lauantai 9. toukokuuta 2020

Karanteenimökkeilyä Meri-Teijossa

Tervetulosushit (Osaka Sushi)
Cake made by Suvi & Onni
Ulkomaan matkojen peruuntuessa varasimme Meri-Teijosta mökin huhtikuulle. Uudenmaan rajojen sulkeuduttua siirsimme varauksemme toukokuulle. "Äitienpäivänä!" sanoo Suvi, vaikken itsekään muista, koska olen viimeksi viettänyt äitienpäivää kotimaassa, kun yleensä olen reissussa koivun siitepölyn aikaan. Toki voimme "mökkeillä" kotonakin ja metsä on aivan vieressä, mutta onhan se vaihtelua lähteä kodin ulkopuolellekin, kun meitä eivät mitkään rajoitukset kotimaassa koske. Strategiamme oli sama kuin jouluna; pakkasimme mukaan viikon ruoka- ja juomatarvikkeet, kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran hakemassa tuoretavaroita. Menomatkalla poikkesimme Suvilla katsastamassa heidän uusitun keittiönsä. Onnin köksän tehtävä oli valmistaa kakku, ja tilasin siitä osan meille mukaan. Onni oli pienenä kova kokkaamaan; hän raahasi meillä ollessaan aina keittiöjakkaran hellan viereen, kun tein ruokaa ja halusi osallistua ruuan valmistamiseen. Nykyteiniä ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kotona voisi hyödyntää kahta leipuria/kokkia ja kohottaa köksän numeroa. 

Perille päästyämme tyhjensimme auton ja saunan lämmetessä söimme tervetulosushit. Saunan jälkeen oli vuorossa kakkukahvit ja loppuilta kului lukien ja tv:n musiikkiohjelmia silmäillen.

Puolakkajärven kierros + vähän eksyilyä 16 km
Matildanjärvi
Puolakkajärvi
Endalin laavu
Lauantaina oli tosi hieno ilma. Lähdimme aamupäivällä kiertämään Puolakkajärveä, eri suunnista, koska kävelemme eri tahtiin. Tällä kerralla jätimme eväät tekemättä ja varustauduin vain vesipullolla. Matildanjärven kierroksella vastaan tuli useita vaeltajia, lapsiperheitä ja suloisia koiria. Ennen Endalia harhauduin jollekin väärälle metsäpolulle, mutta palasin lähelle järvenrantaa ja löysin laavulle. Väistin paria maastopyöräilijää, en urputtanut näille kansallispuiston kävelypolkujen pilaamista paksuilla renkailla, vaikka mieli tekikin. Ennen Miilunummen parkkipaikkaa vastaani käveli kaksi miestä isot rinkat selässään, olivat ilmeisesti menossa jollekin laavulle yöpymään.
Sen jälkeen jatkoin entuudestaan tuttua hiekkatietä, eikä vastaantulijoita juuri ollut. Johtunee siitä, että harhauduin totuttuun tapaani taas liian pitkälle. Poikkesin jollekin metsätielle, joka päättyi eläinten ruokintapaikalle. Ei kun takaisin. Löysin uuden polun, joka päättyi nuotiopaikalle. Lähdin seuraamaan metsäkoneen savottaa ja ilmeisesti eläinten tekemää polkua. Onneksi oli puhelin mukana ja pystyin sen avulla katsomaan oikean suunnan ja kilometrien vähenemisen kohti Matildan kylää. Viestitin Hannulle, että olen jossain helkutinkuusessa, noin neljän kilometrin päässä Matildasta. Hänelläkin oli ongelmia löytää oikea reitti, kun ainoastaan Matildanjärven kierros on kunnolla merkitty.

Eihän minulla mitään hätää ollut, sää oli mitä parhain ja aikaa oli rajattomasti. Vihdoin päädyin kylälle ja hain Mathildedalin Kyläpanimon puodista meille lenkkioluet.

Odottelin Hannua mökillä vartin verran ja nautimme kyläpanimon mainiot oluet omalla terassilla. Harhailut mukaan lukien minun mittariini kertyi 16 kilometriä. Huomenna on pakko kävellä reitti toisinpäin, että löydän oikeat polut ja kilometrit.

Mökkiruokaa, osa 1
Matkassa mukana oli taas Lidlin mainiota uunibroileria, jonka maustoin currykermalla, chilillä ja soijalla. Harmi vain, että unohdin omat pakastetut sienemme kotiin. Hetken huilin jälkeen saunoimme ja kakkukahvittelimme. Ilta kului taas leppoisasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien.

Puolakkajärven kierros, 13 km

Matilda
Minun piti todistaa itselleni, että löydän kyllä sen oikean reitin kiertää Puolakkajärvi, eilenhän tein muutaman kilometrin harhailun pitkin pusikoita.

Matildanjärvi
Lähdin mökiltä kävelemään oikopolkua kylälle ja löysin samalla hyvän nokkospaikan, luvassa on siis nokkosmunakasta jonain päivänä. Kävelin rantapolkua pitkin Teijon Luontokeskukselle (avataan 1.6.) ja siitä parkkipaikan huussin kautta metsäreitille.

Stop-merkistä välittämättä jatkoin mielllyttävää metsätietä pitkin, sen varrelle oli jätetty yllättävän paljon autonromuja ja muuta ruostuvaa roinaa. Ohitin peltifirman, eilen ohitin sen maantietä pitkin. Harmi, etten rohkaissut itseäni kävelemään pihan läpi, silloin olisin löytänyt tämän metsätien. En tosin ole vieläkään varma, että kävelin sen "oikean" reitin, sillä Hannu oli kävellyt pitkät pitkospuut, niitä en löytänyt. Ilmeisesti lähempänä Puolakkajärveä menee vielä joku toinenkin reitti. Jostain syystä Puolakkajärven kierrosta ei ole lainkaan merkitty.

Päädyin tutulle hiekkatielle ja Miilunummen parkkipaikalle ja siitä Endalin laavulle, jossa kaksi turkulaista vaeltajapoikaa grillasi makkaroitaan. Kerroin, että eilen vastaani käveli pari heitä vanhempaa miestä rinkat selässään ja pojat totesivat yöpymispaikalla olleen niin paljon porukkaa, että piti oikein etsiä teltalle paikkaa. Jutellessamme laavulle tuli kolme (turkkilaista?) poikaa, joilla oli eväänä, ei grillimakkaraa, vaan pizzat ja kokista. He menivät rantaan ruokailemaan, minä jatkoin kävelyäni Puolakkajärveltä Matildanjärvelle ja mökille lenkkioluelle.

Google Timelinen mukaan kilometrejä kertyi 13, hyvä lenkki näin aurinkoisena päivänä.

Olikin aika avata äitienpäivän kuohari. Ruoka oli onneksi valmiina, kun sitä jäi eilisestä samanlainen satsi. Sisko kertoi vieneensä Mainiokotiin äidille kukat, kortin ja suklaat. Hän oli huhuillut ikkunan takana, mutta äiti ei osannut kohdistaa katsettaan lasin takaa äänen suuntaan. En enää potenut niin pahaa omantunnontuskaa, vaikka jätinkin käymättä.
Illalla alkoi sataa.

Mökkiruokaa, osa 2
Uusi viikko alkoi räntäsateella. Siirsin lenkin myöhempään ja aloin aikani kuluksi kokkailla, ei koko aikaa jaksa lukeakaan. Iltapäivällä sää selkeni ja maa kuivui.

Matildanjärven kierros + Jeturkastin lenkki
 
Jeturkastin muinaisranta
Pitkospuutkin olivat jo kuivuneet ja kiersin ensin Matildanjärven. Parkkipaikalta lähtee opastettu reitti kohti Jeturkastia. Maasto on vaihtelevaa ja yritin olla varovainen ylittäessäni kallioita, yksin kävellessä ei kannata pahasti kompuroida. Skoilantien toiselta puolelta reitti jatkuu kohti Jeturkastia pitkin hyvää metsäpolkua. Reitti on merkitty myös pyöräilijöille. Olen vieraillut täällä vuosia, mutten ole koskaan poikennut tälle puolelle maantietä.

Koronapandemia rajoittaa myös Matildan myymälöiden ja ravintoloiden toimintaa, mutta muuten kylällä luotetaan tulevaisuuteen. Rakenteilla on Mathildedalin Keskuspuisto ja vanha tenniskenttä on purettu pois uuden (padelkentän) tieltä. Maantien varsia on siistitty ja maisemointia parannettu, puuttuu vain kyläkauppa. Luulisi, että paikalliset asukkaat olisivat valmiit kannattamaan omaa kauppaa, jos tänne sellainen saataisiin.
Luonto viheriöi aamuisen sateen jäljiltä ja ilta-aurinko siivilöityi kauniisti koivujen ja pihlajien oksien välistä, kun saunan jälkeen istuimme terassilla vilvoittelemassa.

Lehmirannan Lomakeskus, Salo
Tiistaille olin sopinut Annan kanssa parin tunnin kasvohoidon, hän teki sen minulle äitienpäivälahjaksi. Menomatkalla poikkesimme katsomaan Lehmirannan Lomakeskusta (suljettu tällä hetkellä). Siellä voisi viettää muutaman päivän täysihoitolomasen. Rentouttavan hoitosession jälkeen tein lähtöä ja Anna meinasi totuttuun tapaansa kapsahtaa kaulaani, loikkasin metrin taaksepäin, kai meidänkin pitää olla varovaisia. Paluumatkan Hannu ajoi Kemiönsaaren kautta, sinnekin - Kemiöön ja Taalintehtaalle - pitäisi poiketa joskus paremmalla ajalla.

Mökkiruokaa, osa 3
Nyt oli jo kiire palata mökille kokkaamaan. Tein simpukka-tonnaripastaa ja salaattia, johon löysin K-Supermarketista Pirkka-salaattiherneitä (ei pakastettuja), toivottavasti niitä myydään meidänkin cittarissa. 

Golfkentän lenkki
Meri-Teijo Golf
Mökkiruokaa, osa 4 (Ruukin Krouvi)
Keskiviikkona sataa ripsutteli. Jaloissa tuntui kylmältä, kun lähdin lenkille, en ollut pakannut mukaan pitkiä kalsareita. Hannu puolestaan oli jättänyt pipon kotiin. Golfkentillä oli hiljaista, vain ruohonleikkkurit olivat liikkeellä. Kokki sai tänään vapaapäivän, kun Hannu kävi hakemassa Ruukin Krouvista meille hyvät pizzat. Tyhjensin jääkaappia ja tein mökkiviikon viimeisen salaatin.


Jeturkastin lenkki, Matildanjärven kierros + Teerisaari
 
Mathildedalin alpakoita
Tällä mökkiviikolla en ole käynyt juuri lainkaan kylillä, joten aloitin aamupäivän lenkkini käymällä ensin tervehtimässä alpakoita. Kylänraitti oli hiljainen, kun jatkoin kohti Jeturkastia. Metsässä sain kävellä lähes yksin, vasta loppumetreillä vastaani käveli kaksi pariskuntaa.

Teerisaari
Kiertäessäni Matildanjärveä satoi hetken lumiräntää. Pitkospuut pysyivät kuitenkin kuivina ja jatkoin vielä Teerisaareen. En muista, olenko täälläkään käynyt. Ehkä silloin, kun tytöt olivat pieniä? Viehättävä ja varmasti suosittu paikka; "vesi on rannassa" eikä tämä laavupaikka ole niin pitkällä kuin Endal.

Joku on ripotellut kiviin kirjoitettuja mietelauseita kävelyreittien varrelle, niitä on hauska bongata. Hannu oli omalla lenkillään kuullut käen kukkuvan! Palasin mökille, tasasimme lenkkioluen ja lämmitimme simpukkapastat.
Saunottuamme vietin viisuillan Ylen kanavilla (Hannu sulki korvansa kuulokkeilla). Yleensä olemme olleet Euroviisujen aikaan reissussa, esim. Lordin voittaessa Indonesiassa ja kaksi vuotta sitten finaalin aikaan sopivasti Lissabonissa. Nyt, kun olemme kotimaassa, Euroviisutkin on peruttu.

Herätessämme perjantaina maa oli valkoinen. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja astianpesukonekin jyskytti niin kauan, että Hannun oli pakko malttaa pysyä paikoillaan. Aamukahvit juotuamme pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin. Minulla on periaate, että mökki tai muu majoitus on aina lähtiessämme siistimmässä kunnossa kuin tullessa. Nyt teki tiukkaa, tämä mökki oli niin hyvin siivottu jo ennen tuloamme. Kiitos siitä edellisille asukkaille tai siivousfirmalle! Varustauduimme mökkiviikkoon niin hyvin (ja pidimme yhden pizzapäivän), että kotiin lähti pulled beef, tortillat, grillimakkarat ja savukanaviipaleet.

Kanadalaiset ystäväni ovat myös löytäneet maalattuja kiviä pitkän vaelluksensa varrelta.
 


Kevään kirjoja:
Maija Sirkjärvi "Barbara ja muita hurrikaaneja". Kokoelma kummallisia, kamalia, aivan absurdeja novelleja. Lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Monet tarinat päättyvät kuin seinään ja oma mielikuvitus aktivoituu keksimään niille jatkoa. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti