Bussi lähti Splitistä ajallaan, matka (yht. 14,40 + laukkumaksut 2,60) kesti tunnin verran. Kävelymatka Studio Apartman Brunoon ei ollut pitkä ja isäntä odotti meitä talon ulkopuolella. Saimme kauniin huoneemme, vaihdoin lyhyempää vaatetta päälle ja lähdimme uudelleen ulos. Majoituksen varasin Hannun toiveesta läheltä bussiasemaa ja mantereen puoleisia rantoja. Niillä on kuitenkin niin likainen vesi, että minä en ainakin ui siellä (eikä uinut Hannukaan).
Suihkun ja torkkujen jälkeen Hannu testasi tämän huushollin kapselikahvikoneen, kyllä niitä riittääkin monta erilaista. Pyhäkellot soivat viideltä ja kuudelta. Sen jälkeen alkoivat autojen torvet soida ja renkaat vinkua; onhan lauantai ja Trogirissa vietettiin monia häitä. Tarkoitukseni oli lähteä vielä ottamaan auringonlaskukuvia, mutta nyt ei jaksa. Ja onhan noita täällä jo otettu. Oli niin mukava istua varjoon jäävälle parvekkeelle. Näköalalla ei voi kehua, se on suoraan parkkipaikalle (jossa on myös yksi suomalainen auto parkissa), mutta vehreyttä riittää tännekin. Tein meille salaatin, johon käytin suolapähkinöitä ja purkkijuustoa, jonka taas luulin (väärin!) olevan jonkunlaista fetaa. Vähän suolaa ja paprikajauhetta päälle, niin johan kelpasi.
Netin mukaan Konzumin piti olla auki 8.00-20.00 vaan ei ollut, eikä mikään muukaan kauppa. Ostin torilta hedelmiä ja leipomosta hyvän siemenleivän. Aamiaisen syötyämme puin uikkarin alle ja lähdin oikoteitä kävellen Okrug Kornjin hienolle rannalle.
Okrug Kornji
Vähän on raskasta lomalukemista, onneksi välillä voi käydä uimassa (toimiston lukupiirin valinta).
Palasin kotiin suihkuun ja lähdimme yhdessä syömään.
Kävelin taas oikoteitä pitkin Okrug Kornjiin. Alamäissä nuoret miehet laskettelivat skuuteilla aivan hullun rohkeina, vauhtia oli taatusti enemmän kuin autoilla. Ja tietenkin ilman kypärää tai muita suojia. Rannalla kerättiin jo merestä pois "pomppulinnat" ja ne pestiin painepesurein. Kaikesta päätellen kausi on loppumassa, vaikka turisteja riittää niin Splitiin kuin Trogiriin.
Kävin taas ihanasta paikasta uimassa, kuivattelin hetken ja vaihdoin penkillä istuen kuivat vaatteet. Eilisestä baarista oli Tomppa loppunut (huomenna tulee lisää), toiselta terassilta löytyi tummaa olutta. Harkitsin niemen kiertämistä leirintäalueen kautta, mutta päätin kuitenkin oikaista suoraan mäen yli. Hain Konzumista lisää mehua ja hyvän rosén.
Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Ehdotin, että haemme tänään eväät Big Mamasta ja kulutamme huomenna aikaa jossain ravintolassa. Sitähän riittää, kun meillä on Finskin iltalento. Kämpän check out on 11.00 mikäli seuraavat asukkaat tulevat ajoissa. En siis enää ehdi uimaan.
Illan tullen tyhjensin jääkaapista salaattiaineet ja istuimme parvekkeelle syömään ja katsomaan, kun Venus näkyi sitä kirkkaammin, mitä tummemmaksi taivas muuttui.
Split on edelleen niitä kenttiä, joille ei voi tehdä check-inniä etukäteen.
Viimeistä viedään (22. päivä)!
Olisin sittenkin ehtinyt aamu-uinnille, rouva laittoi viestin, että voimme pitää asunnon viiteen saakka. Olin jo käynyt hakemassa lämpimät sämpylät ja enköhän ole jo uinut tarpeeksi. Mukava tietää, että tarvittaessa voimme vielä käydä suihkussa.
Kävelin toisen sillan yli Ciovon saarelle ja katsastin uimarannan, joka oli lähirantamme, kun majoituimme kerran ylös mäkeen.
Teimme treffit rantakadulle, otimme oluet ja lähdimme katsomaan ehdottamiani ravintoloita.
Valinta osui Bistro Jamboon, jossa tilasimme yhteisen shopska salaatin, čevapit ja mustekalat.
Palasimme viimeisen kerran kämpille, suihkun jälkeen keitin kahvit ja istuimme parvekkeella. Lentokenttä on niin lähellä, että bussimatka (2×5€) ei kauan kestänyt. Yllättäen minun laukkuni painoi 9 kiloa ja se lähti ruumaan. Hannun rinkka 6 kiloa, kuka siis kantaa pesuaineet ja kahvit? Ja oman pressopannun, tietenkin. Kahvipaketti muuten riitti kolmelle viikolle, kun saimme joissakin majoituksissa keitellä kapselikahveja. Turhia vaatteita oli molemmilla mukana (ja minulla sandaalit), kun sää suosi ja käytimme koko ajan samoja (siis omia) kesävaatteita ja pestiin niitä välillä.
Kotiin! 🇫🇮
Naapurin Soili oli hoitanut postit ja kukat. Verannalla odottivat synttärikukat, kortti ja karkit. Yksi päivä kotona ja heti lähdin sienimetsään! Hannu jäi kotiin tyhjentämään pyykkikonetta ja putsasi sienisaaliini, kun lähdin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tein sienirisottoa, illalla Hannu tyhjensi omenat viinisaavista ja maistoimme lasilliset. Ei ollut käynyt liian kuivaksi, vaikka pulputtikin vielä harvakseltaan, kun tulimme viime yönä kotiin. Naapurustossa näkyi ensimmäiset kausivalot. Annoin Hannulle luvan ripustaa niitä pihaan ja terassille aikaisintaan marraskuussa.
Lokakuun kirjoja;
Kalle Päätalo "Kunnan jauhot". Iijokisarjan kolmas osa. Kalle parka! Isä on sairauslomalla, vaikka tuskin mitään enää sairastaa. Mies on luulosairas, vainoharhainen ja mustasukkainen, mistä Riitu-vaimo saa jatkuvasti kärsiä. Äiti lyöttäytyy Kallen kanssa yhteen ja he yrittävät houkutella isää lähtemään savottaan, kun kerran oikein päällysmieheksi pyydettiin. Sekin matka jää lyhyeksi, sillä isän pitää palata kotiin (kun niin heikottaa) vahtimaan vaimoa. Kalle on ärräviasta ja likinäöstä huolimatta (tietenkin!) reipas miehenalku ja korottaa ensimmäisiä kertoja ääntään lopettaakseen vanhempien riidat. Murre on niin outoa, että olisin tarvinnut tulkin tai sanaston, mutta kyllähän nuo pula-ajan tapahtumat ja kaiken kurjuus tulivat selviksi. Nimissäkin meinasin seota. Puoli sukua on Kalleja, lisäksi kaikilla (miehillä) on lempinimiä, jotka liittyvät sukuun tai tilaan. Herkko-isä on välillä Hermanni, Hemma, Kallio-Herkko jne. Aino Miikkulainen; Murre voi pilata lukukokemuksen (HS 11.10.). Tässä tapauksessa olen samaa mieltä!
