Aamulla pakkasimme tavarat, Tomi nosti laukut autoonsa ja keitti meille kahvit. Hoidimme raha-asiat maksamalla majoituksen euroilla,
vaihtorahat saimme lekeissä. Hän kuskasi meidät ylös tienhaaraan, josta bussi
noukki meidät kyytiinsä hetken odotettuamme.
Ajoimme taas huimaa vuoriston serpentiinitietä. Mitä
lähemmäs Himarëa laskeuduimme, sen enemmän tien varrella näkyi pieniä
pyhättöjä. Keskustan ohitettuamme jäimme kyydistä. Olimme aivan majapaikkamme
lähettyvillä, mutta sitä ei mitenkään mainostettu ja jouduimme kysymään neuvoa
parikin kertaa. Hannu pääsi pitkästä aikaa puhumaan kreikkaa! Apartment Sun
& Sea löytyi päätien varrella olevasta kerrostalosta, mutta meidän piti
odotella avaimia tunnin verran. Sillä aikaa kävimme keskustassa girospitoilla.
Majoituttuamme kannatimme kolmea läheistä minimarkettia; yhdestä ostimme hedelmät ja mehun, toisesta ouzon ja veden, kolmannesta juustoa ja Amstelit. Asumme lähellä rauhallista rantaa ja kävimmekin uimassa. Suihkun ja pyykkien jälkeen istuimme parvekkeellemme uintioluille ja ihailemaan merinäköalaa. Hienoa olla taas Himarëssa!
Ennen auringonlaskua kävelimme keskustaan ja jäimme
kahville Spilia-kahvilaan, jonka wifiä käytimme postien lukemiseen. Illalliseksi
söimme Taverna Merkurin kreikkalaisen salaatin, saganakin ja
mustekala-annokset.
Lokakuu, ja me hikoilemme helteessä Himarëssa. Paikalliset
puhuvat ”pienestä kesästä” (meidän intiaanikesämme). Uimisen lisäksi Himarëssa
ei juurikaan ole aktiviteetteja. Kävelimme helteistä ylämäkeä vanhaan
kivikylään, joka ei ole kahdessa vuodessa muuttunut mitenkään, paitsi etten
enää nähnyt siellä Kreikan lippua liehumassa.
Säästimme janomme keskustaan,
alamäessä huomasin ensimmäisen kerran keskeneräisessä rakennuksessa roikkuvan
nallukan, jonka pitäisi suojella kaikelta pahalta. Keskustaan päästyämme otimme
lenkkioluet ja söimme lounaaksi erinomaiset girospitat. Kämpillä uikkarit
päälle ja uimaan! Lauantaista ja helteestä huolimatta rannalla ei ollut kuin
muutama ihminen, hekin lähinnä aurinkoa ottamassa.
Kun helle hieman hellitti, kävelimme Spiliaan kahville ja päivittämään blogiani. Taustalla soi mukava kreikkalainen musiikki ja ympärillä istuvat ihmiset puhuvat keskenään kreikkaa. Onneksi minäkin osaan toivottaa kohteliaasti vanhemmalle väelle hyvät päivät kreikaksi.
Merkkipäiväni kunniaksi vaihdoimme edullisen (15€/yö) yksiömme lähes kaksi kertaa kalliimpaan (27€/yö) Prinos Hotelliin. Ranta on vielä lähempänä, pitää kävellä vain tien toiselle puolelle. Saimme huoneemme heti ja lähdimme keskustaan lounaalle. Harmiksemme Sufllaqeri Prifti on kiinni, mutta kylän paras girospita-paikka taitaa tällä hetkellä ollakin Taverna To Stéki. Ostimme kaupasta uintioluet ja valkkarin, palasimme hotelliin. Kotimatkalle saimme seuraksi koiran, jonka Prinoksen hotellipoika hätisti rannalle.
Himarë - ja Albania kaiken kaikkiaan - on paikka, jossa viihdymme erinomaisesti. Toki tienvarsilla on roskia ja kävelyteillä saa katsoa eteensä, ettei kävele päin valotolppia tai putoa keskellä kävelytietä oleviin kuoppiin. Täällä oppii arvostamaan Suomen puhdasta luontoa ja oman arkielämän mukavuuksia. Mutta on tämä hieno paikka viettää lomaansa! Vaikka täälläkin asumme päätien varrella, yöt ovat hiljaisia, vain meri kohisee laineiden lyödessä rantaan. Eikä hintataso haittaa; yhdessä päivässä saamme kulumaan yhteensä 30-40€ (plus majoitus), eikä todellakaan pihistellä hyvässä ruuassa, oluissa tai viineissä. Muutenhan tämä on kuin Kreikassa, mutta missään ei myydä retsinaa. Täällä mekin kannamme kaupasta juomavedet kämpille, kun paikallisetkin sitä harrastavat.
Viimeksi sain Albaniassa pääni kipeäksi, kun kolhaisin sen pari kertaa. Tällä kerralla olen polvi ruvella, kun kompuroin ensimmäisenä iltana Dhërmissä majapaikkamme himmeästi valaistuissa ulkorapuissa.
Merkkipäiväni kunniaksi vaihdoimme edullisen (15€/yö) yksiömme lähes kaksi kertaa kalliimpaan (27€/yö) Prinos Hotelliin. Ranta on vielä lähempänä, pitää kävellä vain tien toiselle puolelle. Saimme huoneemme heti ja lähdimme keskustaan lounaalle. Harmiksemme Sufllaqeri Prifti on kiinni, mutta kylän paras girospita-paikka taitaa tällä hetkellä ollakin Taverna To Stéki. Ostimme kaupasta uintioluet ja valkkarin, palasimme hotelliin. Kotimatkalle saimme seuraksi koiran, jonka Prinoksen hotellipoika hätisti rannalle.
Himarë - ja Albania kaiken kaikkiaan - on paikka, jossa viihdymme erinomaisesti. Toki tienvarsilla on roskia ja kävelyteillä saa katsoa eteensä, ettei kävele päin valotolppia tai putoa keskellä kävelytietä oleviin kuoppiin. Täällä oppii arvostamaan Suomen puhdasta luontoa ja oman arkielämän mukavuuksia. Mutta on tämä hieno paikka viettää lomaansa! Vaikka täälläkin asumme päätien varrella, yöt ovat hiljaisia, vain meri kohisee laineiden lyödessä rantaan. Eikä hintataso haittaa; yhdessä päivässä saamme kulumaan yhteensä 30-40€ (plus majoitus), eikä todellakaan pihistellä hyvässä ruuassa, oluissa tai viineissä. Muutenhan tämä on kuin Kreikassa, mutta missään ei myydä retsinaa. Täällä mekin kannamme kaupasta juomavedet kämpille, kun paikallisetkin sitä harrastavat.
Lupasin tarjota ouzot kaikille kavereilleni
rantakuppilassa. Taverna Stoli olikin avoinna, mutta seuraa emme saaneet.
Hinnatkin olivat nousseet; ennen kaikki juomat (kuumat ja kylmät) maksoivat 100
lekeä, nyt 150 (1,10€). Tarjoilijapoika kertoi Sarandën bussin menevän klo 11:n
aikoihin tavernan edestä.
Jossain meren takana jyrisi ja salamoi, tälle päivälle
olikin luvattu ukkosta ja sadetta. Ilta pimeni, mittari näytti parvekkeella
edelleen +24 astetta. Otimme riskin (ja sateenvarjot mukaan) ja kävelimme Taverna
Lefterikseen. Tilasimme tsatzikin, punamulloa, mustekalaa ja okra-lihapataa. Juhlan
kunniaksi ouzot ja puolikiloa valkoviiniä. Tarjoilija onnitteli minua ja
toivotti ”tuhat vuotta” kreikaksi. Itselleni olen tosin luvannut vain 100
vuotta. Juuri, kun saimme annoksemme, alkoi ukkostaa ja sähköt hävisivät.
Tarjoilija siirsi ruokamme sisälle, toi kynttilöitä (romantic!) ja tarjosi
toiset ouzot. Kahvit juotuamme sade taukosi sen verran, että pääsimme kuivina
takaisin hotelliimme. Mustapukuiset mummot päivystivät vielä kuistillaan ja vilkuttivat meille iloisina Kali nihtat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti