Pogradec

Jäimme pois bussin kyydistä ja suurimpia vesilätäköitä väistellen juoksimme ensimmäisen kahvilan katetulle terassille, jossa kaivoimme laukuista takit ja sateenvarjot, niitä ei tällä reissulla ole vielä tarvittukaan. Olin suurinpiirtein kartalla ja kas, ensimmäinen kohdalle osuva rantakadun baari sattuikin olemaan Plaisir. Nousin baarin raput ylös ja sieltä löysin respan, joka johdatti meidät yläkerroksiin omaan huoneistoomme.

Apartment Plaisir

Olin jossain reissumme vaiheessa miettinyt Pogradecin majoitusta ja päädyin Apartment Plaisiriin sen tilavuuden, ison terassin ja järvinäköalan vuoksi. Toki hintakin oli sopiva; 27€/yö. Järvinäköalasta ei juuri ollut iloa, ennen kuin sade loppui ja ilta-aurinko paljasti puiden ruskan. Huoneisto oli viileä, kaivoin heti kaapista filtin itselleni kulmasohvalla loikoilemiseen.

Kuittasimme lounaan hyvällä juustolla ja hedelmillä. Illallisen söimme Taverna Ndonjssa (Fresh Grill Fish), joka on majapaikkamme lähellä, rantakadun varrella sekin. Itselleni tilasin korania, paikallista lohikalaa, joka hinnoiteltiin painon mukaan ja grillattiin ulkotulella. Hannu sai pitkästä aikaa pihviä. Ruokajuomamme makedonialainen Zargak oli paras tähän asti maistamamme chardonnay, tietää hyvää seuraavalle viikolle. Asuntokin oli lämmennyt kun palasimme kotiin kahvinkeittoon ja iltaa viettämään. Nukahdin seuratessani sängystä koko huoneiston levyisen ikkunaseinämän läpi näkyvää salamointia järven toisella puolla, Makedoniassa.

Viimeksi kun olin Makedoniassa, lupasin itselleni tulla Lake Ohridiin joskus ruska-aikaan, kun vesi on lämmintä ja luonto hehkuu syksyn väreissä. No nyt olen täällä, tosin vielä Albanian puolella.

Huoneistomme on tilava ja siisti, kalustettu ja sisustettu Ikean tuotteilla. Remontoitu hyvällä maulla ja kaikesta päätellen hiljattain. Terassi järvinäköalalla on niin suuri, että siinä voisi järjestää juhlat isommallekin porukalle.

https://www.rentalhomes.com/property/apartment-plaisir/BC-1173074

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään rantakadulle, keskustan vilkkaille pääkaduille ja puistoihin. Löysimme turisti-infon, mutta se oli jo kiinni. Puistossa vanhat miehet pelasivat dominoa, täälläkin. Kävelimme rantakadun päästä päähän, sen jälkeen kyselimme huomisesta bussista ja rahanvaihdosta. Taas vaihtuu maa ja valuutta.

Auringonpaisteessa alkoi olla kuuma, kävimme kämpillä vähentämässä vaatteita. Kävelimme takaisin keskustaan ostamaan hedelmiä ja vaihtamaan dinareita. Lounaaksi söimme iltapäivän auringon lämmittämällä terassillamme hedelmiä ja Bake Rollseja.

Ei tämä Pogradec ole lainkaan hullumpi paikka. Suloinen sekamelska uutta ja vanhaa, onneksi koko kaupunkia ei sentään ole modernisoitu. Lapsia ja nuorisoa on niin paljon, että kaupungin tulevaisuus on siitä päätellen turvattu, riippuen toki työllisyystilanteesta. Täällä on - jos mahdollista - vielä edullisempaa kuin muissa Albanian kohteissamme.

Illalla teimme kävelykierroksen kaupungilla, tarkoituksemme oli mennä syömään Zgara Traditaan, mutta se olikin kiinni. Pääkatu, joka päivällä kuhisi ihmisiä ja autoja ja jonka varrella ovat leipomot, liha-, kala-, juustokaupat ja hedelmämyymälät, oli nyt hiljainen. Ennen kahdeksaa soivat iltarukoukset ja viimeisetkin kaupat sulkivat ovensa. Palasimme kotikadulle ja menimme illalliselle vielä lähemmäs kuin eilen; naapuriin Guesthouse Bimblin (josta oli alunperin takoitukseni varata 27€/yö aamiaisella) ravintolaan. Suosittu paikka ja minäkin innostuin todella pitkästä aikaa tilaamaan maksaa, joka oli suussasulavaa.

Albaniassa tulee sittenkin pää kipeäksi! Kun palasimme Plaisiriin, baari oli jo suljettu ja koko talo pimeänä. Ja me kun pelkäsimme joutuvamme kuuntelemaan baarin diskojumputusta pitkälle yöhön! Ulkoportti oli kiinni, eikä meidän avaimemme sopinut sen lukkoon. Jouduimme kapuamaan rautaportin yli ja kolhaisin pääni ja käsivarteni hypätessäni alas. Onneksi muut avaimet sopivat ulko-oveen ja kävelimme baarin läpi yläkertaan. Bar is open, only for us!