perjantai 13. maaliskuuta 2020

Koronakevät 2020

Ingela Ihrman: "A great Seaweed Day"
Ed Atkins
Natalia Goncharova, omakuva
Natalia Goncharova
Natalia Goncharova
Neljän viikon yskimisen jälkeen aloin vihdoin tuntea itseni terveeksi, tosin jalkoja särkee vähän vieläkin. Tein Annelin kanssa lounastreffit Pääpostiin, mutta hän jäi kotiin potemaan flunssaa. Kävin Kiasmassa kiertämässä näyttelyt "Sääennuste tulevaisuudelle ja "Live White Slime". Luulisi vitoskerroksen henkilökunnan jo kyllästyneen Ravelin "Boleroon", jota joutuvat kuuntelemaan joka päivä. Ateneumiin oli vapaa pääsy ja paikka arvattavasti täynnä venäläisiä, olihan esillä Natalia Goncharovan värikylläinen näyttely. Lukupiiri kokoontui Kaisa-kirjastoon, joka oli minulle uusi tuttavuus. Hieno paikka, ja kulutinkin siellä tunnin verran nojatuolissa kirjaa lukien. Illalla menin pitkästä aikaa joogatunnille - kerrospukeutuminen, villahuivi ja villasukat ovat kova sana - torstaina uskaltauduin jo tanssitunnille.

Suvi Teräsniska perui konserttikiertueensa, eikä minua tarvittukaan lapsenvahdiksi Lohjalle. Viremainioonkaan ei ole nyt asiaa, omaisten vierailut on pistetty koronan takia jäihin. Tuntuu, että elinpiiri pienenee, vaikkei virus vielä meidän normielämään vaikutakaan. Jää nähtäväksi, pääsenkö kuukauden kuluttua lentämään Lissaboniin ja jos pääsen, miten onnistuu sen jälkeen Espanjaan siirtyminen.

Viruksista huolimatta saimme ystävämme Tarjan ja Stephenin vieraiksemme. Teemana oli Marokon matkamme (heillekin tuttu Marrakech), mutta sovelsin ruokatarjoilua illusian tapaan. Siirryin joulusta pääsiäiseen tarjoamalla parsasalaattia ja kana-vihanneswokkia.

16.3.
Rekolan Raikas perui jumppatunnit ainakin seuraavaksi kuukaudeksi. Kirjaston lukupiiri ja Naisten Pankin vuosikokous peruutettiin. Lähikirjasto on auki rajoitetuin aukioloajoin ja toimii itsepalveluperiaatteella. Onneksi kotoa löytyy lukemattomia kirjoja ja sään salliessa voimme retkeillä lähialueilla. Mitään hamstrausta en harrasta, normistikin minulla on aika hyvä hätävarustus säilykkeitä, pakasteita ja kuivamuonaa. Niin kauan kun puhdasta vettä tulee hanasta, voi keittää teetä, kahvia, puuroa ja pastaa. Elokuviinkaan ei kai kohta pääse, mutta ei huolta; minulla on monelta vuodelta nauhoitettuna lukuisia (ainakin omasta mielestäni) laatuleffoja. Illalla katsoimme "Piin elämän", joka perustuu saman nimiseen, Yann Martelin (2001) hienoon kirjaan.

Lentojen perumisesta emme ole saaneet ainuttakaan viestiä, mutta yleisesti ottaen kaikki lentoliikenne eri maihin lakkaa, joten kevään vaellusreissuni peruuntuu. Kunhan kevät etenee, lähden vaeltamaan Haltialan lenkkiä, Kuusijärvi-Sipoonkorpi reittiä ja Meri-Teijosta voisi varata mökin.

Koivukylän taidehanke "Varpusen sanoja"
17.3.
Tein "uimarantalenkin" ja vastaan tuli vain muutama muu lenkkeilijä, osa heistäkin oli ulkoiluttamassa koiraansa. Tänään kirjastokin oli suljettu. Olisin hakenut lukupiirien seuraavat kirjat, vaikka lukupiirit perutaankin. Apteekkiin pääsee jonottamalla vain sivuovesta, muutama asiakas kerrallaan. Seurakunta perui kaikki viikoittaiset tapahtumat ja tapaamiset. Sääliksi käy ikäihmisiä, jotka joutuvat huomisesta alkaen kuukaudeksi karanteeniin. Yksinäiset vanhukset ja työttömät joutuvat muutenkin olemaan lähes ilman kontakteja muihin ihmisiin. Me voimme sentään vielä ulkoilla ja käydä kaupoissa ilman rajoituksia. Illalla katsoimme tositarinaan perustuvan elokuvan "12 vuotta orjana".

18.3.
Keväänmerkkejä; ensimmäisen kerran näin lenkkipolun varrella leskenlehtiä ja teiden puhdistus talven hiekoista on jo aloitettu. Suomen hallituksen suosituksista huolimatta suurin osa Cittarin aamupäivän asiakkaista oli ikäihmisiä, taatusti yli 70-vuotiaita. Kaupan itsepalvelu-sushitiski on vaihtunut valmiiksi pakattuihin sushirasioihin. Aatoksella oli alkukuusta synttäri ja Hannu vei hänet iltapäivällä syömään Tikkurilan kreikkalaisravintolaan. Illalla oli vuorossa ruotsalainen leffa "Raja".

Silta Kuusijärven ja Sipoonkorven välillä
Kuusijärvi
19.3.
Veimme Matti B:n postilaatikkoon synttärikortin. Lisäsin siihen lapun, että voimme käydä hänen puolestaan kaupassa tai tuoda lisää lukemista. Hänen pitäisi pysyä tontillaan karanteenissa jo ikänsä puolesta, mutta varsinkin syöpädiagnoosinsa takia. Torstain sää oli aurinkoinen ja keväisen lämmin. Tein meille kana- ja lohipatongit evääksi ja kävelimme Kuusijärvelle. Poikkesimme myös uuden sillan yli Sipoonkorven puolelle, mutta palasimme Kuusijärvelle syömään eväitä. Muutama uimarikin näkyi järvessä. Palasin mutkan kautta kotiin ja mittariin kertyi 13 kilometriä. Illalla katsoimme Klaus Härön liikuttavan hienon elokuvan "Miekkailija".


Tämän kallion takana on sienimetsäni
20.3.
Zeljka (Dubrovnik) kertoi olevansa terve ja vielä tämän viikon töissä. Ilmeisesti hän jää maanantaina kotiin, mikä on hyvä, koska hänellä on syöpädiagnoosi. Concha ilmoitti pysyvänsä Espanjan kodissaan.
Peruin kaikki kevääksi varaamani Portugalin ja Espanjan majoitukset. Yritin perua myös TAP:n lennon Lissaboniin, mutta sen enempää lentoyhtiö kuin välittäjäkään ei vastaa kyselyihini.
Cittarissa on väljää, mutta edelleen hämmästyttävän vanhan näköisiä asiakkaita, mikäli ovat alle 70-vuotiaita. Metsälenkillä oli vain muutama ihminen ulkoilemassa. Yllättäen (näin korona-aikaan) oveamme kolkutti Hannun Maritta-serkku, jonka olemme viimeksi tavanneet Hannun isän hautajaisissa yli 10 vuotta sitten. Mirja ja Masa peruivat kyläilymme, varsin ymmärrettävää, kun Masalla on sydänvaivoja. Jouduin jättämään väliin myös lapsenvahtikeikan Lohjalle; pojilla on nuhaa ja Suvilla vatsavaivoja.
Kalenteri on tyhjentynyt nopeasti ja olenkin viritellyt tapaamisia niiden ystävien kanssa, jotka eivät ole karanteenissa tai kuulu riskiryhmiin. Illalla aloimme katsoa nauhoitettua 2. kautta ruotsalaisesta sarjasta "Bonusperhe".


21.3.
Cittarin salaattibuffetti on lopetettu toistaiseksi. Selvästi huomasi, että kaupan asiakkaat ottavat etäisyyttä toisiinsa, jopa ne tutut, joiden kanssa pysähdyin vaihtamaan kuulumisia. Kassahenkilöt ovat lähinnä tartuntavaaraa, mutta toimivat edelleen yhtä ystävällisesti kuin tähänkin asti. Suunnittelemani 400 kilometrin vaellus jää tältä keväältä väliin ja kaikki ohjatut liikuntatunnit on peruutettu, joten olen lisännyt päivittäisten kävelylenkkien pituutta. Tänään kävin Rekolan kahvipaahtimossa (Rekolan panimoon on turhan pitkä kävelymatka, kun se siirtyi Fiskarsiin) ja ostin Vantaa- ja Rekola-kahvia. Ehdin kotiin juuri, kun alkoi sataa lunta.
Kaikki urheilutapahtumat on niin ikään peruttu, TV2 näyttää lauantaina vanhoja urheilulähetyksiä. Meitähän se ei koske, me keskitymme murhiin. Seuraamme norjalaista Wisting-sarjaa, eilen alkoi Syntinen-sarjan uusi kausi ja tänään aloittaa brittisarja "Raastava tunnustus". Unohtamatta hienoa kotimaista Paratiisi-sarjaa! Eiköhän illat tule kulumaan rattoisasti näiden parissa. 
Shakta joogakoulu siirtyi Online-palveluun.
Varasin Meri-Teijosta mökin huhtikuulle, jos maakuntarajat sulkeutuvat, yritämme vaihtaa sen Kopparön mökkiin.


#kokkikotonataas
22.3.
Keväinen aurinko houkutteli taas ihmiset ulos. Lenkillä tuli tuttuja vastaan, pidimme kävelytien levyisen turvavälin, kun pysähdyimme juttelemaan. Monella (tuttavalla tai tämän puolisolla) on kuitenkin niitä "perussairauksia". Tasasimme lenkkioluen tallin takana ja tein pitkästä aikaa sienirisottoa.
Illalla katsoimme Tom Hanksin tähdittämän "Inferno" leffan (Dan Brown), joka on vähän turhankin ajankohtainen tänä tautisena aikana.

 
Kevään kirjoja:
Tommi Kinnusen "Lopotti" jatkaa Löytövaaran suvun tarinaa, tässä teoksessa äänensä saavat esille Helena ja tämän veljenpoika Tuomas. Kumpikin etsii elämäänsä onnea ja rakkautta, tapaa tulla toimeen ja erilaisuudestaan huolimatta olla oma itsensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti