Bussimatka Puolaan ihana ois?

Tätä retkeä olen suunnitellut jo kaksi vuotta. Viime syksynä totesimme matkasta tulevan liian kalliin ja aikaavievän, joten oikaisimme varaamalla edestakaiset lennot Krakovaan ja vietimme viikon Zakopanessa ja Krakovassa.

Itse asiassa olen mennyt bussilla Puolaan kaksikin kertaa, kun olen ollut ryhmämatkalla vaeltamassa Tatra-vuorilla. Nyt Zakopane jää väliin, vähänkö harmittaa!

Emmekä mene bussilla Puolaan, vaan käänsin suunnitelman toisin päin, käytimme Finskin tarjouslennon Krakovaan ja teemme kotimatkan maata myöten. Kun huomasin, miten pitkät siirtymiset Puolassa ovat, harmitti, etten tyytynyt siihen, että olisimme menneet maata myöten Vilnaan asti (etelään päin) ja lentäneet sieltä kotiin. Tätä suunnitelmaa puoltaa Romanin kyläkutsu Varsovaan. Niin paljon kuin pidänkin junailusta, päätimme käyttää edullisempia busseja, jotka monesti menevät suorempaan haluamaamme kohteeseen.

 

Reissun jälkeen ehdin toivottavasti hoitaa myös itseäni; käydä hammastarkastuksessa, silmälääkärillä ja ihmetellä jonkun kanssa miksi jalkani on kipuillut jo puoli vuotta. Juuri ennen lähtöä sain lähetteen kolesterolimittaukseen. Ihan kiva! Mitähän Puolan makkarat ja possut tekevät veriarvoille? Puhumattakaan monta viikkoa kestäneestä pressokahvien juonnista. Sain myös ajan Nordeaan muuttaakseni laskut takaisin e-laskuiksi. Sitten pakattiin, omaan laukkuuni tietenkin kahvipaketti ja pressopannu (useimmissa majoituksissa on vain vedenkeitin).

Parainen - Seili - Nauvo

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut Hyvinkään Liikenne Oy:n (paivaretket.fi) lehti-ilmoittelua. Tarjolla on mielenkiintoisia päiväretkiä, joista voi ottaa vinkkejä omille moottoripyöräreissuilleenkin. Varasin opastetun bussimatkan Parainen-Seili-Nauvo, saman reitin olemme joskus tehneet moottoripyörällä. Silloin emme pysähtyneet kohteissa kuin lauttarannoilla ja matka jatkui Rymättylän kautta takaisin mantereelle. Hannulla oli rokotusaika varattuna, joten lähdin retkelle yksin. Oli aikainen herätys, sillä kokoontuminen oli jo 7.00 Kiasman edessä. Itselleni oli yllätys, että bussi oli lähes täynnä ja hyvinkääläisten varattua jo penkkirivit itselleen löysin vapaan istumapaikan minulle vieraan rouvan vierestä. Onneksi kohdalle sattui mukava Oulunkylässä asuva Milja. Ryhmänjohtaja kertoili Hyvinkään Liikenteestä, päiväretkistä ja omista reissuistaan. Moneen kertaan hän toisti päivän ohjelmaa ja aikatalua. Itsekseni ihmettelin, miksei sitä voinut lähettää etukäteen jokaiselle sähköpostilla. Pitkähkö kahvipaussi pidettiin jossain Salon kohdilla isolla huoltiksella. Turhaan olin noussut aamulla keittämään itselleni kahvia ja tekemään aamiaista. Toisaalta olin jo ennen kellon soittoa hereillä ja olin nukkunut tosi huonosti. En ole pitkään aikaan joutunut heräämään tiettyyn aikaan, ei ole ollut lentokonetta lähdössä.

Paraisten puukaupunginosaa

Paraisten keskiaikainen kirkko

Oli taas hieno sää ja helle puski iholle, kun poistuimme Paraisilla ilmastoidusta bussista. Saimme pätevän kaupunkioppaan johdattamaan meitä pienillä kujilla ja kirkon kulmille. Olin ilahtunut pysähdyksestä, sillä Parainen on jäänyt minulle vain nimeksi paperille (ja kalkkikaivoksen ansiosta myös työpapereille). Todella viehättävä puukaupunginosa, jonka historiasta ja entisistä asukkaista oppaalla oli monta tarinaa. Pieneen keskustaan joen (suntti) lähettyville mahtuu yllättävän monta antikvariaattia ja pizzeriaa.

Art Bank

Kävimme tutustumassa Art Bankissa Salvador Dalí -näyttelyyn, jonka persoonallinen omistaja Ted Wallin kertoi Dalísta ja näyttelyyn kootuista esineistä värikkääseen tapaansa. "Kaikki mitä kerromme on ehkä totta tai sitten ei". Wallin ja näyttely on tuttu myös Yle Areenan Egenland-ohjelmasta.

 

Nauvo

Kaupunkiopas (nimi unohtui, kun sitä ohjelmaa ei meille jaettu) tuli mukaamme ja bussi suunnisti kohti satamaa. Matkalla hän kertoi Paraisten Kalkin (Nordkalk, Finnsementti, Partek, you name it!) historiasta, omistajista ja toiminnasta. Ohitimme valtaisan kalkkikivilouhoksen, jota ei enää pääse mäen päälle katsomaan, mutta tekeillä on pitkät kuntoportaat, joiden yläpäästä on näkymä syvälle louhokseen. Ehdimme juuri sopivasti isompaan, sähköllä toimivaan lossiin, johon tuli pitkä jono muitakin Nauvoon menijöitä. Satamassa odottikin valmiina m/s Östern, jonka kajuutassa saimme sämpyläkahvit ennen lähtöä. Matkan ajaksi (puolisen tuntia) siirryin aurinkokannelle ihailemaan kaunista saaristoa.

Seili

Seilin saarella kiertelimme kolmisen kilometriä pitkin hiekkateitä kaupunkioppaan kertoillessa Seilin synkästä historiasta ja sen nykykäytöstä. Olen vältellyt Seiliin menoa, kun kuulin saarella olevan mahdottoman paljon punkkeja. Ilmankos sinne onkin perustettu Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joka perehtyy Seilin itikoihin (siitäkin tuli joku dokkari Areenassa). Punkkeja ei näkynyt, kun pysyttelimme tiukasti kulkureiteillä ja auringon polttama ruohikkokin on ajettu lyhyeksi. Kävimme tutustumassa kirkkoon, pieneen hautausmaahan ja entiseen sairaalaan, joka on museoitu. Siellä toimii myös kahvila-ravintola ja saarelle on mahdollista majoittua. Minulle riitti tämä parin tunnin opastettu kierros, toki voisin joku myrskyinen syksy asettua johonkin pikkumökkiin viikoksi rauhoittumaan. Kirjasuositus: Johanna Holmström "Sielujen saari".

Nauvo

Yhteysalus kävi Rymättylässä kääntymässä ja poimi paluumatkalla meidät kyytiinsä. Nauvossa odotti ryhmällemme varattu seisova pöytä Ravintola L'Escalessa. Harmi vain, että viinilasillista baarissa jonottaessani pöydästä loppui sekä vihreä salaatti että paneroidun porsaanleikkeen (se kuuluisa saaristolaispöytä!) kostukkeeksi tarkoitettu herkkusienikastike. Lohikeitto oli kermaisen hyvää ja suolalla maustetut paistinperunat maistuivat taivaalliselta koko päivän hikoiltuani. Istuimme Miljan ja bussikuskin kanssa yläterassille varjoisaan paikkaan ja suojelimme annoksiamme ahneilta naakoilta, jotka tepastelivat terassin kaiteella. Lähellä on siis kirkko, kävin senkin ulkopuolella katsomassa, kun meillä syötyämme oli taas turhankin paljon aikaa kulutettavana ja "tehdä ostoksia". Pääsimme taas sopivasti, tällä kerralla perinteisen, ei sähköistetyn lossin kyytiin. Kaupunkiopas jatkoi juttuaan ja osoitteli matkan varren nähtävyyksiä, mm. hyppytorni ja entinen koulu, jossa nykyisin toimii b&b. Tipautimme hänet kyydistä Paraisten keskustassa ja kotimatkalla pidettiin taas kahvipaussi jollain huoltiksella. Helsinkiin kurvasimme Kehä II:n kautta, niin kuskin ei tarvinnut ajaa Mannerheimintietä edestakaisin. Aikataulun mukaisesti poistuin Kiasman kohdalla kyydistä ja pitkän päivän päätteeksi tulin junalla kotiin.

Venga, venga!

Ribadeo > Santiago de Compostela > Vigo > Porto

Alakerran churreria ei tarjonnut aamulla lainkaan bocadilloja, maksoimme majoituksen ja kävelimme La Liraan aamiaiselle. Bussiasemalla odottelimme muiden kanssa Santiagon bussia, joka tuli vartin myöhässä. Saimme eturivin paikat ja ihailimme vielä viimeisen kerran tällä reissulla Pohjois-Espanjan upeita maisemia. Ajelimme taas läpi kaikkien pikkukylien, Lugossa pidettiin lyhyt paussi. Meillä oli melko tiukka aikataulu ja yhdet liput ostamatta, joten viivyttelyihin ei ollut juuri varaa.

Saavuimme A Coruñan kautta Santiago de Compostelaan näkemättä lainkaan katedraalia. Caminon kävelijöitä oli näkynyt jo kylissä ja kaupungeissa, täällä heitä oli pilvin pimein, myös perheitä pienten lasten kanssa. Sain ostettua meille liput Vigoon ja ehdimme juoda tuopilliset, ennen kuin matka taas jatkui. Ennen Vigoa ohitimme kauniin merenpoukaman, sinne voisi joskus pysähtyä.

Vigossa kävin näyttämässä lippuja läppäriltäni Autnan luukulla ja minut kehotettiin menemään oikealle laiturille ja näyttämään ne kuskille. Hänelle riitti nopea vilkaisu näytölle ja meidän etunimemme, turhaan olimme hätäilleet ilman printtilippuja. 2-kerrosbussi Portoon lähtikin lähes saman tien, ei edes vessassa ehditty käydä. Loppumatkan yritimme levätä, Portoon saavuimme ennen iltaseitsemää.

Hospedaria 31 De Janeiro sijaitsee mainiolla paikalla, lähellä Rua Catarinaa ja São Benton juna-asemaa. Majoituttuamme otimme "kotikirkkomme" vieressä ensimmäiset Super Bock -stoutit, jotka maistuivat pitkän päivän päätteeksi yhtä hyvältä kuin muistinkin.

Matkalla Ribadeoon

Santillana > Torrelavega > Oviedo > Ribadeo

Jätimme Hostaría Carmenin ennen puoltapäivää ja kävelimme Santillanaan. Otimme lähtöoluet kadunvarren kahvilassa odotellessamme 13.00 bussia Torrelavegaan. Perillä meillä oli runsaasti aikaa, kävimme lounaalla (menu del dia 11€/hlö, tosin meiltä yritettiin laskuttaa 20€ ylimääräistä viinipullosta, mutta saimme sen sisällytettyä hintaan, kuten ständi lupasi). Veteranokahvit joimme aukion kahvilassa, vessassa kävin jo tutuksi tulleessa ja hyväksi havaitussa bussiaseman toiletissa. Alsan bussi Oviedoon lähti ajallaan klo 16.00, siihen meillä oli onneksi jo liput valmiina.

Oviedossa oli tunnin verran aikaa odotella Ribadeon bussia. Hannu haki marketista matkajuomista ja kämpille mainion Monte Ducay –punaviinin. 

Hostal Linaresin viimeinen kirjautusmisaika oli 22.30, mutta olin lähettänyt jo aiemmin Booking.comin kautta viestin, että tulemme Ribadeoon myöhäisellä bussilla. Bussi kierteli kaikki matkan varren pikkukylät ja –kaupungit, mm. viehättävän Luarcan, jonka katujen yläpuolella roikkui eri värisiä "jouluvaloja". Ribadeoon päästyämme löysimme kysymällä Plaza de Españan ja hostalimme, jonka alakerrassa on samanniminen baari. Emäntä tuli kirjaamaan meidät sisälle ja pääsimme vihdoin, melkein puoliltaöin, suihkuun ja lepäämään. Huoneemme ikkuna (ei parveketta!) on johonkin sisäpihalle päin, oli äärimmäisen hiljaista. Ainoa häiriötekijä oli alakerrasta tulviva herkullinen paistettujen sienien tuoksu.