Pieni on kaunista, jopa jouluna

Tänä vuonna pyrin välttämään kaikennäköisen joulustressin. Se onkin helppoa, kun olemme olleet paljon kotona ja tulemme viettämään joulun muualla. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla ja joulu saisi vaikka jo tulla. Vaikka etenemmekin pienemmällä vaihteella, koti on siivottu ja koristeltu joulua varten. Kun Onni ja Ilona ilmoittivat tulevansa meille viikonloppuna, levitin koristelun myös yläkertaan. 

Suvi Luciana päiväkodissa

Piparit ja pikkuleivät on paistettu, bataattivuoat aion valmistaa ensi viikolla. Sillit ja perunalaatikon teen vasta joulun alla. Lahjamääräkin jää minimalistiseksi; ostin lapsille kirjoja. Yhteinen lahjamme on Pentikin pussilakanat, minä saan Hannulta 13 kuukautta lisäaikaa Museokorttiini ja hän minulta Krakovan lennot. Ehkä sorrun lahjaostoksiin viikonloppuna, kun käymme Lohjan joulumarkkinoilla ja lupasin viedä Onnin ja Ilonan sunnuntaina Helsinki Outlettiin.

Lauantaina alkoi sataa vettä, kun ajoimme Lohjalle. Löysimme parkkipaikan keskustasta ja kävelimme sateenvarjojen suojaamina Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Olin tehnyt treffit Tiinan kanssa puoliltapäivin, vaihdoimme pikaisesti kuulumiset ja saimme kutsun tulla kyläilemään. Hänen suloinen koiransa ei olisi voinut enempää kerjätä huomiota ja rapsutuksia kaikilta ohikulkijoilta. Sateinen sää ei houkutellut ostoksille, söimme Wotkinsin grillimakkarat sadekatoksen alla ja lähdimme Viremainioon. Äiti istui pyörätuolissaan, josta pyysin hoitajia siirtämään hänet nojatuoliin. Äiti olikin "puheliaalla" päällä, selvästi yritti sanoa jotain. Haimme Onnin ja Ilonan mukaamme, Noelkin pulputti puheliaana, mutta ei tyrkyttänyt itseään meille, olihan luvassa meno HopLoppiin isin kanssa. Onni ja Ilona kotiutuivat yläkertaan, söimme sushit alkupalaksi ja vähän myöhemmin chevapit bataattiranskisten kanssa. Ilona hinkui SkipBota pelaamaan. Ilmankos, kun hän voitti kaksi peliä. 

Sunnuntaina herättelin ipanat aamiaiselle, että pääsimme lähtemään Helsinki Outletiin. Hannulle riitti auton parkkeeraminen, hän jäi odottamaan meitä autoon. Kiertelin lasten perässä eri merkkiliikkeitä, molemmat löysivät mieleisen joululahjan itselleen, lisäksi Onni osti joitakin asusteita omilla rahoillaan. Kävimme syömässä Ikean joululounaan, lasten 5€:n annos sai rahoille täyttä katetta, kun Onni lastasi lautaselleen kinkkua ja Ilona lihapullia. Iltapäivällä saimme loppuperheen meille kahvittelemaan, ennen kuin koko porukka lähti kotimatkalle. 

Make kävi asentamassa valot kellariin ja vinttikomeroon. Nyt voimme kai todeta, että remontti on vihdoin valmis? Valmistin bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen, sieltä niitä voi ottaa tarvittava määrä jouluna syötäväksi.

En viitsinyt mennä yksin laulamaan kauneimpia joululauluja, kun Hannu lähti Hyrylään bändin "pikkujouluihin". Sen sijaan kuuntelin telkkarista nauhoitettuna Lastenklinikoiden Kummit ry:n joulukonsertin. 

Perinteinen joulukierrokseni supistui sekin varsin pieneksi. Keskiviikkona oli viheliäs sadekeli, kun ajoimme Lohjalle Viremainion puurojuhlaan. Äidillekin maistui riisipuuro luumukiisselillä, kuiva joulutorttu sen sijaan oli vähän hankalampi syödä. Veimme kummitädilleni joulukukan ja palasimme pimenevässä illassa kotiin. Yöuntani häiritsivät pakkaus- ja ostoslistat, puolenyön jälkeen menin keittiöön päivittämään listojani. Torstaina oli hyvä siivousilma, urakasta selviydyttyäni hain kaupasta osan ruokatarvikkeista ja tipautin naapureille kortit. Illalla tapasimme kaikki Hannun ihanaiset ipanat.

Ja taas pakattiin! Tässä kohtaa päivityksen otsikko ei todellakaan pidä paikkaansa. Pakkaamatta on vielä pakasteet, jääkaapin ruuat ja muu kylmätavara, juomat, vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet, pesuaineet, kynttilät, jouluvalot, servetit ym.

Mustion vesivoimalaitos

Perjantaina "rekiretkemme" jatkui ja matkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritalle kahvittelemaan. Tämä oli selvästi pettynyt, kun en muistanut tuoda hänelle itse tekemiäni joulupipareita. Lupasimme paluumatkalla tuoda niitä, jos ei syödä itse kaikkia. Vein kynttilät isän ja isoäitien haudoille ja matka jatkui pitkin sumuisia teitä kohti Perniötä.


Joulukuun kirjoja:

Jesús Carrasco "Taivasalla". Lohduton kertomus pienen pojan pakomatkasta läpi Espanjan kuivien tasankojen. Poika pakenee väkivaltaista isäänsä ja kylän seriffiä, joka hyväksikäyttää poikaa (poikia). Eloonjäämistaistelussa häntä auttaa vanha vuohipaimen, joka henkensä uhalla piilottelee poikaa. Julma tarina pikkupojan kasvamisesta ja selviytymisestä. 

Milena Busquets "Tämäkin menee ohi". Espanjasta tämäkin tarina, mutta täysin toisenlainen. Kirjan kertoja on hiljattain menettänyt äitinsä, joka edelleen kulkee päivittäin tyttären mukana ajatuksissa. Siinä välissä kertoja ehtii hypätä yhden jos toisenkin miehen (myös entisen aviomiehensä) kanssa vällyjen väliin. Päivät kuluvat kevyesti juhlien perheen ja ystävien kanssa, töissä ei taida kukaan käydä. Jatkuva nauruun "purskahtaminen" alkoi lopulta ärsyttää. Kevyttä viihdettä (varsinkin edellisen kirjan jälkeen), tulihan luettua.

Mikael Bergstrand "Omenalaakson guru". Kolmas kirja Göran Borgin seikkailuista. Hän on palannut Intiasta Ruotsiin ja etsii paikkaansa. Suhde Kariniin on mutkikas, töitä ei tahdo löytyä ja muutenkin on tylsää. Kunnes ikuinen optimisti Yogi ilmestyy yllättäen Malmöhön ja piristää kummasti elämää. Trilogia päättyy happy endiin. "Totta kai kirjassa voi olla onnellinen loppu. Se tekee hyvää paitsi ruoansulatukselle myös verenkierrolle ja kasvojen lihaksistolle." - Yogendra Singh Thakur