Matildan joulu

On ihanaa selvitä joulun ruokaostoksista kertakäynnillä, tosin kahdessa kaupassa. Cittarista hain Hannun arpajaisissa voittaman pakastekinkun. Suurin osa ruokatarvikkeista oli siis jo pakattu valmiiksi autoon, kun perjantaina tulin kaupoilta kotiin. Noh, kuivatarvikkeita, mausteita, säilykkeitä sun muita riitti vielä pariinkin kassiin, lisäksi kaikki vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet, kumisaappaat, kynttilät, musiikit, kirjat ym.

Lohjalla poikkesin Suvilla, siskolla (joka oli kotiutunut sairaalasta), kummitädin pihalla ja hoivakodin ovella jättämässä äidin joulukukan ja -lahjat. Carita jäi viime vuonna ilman paistamiani pipareita, nyt hän ei tullut avaamaan ovea ja asuntokin oli aivan pimeänä (hänkin oli ollut pari päivää sairaalassa ja soitti minulle sunnuntaina). Vein kynttilän isän haudalle ja jatkoimme kohti Saloa ja Mathildedalia.

Aivan kuten vuosi sitten, pellot olivat peittyneet sumupilvien riekaleisiin eikä päivä juuri valjennut. Hämärtyvää iltapäivää valaisivat Perniön jouluvalot. Hain avaimen Kyläravintola Terhosta ja varmistin samalla sen aukioloajat. Alkoi hillitön tavaroiden roudaaminen ylämäkeä mökille. Jo ajomatkalla Hannu muisti unohtaneensa mokkulan kotiin (mökillä ei ole wifiä), siitä viis, onhan meillä puhelimet. Mutta mikä kamalinta; minä olin unohtanut joululiinan! Foliokin olisi ihan kiva kinkun paistamiseen.

Viritimme jouluvalot terassille ja mökkiin, sytytin kynttilät, Hannu laittoi saunan lämpiämään ja söimme sushit. Saunakahvien kanssa oli vuorossa vuoden toiset joulutortut (kiitos Suvi).

Mathildedal

Matildan jouluruokatori ja myymälät olivat avoinna lauantaina, sinne kävelimme aamupäivällä. Sää oli edelleen sumuinen, lämmin ja tihkusateinen. Suuntasimme omille kävelylenkeillemme, minä lähdin tietenkin etsimään niitä sieniä, joita en saanut kerättyä syyslomaviikolla. Tein Jeturkastin lenkin, supparit odottivat minua heti polulta poikettuani. Vettyneimmät jätin metsään, suurin osa oli kuitenkin napakoita ja vielä löytyi ihan pieniäkin sieniä. 

Kyläravintola Terho

Treffit meillä oli Kyläravintola Terhossa, jossa söimme hyvät lankkupizzat. Mökille kävelimme rannan kautta, ehkä säästä johtuen ei paljon väkeä ollut liikkeellä. Olemme niin hyvin varustautuneet, että jätin ostamatta (12 euron) silakkapurkit ja muut herkut. Hannu ei ollut sieniä löytänyt, minun saaliini oli taas niin suuri, että hän jäi terassille putsaamaan sieniä. Käytin ne samantien pannulla, osan jätin sunnuntain ruokaan, loput pakastin.

Kotona terassin valot toimivat ajastimella, täällä ei aamulla ole kellosta tietoa, kun on hämärää lähes koko päivän. Lähdin sunnuntaina kiertämään Matildanjärven lenkkiä. Toki repussa oli myös sieniveitsi ja pussi päivän saalista varten. Kolusin polunvarren rinteitä, mutta säälin sen verran Hannua, että jätin pussin tänään vajaaksi. Vahingossa kävelin metsää liian pitkälle, polulle palattuani ihmettelin, miksi reittimerkit puuttuivat, kunnes palasin polkua takaisin päin ja ylitin sillan Vicksbäckinlahdelle. Metsässä tuuli suhisi puiden latvoissa, ei sentään satanut tihkua isommin. Matildan keskustassa poikkesin Kyläpanimon ovelle, mutta kauppa olikin suljettu. Mökillä asettelin kuusenhavut maljakkoon ja ripustin oksiin pieniä tonttuja. Kuusi on siis koristeltu! Tein broileri-sienikastikkeen täysjyväriisille, syötyämme huilimme hetken ja tv:n joulukalenterit katsottuamme menimme saunaan. Hannu kyllästyi jo Jouluradioon ja kuuntelimme vaihteeksi irlantilaisia joululauluja levyltä.

Maanantaina oli niin surkea keli, että pysyimme mökissä koko päivän. Pyöräytimme astian- ja pyykinpesukoneet. Hannu putsasi eilen tuomani sienet, samalla kun paistoin niitä pannun kautta pakastimeen, pidin Kirkko ja Kaupunki -lehden jouluvisan. Laitoin kinkun uuniin kypsymään, saunottuamme veistin siitä illalla maistiaiset.  

#kokkimatkassamukana

Hannun arpajaisvoitto

Ainoan kauppapäivän pidimme tiistaina, kun kävimme Perniön K-Supermarketissa ostamassa juureksia, tuoretta leipää ja maitoa. Sen jälkeen lähdin kävelemään Hummeltietä eteenpäin ja jatkoin Kemiönsaareen saakka pitkin hienoa metsäreittiä, joka on hyvin merkitty pyöräilijöille. Kävin kääntymässä Strömman kanavalla ja palasin samaa reittiä Matildaan. Fillarilla olisi voinut ajaa takaisin Kemiöntietä, niin olisi ollut vähän vaihtelua ja olisi välttänyt isot ylämäet. Tarkoitus ei ollut kerätä sieniä, mutta kun ne kasvoivat aivan pyörätien reunassa, olihan niitä vähän poimittava pussiin. Naapurimökki oli edelleen tyhjä, kun palasin kämpille ruuanlaittoon. Kas, sienipastaa! Saimme Hannun tyttäriltä lahjaksi herkkulaatikon, josta verotimme jo balsamicon ja lakufudgen.

Aatonaaton sää oli edelleen kostea ja utuinen. Tein pienen lenkin rannan kautta ja lähdin metsään sienestämään, ennen kuin luvattu pakkaskeli ja lumisade pyhinä saapuu. Jossain vaiheessa iltapäivää naapurimökkiin oli tullut asukkaita. Tein anjovismössön ja alustin perunalaatikon huomista varten.

Jouluaattona sovimme tekevämme sen pituiset lenkit, että ehdimme takaisin mökille kuuntelemaan, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Noh, minun piti taas melkein pistää juoksuksi. Lähdin kiertämään Matildanjärveä (jätin jopa sieniveitsen mökille), mutta liukasteltuani sillan yli Vicksbäckinlahden nuotiopaikalle vastaantulijat kertoivat, että pitkospuut ovat aivan jäisiä ja joutuu kävelemään vettynyttä pitkospuiden viertä. Muutenkin metsäpolut olivat märkiä ja kuraisia, minä olen välttänyt ne vaeltamalla pitkin metsärinteitä. Käännyin takaisin ja suuntasin metsään. Ihan vähän vain, lupailin Hannulle, joka taas tuskaili sienien putsaussessiota. Ehdin juuri sopivasti mökille, lämmitimme glögit ja kuuntelimme joulurauhan julistuksen.

Lounaaksi söimme uunipunajuuria sinihomejuustolla ja rucolalla maustettuina, lisäksi keitettyjä perunoita ja kalaherkkuja. Iltapäivälevolla katselin telkkarista ”Joulutarinan”, sen jälkeen saunoimme. Perunalaatikko oli muhinut iltapäivän uunissa, bataattivuoat teinkin jo kotona valmiiksi. Kyllä maistuivat taas hyvälle kinkun kanssa! Kuka enää jaksaa syödä juustoja, hedelmiä, pähkinöitä, pipareita ja suklaata? Iltakahvin aikaan avasimme vähät lahjamme, tosin Hannu-tonttu oli innostunut tuhlaamaan; toivomani kalenteri ensi vuodelle, lahjakortti hierontaan ja yllätyksenä vielä lihasvasara ja voucher haluamalleni illalliselle. Voisinko pyytää Tonavan jokilaivaristeilyn illallisineen Budapestissa?

Pakastesieniä suoraan metsästä 25. joulukuuta

Joulupäivän aamuna oli pikkupakkanen ja auton päällä valkea peite. Laitoin uunijuurekset maustumaan ja lähdin kävelemään Jeturkastin metsään. Sieltä löytyikin suppareita valmiiksi pakastettuina! Joku oli koristellut pienen kuusen lähelle Skoilantietä.

Iltapäivällä saimme Sofian, Annan ja Aapon mökille saunomaan ja syömään. Tonttu toi myös mukavia lahjoja ihon puhdistukseen ja hoitoon. 

Tapaninpäivänä jätin sienet metsään ja tein golfkentän lenkin. Mukavasta säästä huolimatta kentällä ei näkynyt yhtään pelaajaa. Merellä näkyi yksinäinen joutsen uiskentelevan lahden pohjukassa. Puuskutin mäet mökille, Hannu putsasi eiliset sienet ja tein ensimmäisen kerran jouluaterialle sienikastikkeen. Tapanina vasta tuli ensimmäinen jouluähky, sen verran paljon tuli taas syötyä. Ruokavarustelu meni muutenkin överiksi; olisimme voineet viettää vielä muutaman päivän mökillä ilman kaupassa käyntiä. Sieniä riittää taas jaettavaksikin. Pyöräytimme pesukoneet ja sauna lämpeni illalla vielä viimeisen kerran.

Peurojen reitillä

 

Joulukuun kirjoja:

Katja Kettu "Rose on poissa". Tarina suomalaisten maahanmuuttajien ja amerikanintiaanien yhteiselosta. Kertojana Lempi, suomalaisisän ja intiaaniäidin tytär, joka palaa kymmenien vuosien jälkeen reservaattiin, kun isältä on muisti hävinnyt ja äiti on ollut jo pitkään kateissa. Mystiikkaa, intiaanien kurjaa kohtelua, hyväksikäytettyjen ja kadonneitten tyttöjen selvittämätön mysteeri, joista mikään viranomainen ei välitä. Katja Ketun ääni on väkevä ja värikäs, puhuu se sitten luonnosta, taruista, rakkaudesta tai ihmismielen raakuudesta.