Elämää poikkeustilassa, osa 2

Baltian koronakupla avattiin sen sisämaille 15. toukokuuta. AirBaltic sai luvan aloittaa lennot Baltian pääkaupunkien välillä. Viron, Latvian ja Liettuan asukkaat voivat siirtyä naapurimaihin ilman karanteenia. Toiveissa on, että Suomi ja Puola liitetään pian tähän kuplaan. Näin ollen voisimme lähteä vaikka Tatralle, Hannun puolesta tietenkin autolla.

Slovenia avasi rajansa matkailijoille, jopa ilman karanteenia. Ehkä syksyksi suunnittelemani Slovenian kierros sittenkin toteutuu? Italia avaa pian rajansa Shengenmaiden asukkaille. Ulkomaanreissujen ollessa toistaiseksi jäissä keskitymme kotimaan matkailuun. Lasten rippijuhlat siirtyvät syksyyn, eikä sukulaisvierailuja uskalla muutenkaan vielä tehdä. Äidin olen nähnyt viimeksi helmikuun lopulla. Museot ja ravintolat avautuvat kesäkuun alussa, taidankin lähteä viettämään Helsinki-päivää kampaajan, näyttelyiden ja vaikka Suomenlinnan merkeissä.

Suomessa poliitikot kinaavat keskenään ja etsivät toistensa virheitä, kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja yrittää selvitä tästä koko kansaa kohdanneesta uhasta mahdollisimman vähin vaurioin ja kuolonuhrein.

Pelasta pörriäinen!

Viikonlopun illat kuluivat Euroviisu-lähetyksiä seuraillen. Samalla selasin kaikki blogipäivityksieni Balkanin kuvat. Niin hienoja reissuja! Sunnuntaina meilläkin ukkosti ja salamoi, samaan aikaan alkoi sataa räntää. Sää kylmeni niin paljon, että muurahaiset tekivät toisen tulemisen makuuhuoneeseemme.

Ilman viilentymisestä huolimatta ensimmäiset luonnon orvokit, kielot ja tuomet aloittivat kukintansa. Toivottavasti yöpakkaset eivät pilaa metsämansikoiden ja mustikoiden tulevaa satoa. Pihakoivussa on urpuja, mutta ne eivät vielä kuki. Ajoitus olisi siis mennyt joka tapauksessa pieleen, kun halusin karkuun koivun siitepölykautta. 

19.5. Synttärionnittelut Sofialle, Kikille ja Timolle! Sofian lupasinkin viedä leivoskahville seuraavan kerran, kun tapaamme. Helatorstain alla haimme Plantagenista lisää multaa, yrttejä ja amppelikukan terassille. Kävimme ostamassa uuden grillin ja yhteiselomme ensimmäisen silityslaudan, edellisen toin tullessani Lohjalta ja se kesti vuosikymmeniä. Ilmankos ostimmekin samanlaisen. 

22.5. "Kiinnittäkää turvavyöt, laskeudumme Helsinki-Vantaalle!" Näinhän sen piti mennä; olisin viime yönä lentänyt Madridista Riian kautta Vantaalle.
Cittarin sushibuffet avattiin uudelleen.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko

Vivamo Quiet Garden

Perjantaina oli hieno ilma ja ajoimme Hondalla Lohjalle. Menomatkalla haimme lounaat Perttilän Ismetistä ja söimme ne kirkkoaukion penkillä istuen. Helenan kanssa kävimme Sepon haudalla, Lohjan vanhan hautausmaan uurnalehto on todella kaunis. Ajelimme katsomaan Vivamon pienen Hiljaisuuden puutarhan, jossa ei juuri kukkia näkynyt, mutta paikkahan onkin tarkoitettu hiljentymiseen ja pään rauhoittamiseen. Kävimme myös Soilin ja Pasin oven takana, mutta nämä olivat karanneet ajelulle avoautolla heti, kun koronakaranteenia höllennettiin. Liikenteessä oli paljon moottoripyöriä, kotimatkalla myös poliisipartio Veikkolassa mittaamassa nopeuksia ja tarkistamassa mopojen kuntoa.

Vesilinnuilla on pienet poikaset ja lähimetsästäkin kuuluu jo käen kukuntaa. Keräsin kevään ensimmäiset kielot omalta pihalta.

 

Polkaisin taas Honkanummi-Ikea -lenkin, kotipihalla kunnostin kukkapenkit. Kesäkukkia olen hankkinut ammpelikukan lisäksi vain pallohortensian terassille.

Cittarin salaattibuffet avattiin uudelleen. Viro avaa rajansa suomalaisille 1. kesäkuuta ilman karanteenia (toisin kuin ruotsalaisille).


Kevään kirjoja:
Mariette Lindstein "Ehdoton valta - lahko 1". Karismaattinen johtaja perustaa ruotsalaiseen saareen New Age -lahko Terra Novan, johon varakkaat julkkikset saapuvat innolla viikon, parin lomalle. Työntekijöiksi pestataan nuoria, jotka on pian aivopesty mukaan aatteeseen. Pikku hiljaa elämä muuttuu kurjemmaksi ja oman elämänsä painajaisten kanssa painiva johtaja entistä vaativammaksi; lisää töitä, sääntöjä ja rangaistuksia. Koko ulkomaailma suljetaan pois, eikä juuri ketään enää päästetä kartanon vartioitujen muurien ulkopuolelle. Minun on vaikea samaistua tällaiseen aivopesuun, mutta kun kirjailija on itse kokenut sen ja paennut skientologien työleiriltä oltuaan siellä 25 vuotta, on uskottava, että tällaista todellakin tapahtuu.