-keskuksen Chi ravintolassa (hyvä Kung pao 11,20€) ja Rimissä ruokaostoksilla. Sää oli mainio ja päätin kävellä Gustav Ernesaks Kadriorgiin. Laitoin ostokseni alakerran jääkaappiin ja tarjousruusut lasipurkkiin, sillä aikaa tyttö siivosi yläkerrassa huonettani. Eipä hän tainnut muuta siivotakaan; käytävän lattiat tuntuivat tahmaisilta, roskikset olivat täynnä ja molemmissa keittiöissä oli likaisia astioita (toki tiskaaminen kuuluu asiakkaille, mutta alakerran keittiössä on pesukone). Huoneeni oli valmis jo kahdelta, kannoin kukat ja laukkuni kahdessa erässä (yhdellä kädellä) yläkertaan. Olikin söpö vinttihuone, mutta julmetun kuuma, kun patteri paahtoi täysillä. Suljin patterin ja avasin ikkunan. Ikkunasta näin, että omenapuissa oli vielä omenia ja kävin hakemassa muutaman. Keittiössä huomasin, että olin unohtanut ostaa leivänpäällyset ja lähdin kävelemään lähimarkettiin, ennen kuin tulisi pimeää. Porukkaa oli runsaasti sunnuntaikävelyllä tai koiralenkillä Kadriorgin puistossa ja Japanilaisessa puutarhassa. Siellä minäkin kiertelin hetken, ennen kuin palasin kämpille kahvittelemaan. Alakerran keittiökin oli tuskastuttavan kuuma, mutta sen patteria en onnistunut pienentämään. Sain taas istua siellä kaikessa rauhassa, mitä nyt tiskatessani naapurihuoneen nainen kävi hakemassa kaapista mysliä itselleen. Ilta kului tansseja telkkarista seuraten. 

Raeapteek

Maanantaina lähdin vaihteeksi toiseen suuntaan; talon portilta oikealle. Nousin mäen ylös ja löysin itseni Kumun takapuolelta. Seuraava maamerkki oli Torupillin iso Selveri, joka oli lähikauppamme, kun vietimme yhden juhannuksen Tallinnassa. Raatihuoneentori oli yhdentoista aikaan todella hiljainen ja autio, kun päivämatkalaiset eivät olleet vielä saapuneet. Monet museot ovat myös täällä maanantaisin suljettu. Kävin Raekoja apteekin museossa ja ostin samalla Ibumax 400:sta. Hain tutusta kirjakaupasta lisää hauskoja kortteja.

Alkoi olla vilu ja poikkesin Vallibaariin glögille. Siellä oli ilmeisesti vietetty tarjoilijatytön synttäreitä, kukkia oli maljakot täynnä ja tiskillä oli tarjottimilla valmiita leipiä ja kakkua. Eivät tarjonneet minulle.

Rataskaevu 16

Katsoin aamulla tämän päivän lounastarjoukset ja kirjoitin muutaman itselleni ylös. Rataskaevu 16 oli lähinnä ja suuntasin sinne. Sain vapaan pöydän yläkerrasta ja mukava tarjoilijapoika tyrkytti minulle ruokalistoja. Sanoin katsoneeni päivän lounastarjouksen netistä ja poika lähti varmistamaan sen kokilta. Kestää kuulemma, mutta mihinkäs tässä on kiire. Ohitin myös viinilistan ja pyysin glögin. Sekin piti varmistaa chefiltä. Sain aamulla leivottua, todella hyvää leipää maustevoin kera. Päivän lounas kananmaksaa kasviksilla kermakastikkeessa oli suussa sulavaa. Todellakin kannatti mennä, varsinkin kun lasku oli vain 15€! Lähdin kävelemään kohti Telliskiveä ja katsomaan Fotografiskan uudet näyttelyt Shepard Faireyn "Photo Synthesis" ja kokoelmanäyttely "Nude".

Shepard Fairey

Shepard Fairey

Shepard Fairey

Julia SH, Ruotsi

Prue Stent & Honey Long

Päätin kävellä Fotografiskasta Kadriorgiin, matkalla hain Baltijaaman Selveristä lisää iltapalaa. Kilometrejä kertyi tänään 10, ehkä huomenna hyppään paluumatkalla ratikan kyytiin, onhan tarkoitukseni kävellä aamupäivällä Noblessneriin.

Baltijaama

Talo oli tyhjänä, kun pääsin perille. Alkoi olla jo hämärää ja sytytin ledivalot, jotka eilen ripustin uunin kylkeen. Tyhjensin pesukoneen ja laitoin astiat kaappeihin minulle mieleiseen järjestykseen. Tänään oli käynyt joku tehokkaampi siistijä; roskikset oli tyhjennetty, astiat ladottu koneeseen ja käytävän lattiatkin (ehkä) luututtu. Kun istuin iltapalalle, Hannu alkoi pommittaa Málagan lennoilla. Norski oli laittanut lennot alennukseen, tarjous on voimassa vain tänään. Niin sitten tuli varattua yksi kevätviikko Andalusiassa. Nyt pitää enää päättää, että missä.

Tiistainakin sain nauttia aamiaisen alakerran keittiössä omassa rauhassani, kaikki (kaksi) asukkaat lähtivät ulos. Sää oli suttuinen, mutta lämmin. Pakkasin reissuun turhan lämpimiä vaatteita. Kävellessä tulee kuuma ja sisällä on muuten vain kuuma. Nahkahanskoilla huomaa, että oikea käsi on vielä vähän turvonnut. Tänään oli niin lämmintä, etten edes glögiä kaivannut.

Kävelin rantakanttia kohti Kalamajaa ja poikkesin Arkkitehtuurimuseoon, jossa on esillä TAB 2024 - Tallinna Arhitehtuuri Biennaal. Olemme käyneet museossa aiemminkin, mutta emme tajunneet, että näyttelyjä on myös kakkos- ja kolmoskerroksessa. Silloin emme katsoneet kuin alakerran perusnäyttelyt. Yläkerroksista löytyi tietoa ja kuvia rakennustekniikoista, korjausrakentamisesta ja vaihtoehtoisista eristyksistä (heinää, savea, sienten itiöitä!) kautta aikojen. Siellä oli myös näyttely erilaisista aurinko- ja sadesuojista, jotka ovat osallistuneet alan kilpailuun.

Pääkohteeni tänään oli Lennusadama, jossa nähtävää riittää niin paljon, että lupasin Hannulle, että voidaan tulla toistekin. Kävelin mm. Lembit-sukellusveneen kapealla kannella.

 

Lore Bistroo

Lounaan (9,90€) söin Lore Bistrossa, vihdoin viimein. Hauska teollinen interiööri ja tosi hyvät kanakotletit kasviksilla ja cuscuksella. En ole koskaan pitänyt hillosipulista, mutta tähän se sopi. Kun kerran olin hoodeilla, poikkesin Sishi Outletiin ostamaan vähän koristeita. Joulumuori on aikaisin liikkeellä!

Nousin Noblessnerista Koplitielle ja hyppäsin 3-ratikan kyytiin Kadriorgiin. Ratikka tuli täyteen koululaisia ja yksi poika kolhaisi minua oikeaan käteeni, kun istuin käytävän varrella. Kaivoin kassista kantositeen, että osaavat varoa. Hain kaupasta lisää leipää ja mehua ja kävelin Japanilaisen puutarhan läpi kämpille. Takapihalla pari työmiestä alkoi rakentaa uutta aitaa. Hmmm... puutarhaan saisi kesäaikaan Hondan parkkiin. Olin ajatellut lähteväni illalla kävelemään Kumuun päin, huomasin eilen, että siellä on jouluvalot ripustettu puihin. Mutta iltapalan jälkeen laiskistuin ja jäin kämpille. Pitääkin jatkossa muistaa, kuinka hyvää (Baltijaaman) Selverin savulohisalaatti on!

Lähetin kyselyn Viron museokortistani ja samantien Tanel vastasi, että olen käyttänyt korttia 15 kertaa ja että se on voimassa vielä heinäkuun puoliväliin saakka.

 

Keskiviikkonakin oli lämmintä ja harmaata. Onneksi ei satanut, kun käsikapasiteetti on vähissä. Suihkun ja aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani, ei ollut kiirettä. Menin 66-bussilla D-terminaaliin (matka-aika viitisen minuuttia) ja kävelin sillan yli A-terminaaliin.

Marraskuun kirjat:

Leïla Slimani "Toisten maa 2 - Katsokaa kun tanssimme". Eletään 1960-70 lukujen vaihdetta Marokossa. Amine ja Mathilde ovat tehneet paljon töitä ja saaneet maatilansa kukoistamaan. Sen myötä he ovat vaurastuneet ja saavat usein kutsuja kaupungin seurapiireihin. Mathilde kaipaa vieläkin kotimaataan ja tuntee välillä itsensä tarpeettomaksi ja sivuutetuksi, vaikka tekee yhtälailla työtä kodin ja toimeentulon eteen. Koulussa ahkerasti opiskellut tytär Aïcha on lähtenyt Ranskaan valmistuakseen lääkäriksi, pikkuveli Selim on koulussa laiska ja katoaa hippien matkaan.