maanantai 4. helmikuuta 2019

Meri-Teijo, Mathildedal

Terho
Pidimme "lomaa lomasta" (kampakin unohtui kotiin) ja ajoimme Virkkalan Viremainion kautta Meri-Teijoon, Mathildedaliin. Sää oli upean aurinkoinen, mutta pilvistyi, kun käännyimme Kemiön tieltä jäiselle pikkutielle kohti Mathildedalia.

Terho
Terho
Terho
Haimme mökin avaimet Kyläravintola Terhosta, otin samalla hyvän Seppä Stoutin, sillä Terho sulkisi ovensa jo neljältä ja avautuisi uudelleen vasta perjantaina.

As. Oy Teijon Kesä (PRO)
Mökkiruokaa
As. Oy Teijon Kesä
Roudasimme kassit parkkipaikalta rinnettä ylös mökille ja petasimme parven sängyt. Tein simpukka-tonnikalapastaa ja hetken huilin jälkeen saunoimme.

"Mummon kaappikello". Alakerran seinäkellon raksutus oli ainoa ääni, mikä yöllä kuului, eikä sekään pahasti häirinnyt unta.

Aamupäivän satoi räntää, lähdimme kuitenkin kävelemään kylille. 

Näimme alpakat, jotka oli siirretty talvipihaan. Eivät olleet kovin sosiaalisia.

Kello olikin yli puolenpäivän ja poikkesimme Ruukin Krouviin Teijo IPAlle. Ravintolassa olisi ollut tarjolla myös lounaspöytä, mutta meillähän oli kokki mukana. Laitetaan harkintaan torstaina (hernekeittopäivä). 

Mökkiruokaa, osa 2
Kävelimme kylän keskustaan ja katsastimme ennestään tuttuja paikkoja. Plattapoffi on lopettanut ravintolatoiminnan ja taitaa olla nykyään asuntona. Jonkun verran on tullut myös uudisrakennuksia, jotka onneksi istuvat hyvin vanhan kylän miljööhön. Palasimme omia reittejämme mökille ja tein sieni-broileripataa täysjyväriisillä.
#kokkimatkassamukana
Päivähuilin jälkeen kahvittelimme, saunoimme ja kuuntelimme musiikkia.

As. Oy Teijon Kesä
Aamulla oli kirkas pakkassää ja lähdinkin aamiaisen jälkeen reppu selässä kiertämään Matildanjärveä. Hannu pysytteli iskiasvaivoineen tasaisemmalla tiellä.

Pari ensimmäistä kilometriä tarvoin umpilumessa. Vielä ei ole hiihtolomalaisia pitämässä polkuja auki. Metsän suojaan päästyäni lunta oli vähemmän ja kun vastaan tuli vielä kuuden miehen porukka (ilmeisesti Metsähallituksen väkeä), kävely polulla heidän jälkiään pitkin muuttui helpommaksi.

Poikkesin Roosinniemen laavulle ja kävin huussissa. Paperia oli Koistisen verran (ks. "Koistiset lennossa"), onneksi otin mukaani repun, jossa on aina talouspaperia.

Matildanjärven kierrettyäni kävin Luontotalolla, joka oli suljettuna. Poistuin metsästä ja palasin kylän keskustaan kaunista tietä pitkin. Kaikki kylän asukkaat taisivat olla lumitöissä ja tervehtivät minua iloisesti.

Useimmiten täällä ollessani olen kiertänyt myös Puolakkajärven, mutta tällä hetkellä on niin paljon lunta, että siihen olisi tarvittu sukset.

Kyläpuoti mainosti rehvakkaasti "Olutta ja leipää", mutta on avoinna ainoastaan lauantaisin muutaman tunnin. Palasin mökille ilman lenkkioluita, söimme lounaan ja painuimme päikkäreille. Kahvin jälkeen saunoimme vielä viimeisen kerran. Takkaa ei tullut sytytettyä kertaakaan, mökki on muutenkin turhan lämmin.

Torstaina jätimme Krouvin hernekeitot väliin, siivosimme mökin ja ajoimme loskaisia teitä kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti