Vasta heinäkuun alun helteillä ehdimme ensimmäiselle yhteiselle fillarilenkille, kun heti töiden jälkeen polkaisimme kirkonkylän kautta kohti Haltialan maatilaa. Pysähdyimme vanhalla myllyllä ja kivisillalla ottamaan kuvia. Haltialan kahvitupa pullisteli asiakkaista, joista osa oli ollut heinäntekotalkoissa.
Minä niin inhoan hiekkateitä, jotka ovat kivisiä, kuoppaisia ja sadeveden uurruttamia. Tällä kerralla poljimme mäet ylöspäin, niiden hurauttaminen kovalla vauhdilla alas on vielä hirveämpää. En muista koskaan ennen kuulleeni käen kukkuvan vielä heinäkuussa. Ehkä joku uros on jäänyt ilman kesäheilaa?
Ylästössä pysähdyimme pizzoille, jotka olivat niin valtavat, että kannoimme osan kotiin asti. Luulin jo, että pizzansyönti oli liikaa pyöränkumeilleni, kunnes totesin, että takarengas oli jossain vaiheessa ottanut itseensä ja tyhjeni itsekseen. Lähdin taluttamaan pyörää kohti Tammistoa, Hannu polkaisi kotiin hakemaan auton ja keräsi minut ja pyörän kyytiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti