Matildan syksy 2022

Vilkkaan viikon päätteeksi pakkasimme autoon kuivurin, kannelliset purkit ja viikon ruuat ja juomat. Ajoimme Meri-Teijoon Tammisaaren kautta ja pysähdyimme Wi-Boxiin lounaalle. Tilasimme päivän kasvisruuan; sienikrepsit. Mukaan ostin mainion kampaviinerin.

Wi-Box

Saimme mökin avaimet ajoissa ja taas alkoi tavaroiden roudaus. Mökki oli kylmä, edelliset asukkaat olivat sulkeneet patterit ja lattialämmitykset (kylppärin lattialämmitys ei taida edes toimia). Hannu petasi sängyt, minä tyhjensin astianpesukoneen ja kahvinkeittimeen unohtuneen suodatinpussin. Joimme pullakahvit, laitoimme saunan lämpiämään, viritin ledivalot ja sytytin kynttilät sisälle ja ulos.

Nukuimme taas armaan hyvin. Lauantai oli harmaa, mutta lämmin päivä. Talitintit olivat tyhjentäneet terassin pöydälle jääneen tuhkakupin, se täytyy tyhjentää tai piilottaa yötä vasten. Aamupäivällä lähdimme omille sienen hakureissuillemme. Päätin tehdä ensin lenkin, muuten se saattaa jäädä, jos löydän heti sieniä. Suuntasin Jeturkastiin, vasta sen jälkeen siirryin polulta pois mäntymetsään. Ja löytyihän niitä suppareita! Ja tulee löytymään, niin paljon on pieniä sieniä kasvamassa. Metsässä on ihanaa kuljeskella ja riemua lisää runsas sienisaalis. Hannu oli valinnut väärän metsän eikä löytänyt ainuttakaan sientä. Hän sai putsata sienet kun minä tein kanapadan ja salaatin. Kuivuri jäi hurisemaan, kun menimme päikkäreille. Illalla saunoimme ja välillä nautimme terassilla leppeästä säästä. Kun "Elämäni biisi" loppui ja suljin telkkarin, kuulin hiirien ravaavan välikatossa.

Kyläravintola Terho

Lattialämmitys heräsi yöllä henkiin ja mökin valtasi (turhankin) lämmin henkäys. Sunnuntaina sää jatkui lämpimänä ja kosteana. Näytin Hannulle karttasovelluksestani siihen merkitsemäni sienipaikat Jeturkastin metsässä ja lähdimme molemmat siihen suuntaan. Tarkoitukseni oli kävellä syvemmälle metsään, mutta aina vain kuulin - ja jopa näin - autojen kulkevan Skoilantiellä. Pieniä suppareita kasvaa metsässä runsaasti, useimmiten harvakseltaan, mutta kun löytyi sopiva sienirypäs, asetuin kehonhuoltotunneilla oppimaamme syväkyykkyyn. Siinä voi olla rennosti pidempäänkin ilman, että selkä väsyy. Kun poistuin metsästä maantielle, Hannu ilmestyi sille vähän matkan päässä. Palasimme mökille kaksi hedelmäpussia täynnä suppareita, minulla myös yksi kantarelli. Pesukone pyöritti pyykit, Hannu putsasi terassilla sienet ja minä tein meille sienipastaa. Hyvää, mutta halpaa; sienet ja marjat metsästä, naapurin omena ja kaupan tarjouskaalia. Avasimme glögikauden, että Hannu sai terassille jotain lämmikettä. Saunoessamme naapurimökkiin kotiutui kolme "pikku-Ilonaa" (ja isoveli/sisko?) vanhempineen. Auton peräkärryyn oli lastattu koko perheen pyörät ja illan hämärtyessä he lähtivät vielä fillarilenkille. Mahtavaa; myöhemmin illalla alkoi ukkostaa ja sähkötkin katkesivat hetkeksi.

Nyt on nättiä!

Maanantain sienisaaliini

Ukkosmyrsky pyyhälsi yöllä yli ja maanantaina oli pilvinen, mutta kuiva sää. Puuskittaista tuulta riitti vielä tällekin päivälle, Hannun palattua golfkentän lenkiltään mökissä oli taas sähkökatko. Minä kiersin Matildanjärven lenkin ja olin metsässä tuulelta suojassa. Nousin tutulle rinteelle ja onnekseni löysin suppareita, jotka kasvoivat sammaleisella mättäällä aivan levyinä. Sain pussin täyteen melkein yhdestä paikasta. Minun oli pakotettava itseni poistumaan metsästä, mutta tänne on tultava vielä uudestaan! Syyslomasta huolimatta porukkaa on kansallispuistossa yllättävän vähän. Naapurin pyöräilijäperhekin kertoi lähtevänsä jo huomenna pois.

Tässä jonain päivänä - rauhalliset, pitkät päivät punoutuvat toisiinsa - totesin, että kodin jälkeen tämä Matildan mökki taitaa olla toiseksi paras paikka maailmassa. Kolmanneksi tulee Hiidenmaa, sen jälkeen Balkanin kohteet, mutta niille ei ole näin vahvaa paikkasidonnaisuutta.

Tiistaille luvattiin sadetta ja siirsimme laavuretken keskiviikolle. Lähdimme aamupäivällä käymään Perniön kaupoille, ruokaa on riittävästi, mutta Hannu lupasi leipoa sämpylät ja ostimme sämpyläjauhoja, voita ja leivinpaperia. Mökille palattuamme sää selkeni ja lähdin tekemään golfkentän lenkin. Loppumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään etsimään sieniä. Hannu oli kolunnut tien toista puolta ja löytänyt myös kantarelleja.

Keskiviikon herkut

Keskiviikon vastainen yö oli kylmä ja aamulla naapurimökin rouva skrapasi autonsa tuulilasia. Lähdin aamupäivällä kävelemään Matildanjärvelle ja siitä kohti Endalin laavua. Pakkohan minun oli jo menomatkalla poiketa sienimetsään. Teimme laavulle treffit puolenpäivän aikaan, vähän myöhästyin kun pitkospuut olivat vielä varjopaikoissa kuuran peittämiä ja piti vähän hissutella. Laavulla oli porukkaa ja tulet valmiina, kaksi hollantilaistyttöä poistui paikalta rinkat selässä, kun pääsin perille. Grillasimme makkarat halikkolaisperheen seurassa.Syötyämme teimme tilaa muille, Hannu lähti kävelemään mökille pitkin huoltotietä, jota oli tullutkin. Minä kävelin mieluummin metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin. Porukkaa käveli vastaan laavulle päin, pitkospuut olivat jo kuivuneet. Kävin ratsaamassa toissapäivänä löytämäni sienipaikan ja palasin mökille täyden pussin kanssa. Hannun saalis ei ollut aivan niin runsas, putsasimme ne yhdessä aurinkoisella terassilla. Hannun sämpylätaikina oli noussut ja ennen saunaa söimme lämpimäisiä.

Illalla katsoin Seija Paasosen toimittaman "Taiteilijoiden taivaat" -ohjelman, jonka katsoin aikaisemminkin täällä mökillä. Hieno ohjelma, miksei tästä tehdä sarjaa!?

Torstainakin oli kaunis ilma. Tarkoitukseni oli kiertää hieno Teerisaaren lenkki, mutta sienihimoissani päätin oikaista ja kävelin Matildanjärven kierroksen ja sen jälkeen Jeturkastin lenkin. Itselleni selitin, että kalliot saattavat olla liukkaita, ei ole turvallista lähteä yksin niitä kapuamaan. Kun ohitin Jeturkastin, suuntasin metsään omille sienipaikoilleni. Harhauduin (taas!) soiselle alueelle ja ilman kumppareita oli pakko palata omia jälkiä takaisin ja suunnata metsään toisesta kohdasta. Merkit osuivat oikeaan ja tänäkin vuonna niillä hoodeilla kasvaa suppareita. Hannu oli jo palannut omalta sienenhakureissultaan. Laitoin pyykit koneeseen ja Hannu lähti hakemaan pizzat Ruukin Krouvista. Syötyämme pyöräytin vielä astianpesukoneen, ettei tarvitse huomenna tehdä sitä.

Ajoituksemme meni viikolla pieleen. Perjantaina Ruukin Krouvissa on Halloween-tanssit ja lauantaina Edu Kettunen esiintyy Kankirautavarastolla. Toisaalta Edu konsertoi kiitettävästi myös Vantaalla ja olemme harmittavan huonoja käymään tansseissa. Ja johan meillä on muuta ohjelmaa lauantaille.

Ajoimme kotiin Fiskarsin kautta. Virkkalassa kävimme hautausmaalla viemässä kynttilän ja Caritalla kahvilla. Nyt ei ollut kukkia tuliaisiksi, vaan omenasosetta ja kaksi pussia kuivattuja sieniä. Kotiin päästyämme kävin kaupoilla, laitoin pesukoneen pyörimään ja tein sienirisottoa. 

Talvivarastot alkavat olla hyvällä mallilla!

Teijon kansallispuisto; Jeturkasti ja mökkiviikon viimeinen sienisaalis

Iltayöstä kuuntelimme hiirten rapinaa välikatossa. Torstaina oli syksyn ensimmäinen kylmä aamu. Lämmitin itseni Jeturkastin muinaispolulla. Käytyäni kivisellä muinaisrannalla käännyin metsään ja johan taas löytyi suppiksia. Olivat aika pieniä, ehkä niitä löytyy vielä jouluviikollakin, jos ei tule lunta. Jatkoin eteenpäin kohti Matildan keskustaa ja löysin vielä paremman paikan, tällä kerralla isoja suppiksia. Sen jälkeen harhauduin jollekin suoalueelle ja toinen vaelluskenkä hörppäsi vettä. Oli pakko nöyrtyä ja palata lähes Jeturkastiin saakka, ennen kuin löysin takaisin kuivalle polulle. No, tulihan taas käveltyä kahdeksan kilometriä.

Jeturkastin muinaisranta

Ruukin Krouvi

Mathildedalin Keskuspuiston pienoisgolf ja kahvila olivat auki näin aurinkoisena päivänä ja porukkaa oli jonossa golfradalle. Meillä oli treffit Ruukin Krouvin aurinkoiselle terassille, jossa oli niin lämmin, että oli riisuttava takki pois. Hannu oli tehnyt omalla tahollaan kävelylenkin ja jättänyt sienet metsään. Ehkä hän arvasi, että putsattavaa tulee ihan tarpeeksi minun sienistäkin. Ison saaliin kerättyäni palkitsin itseni Kaarnalaivan hienolla sieniveitsellä.

Päivän saalis...

...ja lopputulos.

Hannu putsasi kiltisti sienet. Osa meni sienipiirakkaan, osa pakastimeen ja loput jätin tuoreeksi viedäkseni ne huomenna tuliaisiksi. Illalla taas saunottiin.

Perjantaina oli aurinkoinen, kaunis päivä. Olisi ollut hienoa jäädä vielä mökille. Pakkasimme tavarat (mm. 18 pussia pakastettuja ja jonkun verran kuivattuja sieniä) ja siivosimme mökin seuraavia asukkaita varten. Ajoimme Lohjan kautta ja vein Kikille eilen poimittuja sieniä, oman osansa sai myös Matti B.

Taalintehdas ja pizzat Ruukin Krouvissa

Keskiviikko oli pilvinen päivä ja lähdimme käymään Taalintehtaalla. Se jäi tekemättä heinäkuisella moottoripyöräreissulla, kun ajelimme Kasnäsiin.

Taalintehdas on kuin mikä tahansa pieni rantakaupunki; lokakuussa täysin kuollut. Olimme ajoittaneet menomme varta vasten keskiviikkoon, koska oli toripäivä. Torilla oli myynnissä kukkia ja räsymattoja, ei muuta. Kävelimme katsomaan ruukin raunioita, satamaa ja masuuneita.

Huvivenesataman laitureissa oli vielä paljon purjeveneitä, yhtä siirrettiin parhaillaan talvitelakalle. Yhteysalus Stella oli juuri lähdössä. Muuten satama oli hiljainen ja kaikki paikat suljettuina. Kävimme kaupassa ja Alkossa hakemassa iltaviinin.

Taalintehtaan masuunin takaa lähtee luontopolku, mutta sinne emme nyt menneet kävelemään, vaan lähdimme ajelemaan takaisin Mathildedaliin.

Ruukin Krouvi

Ajoimme suoraan Matildan satamaan ja Ruukin Krouviin. Porukkaa oli taas jonkun verran liikkeellä, syyslomaviikolla monet putiikit ja ruokapaikat ovat avoinna myös arkisin. Söimme hyvät pizzat ja poikkesin katsomaan Kaarnalaivan valikoimaa, ehkä ostan sieltä itselleni huomenna kauniin puisen sieniveitsen.

Anna ja Aapo tulivat iltapäiväteelle ja saunomaan. Tuliaisiksi sain kauniin kukkakimpun.

Karanteenimökkeilyä Meri-Teijossa

Tervetulosushit (Osaka Sushi)

Cake made by Suvi & Onni

Ulkomaan matkojen peruuntuessa varasimme Meri-Teijosta mökin huhtikuulle. Uudenmaan rajojen sulkeuduttua siirsimme varauksemme toukokuulle. "Äitienpäivänä!" sanoo Suvi, vaikken itsekään muista, koska olen viimeksi viettänyt äitienpäivää kotimaassa, kun yleensä olen reissussa koivun siitepölyn aikaan. Toki voimme "mökkeillä" kotonakin ja metsä on aivan vieressä, mutta onhan se vaihtelua lähteä kodin ulkopuolellekin, kun meitä eivät mitkään rajoitukset kotimaassa koske. Strategiamme oli sama kuin jouluna; pakkasimme mukaan viikon ruoka- ja juomatarvikkeet, kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran hakemassa tuoretavaroita. Menomatkalla poikkesimme Suvilla katsastamassa heidän uusitun keittiönsä. Onnin köksän tehtävä oli valmistaa kakku, ja tilasin siitä osan meille mukaan. Onni oli pienenä kova kokkaamaan; hän raahasi meillä ollessaan aina keittiöjakkaran hellan viereen, kun tein ruokaa ja halusi osallistua ruuan valmistamiseen. Nykyteiniä ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kotona voisi hyödyntää kahta leipuria/kokkia ja kohottaa köksän numeroa. 

Perille päästyämme tyhjensimme auton ja saunan lämmetessä söimme tervetulosushit. Saunan jälkeen oli vuorossa kakkukahvit ja loppuilta kului lukien ja tv:n musiikkiohjelmia silmäillen.

Puolakkajärven kierros + vähän eksyilyä 16 km

Matildanjärvi

Puolakkajärvi

Endalin laavu

Lauantaina oli tosi hieno ilma. Lähdimme aamupäivällä kiertämään Puolakkajärveä, eri suunnista, koska kävelemme eri tahtiin. Tällä kerralla jätimme eväät tekemättä ja varustauduin vain vesipullolla. Matildanjärven kierroksella vastaan tuli useita vaeltajia, lapsiperheitä ja suloisia koiria. Ennen Endalia harhauduin jollekin väärälle metsäpolulle, mutta palasin lähelle järvenrantaa ja löysin laavulle. Väistin paria maastopyöräilijää, en urputtanut näille kansallispuiston kävelypolkujen pilaamista paksuilla renkailla, vaikka mieli tekikin. Ennen Miilunummen parkkipaikkaa vastaani käveli kaksi miestä isot rinkat selässään, olivat ilmeisesti menossa jollekin laavulle yöpymään.
Sen jälkeen jatkoin entuudestaan tuttua hiekkatietä, eikä vastaantulijoita juuri ollut. Johtunee siitä, että harhauduin totuttuun tapaani taas liian pitkälle. Poikkesin jollekin metsätielle, joka päättyi eläinten ruokintapaikalle. Ei kun takaisin. Löysin uuden polun, joka päättyi nuotiopaikalle. Lähdin seuraamaan metsäkoneen savottaa ja ilmeisesti eläinten tekemää polkua. Onneksi oli puhelin mukana ja pystyin sen avulla katsomaan oikean suunnan ja kilometrien vähenemisen kohti Matildan kylää. Viestitin Hannulle, että olen jossain helkutinkuusessa, noin neljän kilometrin päässä Matildasta. Hänelläkin oli ongelmia löytää oikea reitti, kun ainoastaan Matildanjärven kierros on kunnolla merkitty.

Eihän minulla mitään hätää ollut, sää oli mitä parhain ja aikaa oli rajattomasti. Vihdoin päädyin kylälle ja hain Mathildedalin Kyläpanimon puodista meille lenkkioluet.

Odottelin Hannua mökillä vartin verran ja nautimme kyläpanimon mainiot oluet omalla terassilla. Harhailut mukaan lukien minun mittariini kertyi 16 kilometriä. Huomenna on pakko kävellä reitti toisinpäin, että löydän oikeat polut ja kilometrit.

Mökkiruokaa, osa 1

Matkassa mukana oli taas Lidlin mainiota uunibroileria, jonka maustoin currykermalla, chilillä ja soijalla. Harmi vain, että unohdin omat pakastetut sienemme kotiin. Hetken huilin jälkeen saunoimme ja kakkukahvittelimme. Ilta kului taas leppoisasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien.

Puolakkajärven kierros, 13 km

Matilda

Minun piti todistaa itselleni, että löydän kyllä sen oikean reitin kiertää Puolakkajärvi, eilenhän tein muutaman kilometrin harhailun pitkin pusikoita.

Matildanjärvi

Lähdin mökiltä kävelemään oikopolkua kylälle ja löysin samalla hyvän nokkospaikan, luvassa on siis nokkosmunakasta jonain päivänä. Kävelin rantapolkua pitkin Teijon Luontokeskukselle (avataan 1.6.) ja siitä parkkipaikan huussin kautta metsäreitille.

Stop-merkistä välittämättä jatkoin mielllyttävää metsätietä pitkin, sen varrelle oli jätetty yllättävän paljon autonromuja ja muuta ruostuvaa roinaa. Ohitin peltifirman, eilen ohitin sen maantietä pitkin. Harmi, etten rohkaissut itseäni kävelemään pihan läpi, silloin olisin löytänyt tämän metsätien. En tosin ole vieläkään varma, että kävelin sen "oikean" reitin, sillä Hannu oli kävellyt pitkät pitkospuut, niitä en löytänyt. Ilmeisesti lähempänä Puolakkajärveä menee vielä joku toinenkin reitti. Jostain syystä Puolakkajärven kierrosta ei ole lainkaan merkitty.

Päädyin tutulle hiekkatielle ja Miilunummen parkkipaikalle ja siitä Endalin laavulle, jossa kaksi turkulaista vaeltajapoikaa grillasi makkaroitaan. Kerroin, että eilen vastaani käveli pari heitä vanhempaa miestä rinkat selässään ja pojat totesivat yöpymispaikalla olleen niin paljon porukkaa, että piti oikein etsiä teltalle paikkaa. Jutellessamme laavulle tuli kolme (turkkilaista?) poikaa, joilla oli eväänä, ei grillimakkaraa, vaan pizzat ja kokista. He menivät rantaan ruokailemaan, minä jatkoin kävelyäni Puolakkajärveltä Matildanjärvelle ja mökille lenkkioluelle.

Google Timelinen mukaan kilometrejä kertyi 13, hyvä lenkki näin aurinkoisena päivänä.

Olikin aika avata äitienpäivän kuohari. Ruoka oli onneksi valmiina, kun sitä jäi eilisestä samanlainen satsi. Sisko kertoi vieneensä Mainiokotiin äidille kukat, kortin ja suklaat. Hän oli huhuillut ikkunan takana, mutta äiti ei osannut kohdistaa katsettaan lasin takaa äänen suuntaan. En enää potenut niin pahaa omantunnontuskaa, vaikka jätinkin käymättä.
Illalla alkoi sataa.

Mökkiruokaa, osa 2

Uusi viikko alkoi räntäsateella. Siirsin lenkin myöhempään ja aloin aikani kuluksi kokkailla, ei koko aikaa jaksa lukeakaan. Iltapäivällä sää selkeni ja maa kuivui.

Matildanjärven kierros + Jeturkastin lenkki
 

Jeturkastin muinaisranta

Pitkospuutkin olivat jo kuivuneet ja kiersin ensin Matildanjärven. Parkkipaikalta lähtee opastettu reitti kohti Jeturkastia. Maasto on vaihtelevaa ja yritin olla varovainen ylittäessäni kallioita, yksin kävellessä ei kannata pahasti kompuroida. Skoilantien toiselta puolelta reitti jatkuu kohti Jeturkastia pitkin hyvää metsäpolkua. Reitti on merkitty myös pyöräilijöille. Olen vieraillut täällä vuosia, mutten ole koskaan poikennut tälle puolelle maantietä.

Koronapandemia rajoittaa myös Matildan myymälöiden ja ravintoloiden toimintaa, mutta muuten kylällä luotetaan tulevaisuuteen. Rakenteilla on Mathildedalin Keskuspuisto ja vanha tenniskenttä on purettu pois uuden (padelkentän) tieltä. Maantien varsia on siistitty ja maisemointia parannettu, puuttuu vain kyläkauppa. Luulisi, että paikalliset asukkaat olisivat valmiit kannattamaan omaa kauppaa, jos tänne sellainen saataisiin.
Luonto viheriöi aamuisen sateen jäljiltä ja ilta-aurinko siivilöityi kauniisti koivujen ja pihlajien oksien välistä, kun saunan jälkeen istuimme terassilla vilvoittelemassa.

Lehmirannan Lomakeskus, Salo

Tiistaille olin sopinut Annan kanssa parin tunnin kasvohoidon, hän teki sen minulle äitienpäivälahjaksi. Menomatkalla Kaarinaan poikkesimme katsomaan Lehmirannan Lomakeskusta (suljettu tällä hetkellä). Siellä voisi viettää muutaman päivän täysihoitolomasen. Rentouttavan hoitosession jälkeen tein lähtöä ja Anna meinasi totuttuun tapaansa kapsahtaa kaulaani, loikkasin metrin taaksepäin, kai meidänkin pitää olla varovaisia. Paluumatkan Hannu ajoi Kemiönsaaren kautta, sinnekin - Kemiöön ja Taalintehtaalle - pitäisi poiketa joskus paremmalla ajalla.

Mökkiruokaa, osa 3

Nyt oli jo kiire palata mökille kokkaamaan. Tein simpukka-tonnaripastaa ja salaattia, johon löysin K-Supermarketista Pirkka-salaattiherneitä (ei pakastettuja), toivottavasti niitä myydään meidänkin cittarissa. 

Golfkentän lenkki

Meri-Teijo Golf

Mökkiruokaa, osa 4 (Ruukin Krouvi)

Keskiviikkona sataa ripsutteli. Jaloissa tuntui kylmältä, kun lähdin lenkille, en ollut pakannut mukaan pitkiä kalsareita. Hannu puolestaan oli jättänyt pipon kotiin. Golfkentillä oli hiljaista, vain ruohonleikkurit olivat liikkeellä. Kokki sai tänään vapaapäivän, kun Hannu kävi hakemassa Ruukin Krouvista meille hyvät pizzat. Tyhjensin jääkaappia ja tein mökkiviikon viimeisen salaatin.


Jeturkastin lenkki, Matildanjärven kierros + Teerisaari
 

Mathildedalin alpakoita

Tällä mökkiviikolla en ole käynyt juuri lainkaan kylillä, joten aloitin aamupäivän lenkkini käymällä ensin tervehtimässä alpakoita. Kylänraitti oli hiljainen, kun jatkoin kohti Jeturkastia. Metsässä sain kävellä lähes yksin, vasta loppumetreillä vastaani käveli kaksi pariskuntaa.

Teerisaari

Kiertäessäni Matildanjärveä satoi hetken lumiräntää. Pitkospuut pysyivät kuitenkin kuivina ja jatkoin vielä Teerisaareen. En muista, olenko täälläkään käynyt. Ehkä silloin, kun tytöt olivat pieniä? Viehättävä ja varmasti suosittu paikka; "vesi on rannassa" eikä tämä laavupaikka ole niin pitkällä kuin Endal.

Joku on ripotellut kiviin kirjoitettuja mietelauseita kävelyreittien varrelle, niitä on hauska bongata. Hannu oli omalla lenkillään kuullut käen kukkuvan! Palasin mökille, tasasimme lenkkioluen ja lämmitimme simpukkapastat.
Saunottuamme vietin viisuillan Ylen kanavilla (Hannu sulki korvansa kuulokkeilla). Yleensä olemme olleet Euroviisujen aikaan reissussa, esim. Lordin voittaessa Indonesiassa ja kaksi vuotta sitten finaalin aikaan sopivasti Lissabonissa. Nyt, kun olemme kotimaassa, Euroviisutkin on peruttu.

Herätessämme perjantaina maa oli valkoinen. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja astianpesukonekin jyskytti niin kauan, että Hannun oli pakko malttaa pysyä paikoillaan. Aamukahvit juotuamme pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin. Minulla on periaate, että mökki tai muu majoitus on aina lähtiessämme siistimmässä kunnossa kuin tullessa. Nyt teki tiukkaa, tämä mökki oli niin hyvin siivottu jo ennen tuloamme. Kiitos siitä edellisille asukkaille tai siivousfirmalle! Varustauduimme mökkiviikkoon niin hyvin (ja pidimme yhden pizzapäivän), että kotiin lähti pulled beef, tortillat, grillimakkarat ja savukanaviipaleet.

Kanadalaiset ystäväni ovat myös löytäneet maalattuja kiviä pitkän vaelluksensa varrelta.

http://comewalkacrosscanada.blogspot.com/2020/05/bells-corners-to-carleton-place.html

 

Kevään kirjoja:
Maija Sirkjärvi "Barbara ja muita hurrikaaneja". Kokoelma kummallisia, kamalia, aivan absurdeja novelleja. Lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Monet tarinat päättyvät kuin seinään ja oma mielikuvitus aktivoituu keksimään niille jatkoa. Suosittelen!