Elokuu, sadonkorjuuaika

Rymättylän kantarellien innoittamana lähdin lähimetsään kartoittamaan tilannetta. Eihän siellä mitään sieniä ole, täällä on ollut niin vähän sateita. Mustikatkin ovat puolet pienempiä kuin Länsi-Suomessa. Hyttysiä ja muita itikoita on runsaasti.

Hannun perheomenapuu kukki hienosti, mutta siinä ei ole yhtään omenaa, minun vuotta nuoremmassa Kanelissani sentään viisi. Takapihan villiintyneissä omenapuissa on runsaasti raakileita, ehkä teen niistä sosetta. Kaksi naapuria on jo luvannut meille viiniomenat, jos sadosta tulee hyvä. Kirsikoita on yllättävän paljon, yleensä linnut syövät ne pois heti, kun meitä ei näy pihalla. Ensimmäisestä sadosta tein liköörin tekeytymään, loput menevät pakastimeen odottamaan Viron viinoja. Joudun ostamaan myös viinimarjat, ainoastaan mustaherukoita tulee jonkun verran.

Helsinkipäivä

Amos Rex

Nicola Hicks

Nedko Solakov

Ennen kuin museokorttini vanhenee, halusin käydä katsomassa pari näyttelyä Helsingissä. Sain houkuteltua Hannun mukaani, kun ehdotin paria lounasravintolaa. Ensin katsoin Amos Rexin näyttelyn "Maanala". Taidemuseo näytti ulkoapäin siltä, että siinä on meneillään rakennusprojekti, mutta kuten arvelin, ulkona on joku installaatio. Pimeä, "maanalainen" näyttelytila oli niin vaikuttava, että pieni tyttö purskahti itkuun ja parkui äidilleen "Tää ei oo kivaa, mennään pois, nyt heti, ihan oikeesti!". Lattiassa oli pieni valaistu reikä "Kun Liisa putosi kaninkoloon". Siellä pikkuruinen Liisa-parka kurotteli käsiään ylös päästäkseen pois. Yhdessä huoneessa oli non-stoppina piirroksia "Liisa Ihmemaassa" -kirjasta. Se pitäisi hankkia jo pelkästään kuvien takia.

Black Door

Holy Døner

Hannu odotti minua Vanhassa kirkkopuistossa, kävimme katsomassa Uudenmaankadun Holy Dønerin, jonka terassi oli aivan täynnä lounasruokailijoita. Suosittu paikka. Kävelimme Black Dooriin ja otimme terassilla Plevnan stoutit. Olisin ottanut Põhjalan portterin, mutta 14€ on liikaa, kun tietää Viron hinnat. Palasimme Holy Døneriin ja söimme tosi hyvät ateriat; minulle Like a Prayer (kanapita), Hannulle The Truffle Pig (possudöneriä raneilla).

Laila Pullinen

Anna Estarriola

Hannu lähti edeltä kotiin, minä kävin katsomassa vielä HAM:n näyttelyn "Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2020". Maalauksia, veistoksia, installaatioita ja videoita. Alakerran videoesitys "Swinguerra" (Bárbara Wagner & Benjamin de Burca 2019) oli todella mukaansa tempaava. Kunpa olisikin tuollainen rytmi veressä!

Piia Viitanen

Torstain viikkosiivouksen tehtyäni polkaisin Pitäjän kirkolle, jossa Hannu odotti minua tehtyään oman fillarilenkkinsä. Kävimme kuuntelemassa Piia Viitasta, joka esiintyi kesän viimeisessä Laurin päiväkonsertissa.

 

Kalkkikallio

Kävin Honkanummella kastamassa kukat ja tein samalla yhdistetyn pyöräily- ja kävelylenkin. Jatkoin Kalkkikalliolle, jätin fillarin metsän reunaan ja nousin kallioille ihailemaan maisemia. Seurakseni sain nuorenmiehen, jonka kanssa juttelin reissuistani. Ehkä sain taas yhden innostumaan vaeltamisesta. Fillaroin Puistolan ja Tikkurilan kautta kotiin. Mittari näytti +29 ja istuimme varjoon syömään grilliherkkuja.

Haapajärven kirkko

Kyläilimme serkkuni luona Veikkolassa, matkalla poikkesimme katsomaan Haapajärven puukirkkoa. Monta kertaa olemme ajaneet sen ohi, lehtijuttu kirkosta houkutteli meidät pihalle. Harmi, että tämäkin tiekirkko oli suljettuna. Sää oli tuulinen, mutta hyvin tarkeni istua Tarun ja Birren terassilla kahvittelemassa ja reissukokemuksia vaihtamassa.

 

Kesän kirjoja:

Elif Shafak "10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa". Aivan ihana kirja! Istanbulilainen prostituoitu Leila murhataan, mutta hänen ajatuksensa, haju- ja makumuistonsa toimivat vielä 10 minuuttia 38 sekuntia. Siinä ajassa hän käy läpi elämänsä syntymästä kuolemaan. Muistellen lämmöllä viittä läheistä ystäväänsä, joiden toivoo kuulevan kuolemastaan. Niin nämä kuulevatkin eivätkä hyväksy sitä, että heille niin rakas Leila haudataan ilman arkkua syrjäiselle Yksinäisten hautausmaalle. Siitä alkaa vauhdikas operaatio, joka onkin jo toinen tarina.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki "Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa". Tämä uusi kirja kartoittaa Suomen pyhiinvaellusreittejä, kirkkoja, maisemia ja pyhiinvaelluksen historiaa pohjoismaissa. Kirjoittajat pohtivat teksteissään pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa; kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Löysin myös selityksen sanalle peregrino; pyhiinvaeltaja on latinaksi peregrinus, "muukalainen, vieras, kulkija". Sana juontuu ilmauksesta per ager, "peltoja pitkin" (Annastiina Papinaho). 

Jonna Saari "Retkipaikka, seikkailuja kauneimmissa maisemissa". Kirjaan on koottu lyhyet suositukset Suomen kansallispuistoista ja muista kohteista karttoineen. Kirja reppuun ja reissuun!

Oi ihana huhtikuu!

 

Huhtikuun puolivälistä alkoi lämmin kausi. Ykskaks sinivuokot, valkovuokot ja krookukset ryöpsähtivät maasta. Muurahaiset tekivät ensimmäisen sisääntulonsa makuuhuoneeseemme. Silmät kutisevat, vaikka koivut eivät vielä kuki. Saimme pihan kevättyöt tehtyä ja viikonloppuna avasimme grillauskauden. Hannu otti DragStarin käyttöön, Honda saa vielä odotella toukokuuta.

Lähiseudun lähes kaikki kävelytiet on harmiteltavasti asvaltoitu ja päivittäiset kävelylenkit saavat jalkapöytäni vihoittelemaan. Kunhan metsäpolut kuivuvat, pääsen lähimetsiin harhailemaan. Sitä odotellessa otin fillarin käyttöön, ensimmäisen lenkin tein varovasti, kävin vain Honkanummella tsekkaamassa haudat. Hannu ahnehti heti liikaa ja sai takamuksensa kipeäksi. Fillarilenkillä huomasin, miten huonossa kunnossa olen, ts. pelkät kävelylenkit eivät riitä.

Koronatilanne alkaa helpottaa ja ravintoloiden avautuessa kävimme jo tiistaina Ravintola Tammistossa lounaalla. Parin viikon päästä pitäisi kirjastojen ja museoiden avautua. Niitä olenkin kaivannut, vaikka lukemista onkin riittänyt.

Kalkkikallio

HS-Vantaan toimittaja oli käynyt tutustumassa Kalkkikallion luonnonsuojelualueeseen. Päätin yhdistää pyörä- ja kävelylenkin ja polkaisin paikalle. Heti satulaan istuessani tiesin, mitä jumppaohjaaja tarkoittaa istumaluilla. Perillä löysin upeat kalliot, tuli ihan Virkkalan Kukkukallio mieleen! Alue on sen verran pieni, että vähän väliä päädyin jonkun tontin reunaan. Pienten luolien viereen oli tuotu puistonpenkki, siinä olisi mainio paikka istua ja syödä eväitä. Lehtijutussa mainittuja pitkospuita en löytänyt, vaikka kuraisilla poluilla kävelinkin. Pitänee poiketa Kalkkikalliolle toistekin ja ottaa eväät mukaan. 

Se siitä keväästä, perjantaiaamuna satoi lunta. 

Havukoski

Lauantaina lähdin taas lenkille ja kävin kuvaamassa Havukosken "kaupunkitaidetta". Söin pitkästä aikaa sushia, Hannulle kelpasi edellispäivänä tekemäni sardiinipasta.

Pääsiäisen tummien oluiden vertailussa emme jaksaneet maistella kuin neljä olutta. Minua jäi vaivaamaan kahden hyvän Double Stoutin erot, lähinnä se, onko niissä makueroja. Toinen on jo kahtena vuotena (meidän testissä) voittajaksi selvinnyt AleCoqin Imperial Extra Double Stout (7%), toinen ruokakaupan Shepherd Neame & Co:n Double Stout (5,2%). Litrahinta molemmissa on lähes sama. Minä olin vähän jäävi testaaja, koska olin valinnut ja kaatanut oluet. Tarjosin kummatkin samanlämpöisinä ja samanlaisista laseista sokkona, mutta olin tunnistavinani toisen maussa silkkaa mämmiä ja valitsin taas ykköseksi AleCoqin. Hannu valitsi yllättäen paremmaksi miedomman Shepherd Neamen, siinä maistui minun mielestäni kirpakampi, kevyempi jälkimaku.

 

Kevään kirjoja: Tommi Kinnunen "Pintti". Kirja kertoo 1940-50 -vaihteen pienen paikkakunnan (Nuutajärvi) asukkaista ja näitä työllistävästä lasitehtaasta, vähän kartanon väestäkin. Ääneen pääsevät  kovin erilaiset sisarukset Jussi, Raili ja Helmi, jotka yhdessä asuvat vanhaa kotitaloaan. Vuorollaan he kertovat itsestään, mietteistään ja elämästään kyläläisten joukossa. Kirja avartaa myös lasitehtaan toimintaa ja historiaa. En ole aiemmin miettinyt Kirkniemen Lasitehtaan historiaa, vaikka lapsuudessani vietinkin siellä paljon aikaa isoäitini hoivissa. Kirjan alavireisestä tunnelmasta ja murheellisista tapahtumista huolimatta Tommi Kinnusen tekstiä on ilo lukea.

Jonas Hassen Khemiri "Soitan veljilleni". Autopommi räjähtää Tukholman keskustassa ja kaikkia maahanmuuttajia syyllistetään. Tai ainakin kirjan päähenkilö Amor näin olettaa ja alkaa vainoharhainen epäily kaikkia ja kaikkea kohtaan. Pitäisikö piilotella vai jatkaa elämää rehvakkaasti normaaliin tapaan? Tosin Amorin normaali on jotain vallan muuta. Pieni suuri kirja kertoo yhden päivän tapahtumat Amorin kertomana ja kokemana.

Telkkarin elokuvia:

"Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Lukupiirissä pidimme kovasti Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjasta, johon elokuva perustuu. Kirja kannattaakin aina lukea ennen kuin katsoo siitä tehdyn leffan, koska se yleensä on parempi. Niin nytkin. Kirjassa perehdyttiin enemmän kirjallisen piirin toimintaan ja kepposiin saksalaisten vallan alla. Elokuvassa laitetaan mutkat suoriksi ja keskitytään romantiikkaan. Ihan mukavaa katseltavaa, varsinkin maisemiltaan ja henkilöhahmoiltaan.

"Tuntematon mestari". Klaus Härön hieno elokuva kertoo taidekauppiaasta, joka ennen eläkkeelle siirtymistään haluaa vielä tehdä elämänsä kaupat. Avukseen hän saa tyttärenpojan, vaikka alkuun pistääkin hanttiin tämän tulemista liikkeeseensä. Pääosassa upea Heikki Nousiainen.

"Lost Boys". Ahdistava dokumentti kahdesta suomalaisesta nuorestamiehestä, jotka lähtevät Aasiaan juhlistamaan toisen vapautumista vankilasta. Toinen pojista palaa aikanaan Suomeen, toisen ruumista ei koskaan löydetä. MIten ihminen voikin olla noin tyhmä eikä arvosta lainkaan elämää? käy monesti mielessä dokkaria katsellessa. Ilotyttöjä, huumeita, ikuista velkaa ja vainoharhaisuutta, saako näistä joku oikeasti iloa elämäänsä?