Mökkijoulu Meri-Teijossa

Ennen puoltapäivää auto oli pakattu (lähes kattoa myöten), teimme viimeiset ostokset Cittarissa ja ajoimme Lohjalle Caritalle kahvittelemaan. Tämä oli "rekiretkemme" viimeinen kohde. Matka jatkui Virkkalan hautausmaalle, vein kynttilät isän ja isoäitieni haudoille. Sää oli utuinen ja kolmen aikaan alkoi jo hämärtää. Pyysin kuskia pysäyttämään Mustion vesilaitoksen kohdalla, siellä vettä laskettiin oikein voimalla. Ajoimme Perniön keskustan läpi Matildaan, hain avaimen Kyläravintola Terhosta ja pääsimme majoittumaan mukavaan mökkiimme. Hannu sai roudata tavarat parkkipaikalta ylös mökkiin, minä siirsin ruuat jääkaappiin ja pakastimeen. Sushit syötyämme Hannu viritti ledivalot ulos, minä levitin kynttilöitä ja jouluvaloja sisälle, leväytin vanhan Marimekon joululiinan ruokapöydälle ja petasin sänkyyn joulunpunaiset lakanat. Tämä taitaa olla sama mökki, jossa Marjukka vuosia sitten oli vieraanamme. Oli hiirenhiljaista, Hannu löysikin makkarin lattialta jotain hiirenpapanoilta näyttäviä roskia. Saunoimme ja kävimme välillä terassilla vilvoittelemassa. Loppuilta kului rattoisasti laiskotellen ja lukien. 

Lauantaina oli vuorossa mukava kävelylenkki, minä tein Matildanjärven kierroksen. Arvaako Puolakkajärven kierrokselle lähteä, kun vettä tuntuu olevan joka puolella liiankin kanssa?

Sunnuntai oli vuoden lyhin päivä ja siltä se tuntuikin; päivä ei juuri valjennut. Sataa tihuutti hienokseltaan, haimme autosta sateenvarjot ja lähdimme eri suuntiin kiertämään Meri-Teijo Golfin lenkkiä. Minä kävelin Korkeakujan ja Ylä-kierron kautta, Hannu aloitti Teijontietä pitkin. Oli mukava kävellä hiekkatiellä, joka onneksi ei ollut liian kurainen. Golfkentällä oli kaksi pelaajaa lyömässä joulugolffia. Ohitin laskettelurinteen ja Hannu käveli vastaani. Oli minun vuoroni taivaltaa pitkin ajotien laitaa. Vaikka kansallispuiston merkkejä on tiuhaan metsän reunassa, ihmiset heittävät (autosta?) tien laitaan tyhjiä tölkkejä, pulloja, Mäkkärin mukeja ja muuta roskaa. Pitäisi aina olla tyhjä muovipussi taskussa, johon kerätä (jos ei sieniä niin) roskia. 

Omatekoinen likööri oli jähmettynyt pakastimessa sorbetiksi. Liian vähän prosentteja?

Treffasimme omalla terassilla, jossa tasasimme lenkkioluen. Tein ruuaksi tonnikala-savusimpukkapastaa, syötyämme menimme hetken huilille. Joulukahvit vaihdoimme rommikaakaoon ja illalla taas saunottiin.

Tänä(kin) vuonna lähetin joulukortteja vain iäkkäämmille sukulaisille ja tuttaville. Joulukorttirahat lahjoitimme Solidaarisuus Säätiölle tyttöjen silpomisen ehkäisevän työn tukemiseen. Illalla urakoin lähettämällä nettikortin kaikille @-ystävillemme. 

Oli taas kuuma nukkua, emme taida sytyttää takkaa lainkaan, kun sauna lämpiää joka ilta ja kuumentaa koko mökin. Onneksi tässä mökissä ei nukuta parvella, siellä olisi vielä kuumempaa.

 

Teijon ruukinkartano

Maanantaina oli ainoa kauppapäivämme ja kahvit juotuamme ajoimme Teijoon katsomaan kirkkoa ja ruukkialuetta. Kävimme kaupoilla Perniössä, iloksemme perinteistä punaviiniglögiä löytyi sen pienestä Alkosta. Unohdimme ostaa pullaa, mutta ei kukaan jaksa syödä mitään makeaa. Hyvä jos saamme syötyä mukana tuodut piparit ja suklaat. Minulla oli jo aatonaattona ähky olo.

Väristä päätellen voisi luulla, että tämä tulee suoraan Teijon Panimosta.

Toimme ostokset mökille ja lähdimme kävelemään kylille. Sataman rakennukset on kauniisti koristeltu havuin ja jouluvaloin, mutta ei niistä taida olla avoinna kuin joku myymälä. Alpakat seisoivat kahdessa ryhmässä kuraisella pellolla, eivät suostuneet tulemaan rapsuteltaviksi. Palasimme omia reittejämme mökille ja valmistin anjovismössön jääkaappiin kylmenemään. Lounaan jälkeen huilailtiin ja kahviteltiin. Alustin perunalaatikon ja tein sitruunasillin. Illalla taas saunottiin. Naapurimökkeihin oli tullut asukkaita, silti oli hiljaista ja niin rauhallista.

Jouluaattoaamuna sovimme, että kävelemme omat lenkkimme ja palaamme mökille ennen joulurauhan julistusta.

Minä lähdin kävelemään Matildanjärvenkierrosta, tällä kerralla toisin päin. Toivotin vastaantulijoille hyvät joulut, rannassa meinasin saada pienen mopsinpennun mukaani, kun suuntasin vaelluspolulle. Plusasteista huolimatta pitkospuut olivat liukkaat ja etenin hitaasti matelemalla. Ilman kumisaappaita en voinut kävellä pitkospuiden vierelläkään. Kun selviydyin kuivalle maalle, oli pistettävä lähes juoksuksi, että ehdin mökille kuulemaan Suomen Turun julistavan joulurauhaa.

Otimme kirsikkasnapsit ja aloin valmistella aaton lounasta, lämmintä punajuuri-vuohenjuustosalaattia. Samaan uuninlämpöön laitoin kypsenemään perunalaatikon, joka jäi uuniin päivälevon ajaksi.

#kokkimatkassamukana

Aattoaterialla oli tarjolla kalkkunarullaa, laatikoita, sillejä ja punakaalilisuketta. Kahvit vaihdoimme rommikaakaoon ja avasimme ainoat tavaralahjamme. Hannu sai minulta Olutreissu -kirjan, minä häneltä joulunpunaisen paitulin, jossa on teksti "Kahvia, kiitos!" (Jos hän joskus nousee aamulla ennen minua, lähetän keittiöön tekstiviestin; kaksi kuppia, kiitos.)

Saunan lämmetessä Hannu viihdytti minua joululauluilla, eipä tullut sekään soitin turhaan mukaan. Illalla alkoi sataa vettä.

Kylätalo Punaportti

Joulupäivänä ei ollut mihinkään kiire, lähdin kuitenkin jo aamupäivällä kävelemään Näköalatietä kohti golfkenttiä. Hannu jäi viluisena värjöttelemään peiton alle, toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi. Kävin katsomassa Teijon alueen kyläyhdistyksen Kylätalo Punaportin. Ketään ei näkynyt missään näin aamupäivästä. Takaisin tulin Ylä-kierron kautta ja lähempänä mökkiämme pari koirantaluttajaa käveli vastaan. Hannu oli tehnyt oman lenkkinsä, ruuan jälkeen huilailimme ja luin ensimmäisen kirjan loppuun.

Tapaninpäivän vastaisena yönä oli satanut hienokseltaan lunta, saimme sentään tännekin valkoisen maan.

Aamupäivän lenkillä kävelin alas pienvenesatamaan. Rannassa on asuntolaivoja, yhden vieressä oli auto parkissa, eiköhän joku vietä siellä joulua. 

Nousin satamasta kylälle ja kävin katsomassa alpakoita, jotka olivat tulleet aidan vierelle, kun hoitaja oli tuonut niille juomavettä ja kuivia heiniä syötäväksi. Jatkoin kävelyä pitkin Meritietä, joka päättyi jyrkkää alamäkeä merenrantaan. Toivoin löytäväni rantaa myötäilevän polun, mutta yksityisalueen merkki pysäytti kulkuni ja nousin Merikujaa ylös. Yllättävän paljon täällä on omakotitaloja ja loma-asuntoja. Metsässä maantieltä erkanee mukavia kävelyteitä ja polkuja, kaikkia ei viikossa ehdi kävellä.

 

Iltapäivällä Anna, Aapo ja Sofia saapuivat sauna- ja ruokavieraiksi. Saimme lisää lahjoja! "Peltirosolli" omalla twistillä ja vuohenjuuston kanssa taitaa olla uusi suosikkimme jouluruuista (k-ruoka.fi). Onneksi saimme syötyä suurimman osan laatikoista, kaloista ja kalkkunasta, ettei kaikkea tarvitse roudata takaisin kotiin. Eväitä tosin riittänee koko viikonlopuksi, varsinkin kun Suvi lupasi meille kinkkua, jos poikkeamme heillä kotimatkalla. Vieraiden poistuttua saunoimme illalla. Hannu on jo täysin kyllästynyt Jouluradioon, vaikka vielä on joulu!