Olen jo pidemmän aikaa seuraillut Hyvinkään Liikenne Oy:n (paivaretket.fi) lehti-ilmoittelua. Tarjolla on mielenkiintoisia päiväretkiä, joista voi ottaa vinkkejä omille moottoripyöräreissuilleenkin. Varasin opastetun bussimatkan Parainen-Seili-Nauvo, saman reitin olemme joskus tehneet moottoripyörällä. Silloin emme pysähtyneet kohteissa kuin lauttarannoilla ja matka jatkui Rymättylän kautta takaisin mantereelle. Hannulla oli rokotusaika varattuna, joten lähdin retkelle yksin. Oli aikainen herätys, sillä kokoontuminen oli jo 7.00 Kiasman edessä. Itselleni oli yllätys, että bussi oli lähes täynnä ja hyvinkääläisten varattua jo penkkirivit itselleen löysin vapaan istumapaikan minulle vieraan rouvan vierestä. Onneksi kohdalle sattui mukava Oulunkylässä asuva Milja. Ryhmänjohtaja kertoili Hyvinkään Liikenteestä, päiväretkistä ja omista reissuistaan. Moneen kertaan hän toisti päivän ohjelmaa ja aikatalua. Itsekseni ihmettelin, miksei sitä voinut lähettää etukäteen jokaiselle sähköpostilla. Pitkähkö kahvipaussi pidettiin jossain Salon kohdilla isolla huoltiksella. Turhaan olin noussut aamulla keittämään itselleni kahvia ja tekemään aamiaista. Toisaalta olin jo ennen kellon soittoa hereillä ja olin nukkunut tosi huonosti. En ole pitkään aikaan joutunut heräämään tiettyyn aikaan, ei ole ollut lentokonetta lähdössä.
 |
Paraisten puukaupunginosaa
|
 |
Paraisten keskiaikainen kirkko
|
Oli taas hieno sää ja helle puski iholle, kun poistuimme Paraisilla ilmastoidusta bussista. Saimme pätevän kaupunkioppaan johdattamaan meitä pienillä kujilla ja kirkon kulmille. Olin ilahtunut pysähdyksestä, sillä Parainen on jäänyt minulle vain nimeksi paperille (ja kalkkikaivoksen ansiosta myös työpapereille). Todella viehättävä puukaupunginosa, jonka historiasta ja entisistä asukkaista oppaalla oli monta tarinaa. Pieneen keskustaan joen (suntti) lähettyville mahtuu yllättävän monta antikvariaattia ja pizzeriaa.
 |
| Art Bank |
Kävimme tutustumassa Art Bankissa Salvador Dalí -näyttelyyn, jonka persoonallinen omistaja Ted Wallin kertoi Dalísta ja näyttelyyn kootuista esineistä värikkääseen tapaansa. "Kaikki mitä kerromme on ehkä totta tai sitten ei". Wallin ja näyttely on tuttu myös Yle Areenan Egenland-ohjelmasta.
 |
| Nauvo |
Kaupunkiopas (nimi unohtui, kun sitä ohjelmaa ei meille jaettu) tuli mukaamme ja bussi suunnisti kohti satamaa. Matkalla hän kertoi Paraisten Kalkin (Nordkalk, Finnsementti, Partek, you name it!) historiasta, omistajista ja toiminnasta. Ohitimme valtaisan kalkkikivilouhoksen, jota ei enää pääse mäen päälle katsomaan, mutta tekeillä on pitkät kuntoportaat, joiden yläpäästä on näkymä syvälle louhokseen. Ehdimme juuri sopivasti isompaan, sähköllä toimivaan lossiin, johon tuli pitkä jono muitakin Nauvoon menijöitä. Satamassa odottikin valmiina m/s Östern, jonka kajuutassa saimme sämpyläkahvit ennen lähtöä. Matkan ajaksi (puolisen tuntia) siirryin aurinkokannelle ihailemaan kaunista saaristoa.  |
| Seili |
Seilin saarella kiertelimme kolmisen kilometriä pitkin hiekkateitä kaupunkioppaan kertoillessa Seilin synkästä historiasta ja sen nykykäytöstä. Olen vältellyt Seiliin menoa, kun kuulin saarella olevan mahdottoman paljon punkkeja. Ilmankos sinne onkin perustettu Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joka perehtyy Seilin itikoihin (siitäkin tuli joku dokkari Areenassa). Punkkeja ei näkynyt, kun pysyttelimme tiukasti kulkureiteillä ja auringon polttama ruohikkokin on ajettu lyhyeksi. Kävimme tutustumassa kirkkoon, pieneen hautausmaahan ja entiseen sairaalaan, joka on museoitu. Siellä toimii myös kahvila-ravintola ja saarelle on mahdollista majoittua. Minulle riitti tämä parin tunnin opastettu kierros, toki voisin joku myrskyinen syksy asettua johonkin pikkumökkiin viikoksi rauhoittumaan. Kirjasuositus: Johanna Holmström "Sielujen saari".
 |
| Nauvo |
Yhteysalus kävi Rymättylässä kääntymässä ja poimi paluumatkalla meidät kyytiinsä. Nauvossa odotti ryhmällemme varattu seisova pöytä Ravintola L'Escalessa. Harmi vain, että viinilasillista baarissa jonottaessani pöydästä loppui sekä vihreä salaatti että paneroidun porsaanleikkeen (se kuuluisa saaristolaispöytä!) kostukkeeksi tarkoitettu herkkusienikastike. Lohikeitto oli kermaisen hyvää ja suolalla maustetut paistinperunat maistuivat taivaalliselta koko päivän hikoiltuani. Istuimme Miljan ja bussikuskin kanssa yläterassille varjoisaan paikkaan ja suojelimme annoksiamme ahneilta naakoilta, jotka tepastelivat terassin kaiteella. Lähellä on siis kirkko, kävin senkin ulkopuolella katsomassa, kun meillä syötyämme oli taas turhankin paljon aikaa kulutettavana ja "tehdä ostoksia". Pääsimme taas sopivasti, tällä kerralla perinteisen, ei sähköistetyn lossin kyytiin. Kaupunkiopas jatkoi juttuaan ja osoitteli matkan varren nähtävyyksiä, mm. hyppytorni ja entinen koulu, jossa nykyisin toimii b&b. Tipautimme hänet kyydistä Paraisten keskustassa ja kotimatkalla pidettiin taas kahvipaussi jollain huoltiksella. Helsinkiin kurvasimme Kehä II:n kautta, niin kuskin ei tarvinnut ajaa Mannerheimintietä edestakaisin. Aikataulun mukaisesti poistuin Kiasman kohdalla kyydistä ja pitkän päivän päätteeksi tulin junalla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti