Kohtaamisia

Yhtenä iltana poikkesin kävelylenkin jälkeen kauppaan ja huomasin tutunnäköisen naisen. Tea, minun kosmetologini jostain menneisyydestä, entinen lohjalainen hänkin! Tea on tietämättäni ollut vantaalainen vuoden pidempään kuin minä. Hän muisti jopa Annan pitkät ripset (kustansin aikoineen tyttöjen ihonhoitokerrat). Sain kutsun hänen kotiinsa, joka on muutaman kilometrin päässä omastani.

Sää lämpeni sen verran, että lähdin töiden jälkeen uimaan. Vedettyäni vilakassa joessa parisataa vetoa nousin suihkuun, ja jouduin samalla häätämään korokkeella istuvan pariskunnan pois. Sanoin, että voin jättää sen väliin, jos he (jalkavammaiset) haluavat vielä istuskella. Kertoivat kuitenkin olevansa jo lähdössä ja siinä rupatellessamme selvisi, että rouvakin on entisiä lohjalaisia, asunut joskus myös Virkkalassa. 

Kotiin käveltyäni jäin istumaan pihalle Hannun kanssa. Hän oli juuri lopettanut maalaushommansa siltä illalta. Hannu säikähti, kun kukkapenkistä loikkasi sammakko nurmikolle. Ei ollut kovin arka otus.

Viinimarjat alkoivat punertaa ja Hannu verkotti punaviinimarjapuskat. Eikös siellä heti ollut joku lintu räpistelemässä verkon sisällä.

Kävi ilmi, että kesäapumme Mirakin on entisiä lohjalaisia.