Ja taas; Tallinna!

Otimme tietoisen riskin ja lähdimme satamaan viimeisellä mahdollisella junalla/ratikalla. Olimme taatusti viimeisten joukossa, kun astuimme Eckerö Linen kyytiin, lautta irtautui vartin kuluttua satamasta. Porukkaa oli todella vähän, silti vakipaikkamme olivat jo varattuina. Matkan aikana suunnittelimme reissua Tampereelle, jonka pointtina on TTT:n näytelmä "Kaksi paavia". Tsekkasimme teatteriliput, matkakulut ja majoituksen ja päätimme jättää suunnitelman hautumaan. Samalla rahalla voimme käydä joka viikko katsomassa Bio Grandin matinealeffan (todella kova kattaus tälle syksylle!) ja samalla reissulla syödä ravintolalounas tai käydä muutaman kerran Tallinnassa päiväristeilyllä ja ostoksilla.

Koska hotelliin pääsisi kirjautumaan vasta neljän tunnin kuluttua, ajattelimme syödä soppalounaan Nautica-kauppakeskuksen jossain kahvilassa. Mieli kuitenkin muuttui matkan varrella, teki mieli Taquerian burritoja. Ovella oli lappu, jossa kerrottiin lounastarjous, mutta se aukeaisi näin sunnuntaina vasta 12.00. Viime kerralla löytämämme ihana Restoran Pesa on sunnuntaisin suljettu, etsimme Rotermanni korttelista uuden vaihtoehdon ja päädyimme Vapianoon.

 

Vapiano

 

Ovella tarkistettiin rokotustodistukset ja saimme kortin, jolle kuitataan kaikki tilaukset. Söimme salaatit, oli jätettävä tilaa illalliselle. Edellinen Vapiano-kokemus (toisaalla Tallinnassa) oli huono, riski kannatti ottaa ja tämä käynti oli varsin miellyttävä.

 

Ilma oli mitä ihanin ja kävelimme Piritaan päin. Varasin saman hotellin kuin viime kerralla jo täällä majoittuessamme. Sijainti, siisteys ja edullinen hinta (65€/2 yötä aamiaisilla) saivat ainakin minut puolelleen. Olimme edelleen liian aikaisin ja vakuutimme vain venäjää puhuvalle siivoojatytölle, että voimme hyvin odotella ulkona aurinkoisella pihalla, mutta tämä ilmeisesti soitti isännälle, joka tuli päästämään meidät yhteen siivottuun huoneeseen. Olin varannut 2hh, mutta saimme samanlaisen (peilikuva) 3h-huoneen merinäköalalla kuin viimeksi.

 

Hotel Aquamarine

Otimme pikkupäikkärit ja kävelimme Maarjamäen linnalle, joka on aivan hoodeilla. Sielläkin on ravintola, mutta meillä oli ihan toinen suunnitelma. 

Oho, nallekarkki on kaatunut!

Alueella on myös Filmimuseo ja patsaspuisto. Kiertelimme ulkoalueet ja kuvasimme Soviet Monuments -patsaita. 

Tosi hieno paikka! Hyvä kun huomasin sen täällä viimeksi ollessamme, silloin ei ollut aikaa käydä Maarjamäellä. Oli hyvä syy tulla uudelleen.

Aina, kun näen pudonneitten vaahteranlehtien muodostaman kasan, taannun kuusivuotiaaksi. Olen tartuttanut sen myös Hannuun, ja nykyisin kahlaamme molemmat jalkoja laahaten lehtikasoissa. Toivottavasti kukaan ei näe. Kävelimme Jaan Poskalle ja menimme ratikka 1:n kyydissä Kopliin. Tarkoitus oli syödä Kopli Köökissä, mutta se olikin sulkeutumassa! Oli kuulemma liian vähän asiakkaita. Pettyneinä palasimme ratikalla lähtöpisteeseen. Onneksi Tallinnasta löytyy vaihtoehtoja ja otimme käyttöön huomisen suunnitelman. Lunastin Hannun viime vuoden joululahjan (ennen seuraavaa) ja valitsin illallispaikaksi Taverna del Gallo Neron.

Trattoria del Gallo Nero

Tilasimme yhteisen antipastolautasen ja pizzan. Alkuruoka oli niin runsas, että olisi yksistäänkin riittänyt. Koska me oikein opitaan?!

Jaan Poska

Palasimme hotelliin vatsat pulleina Kadriorgin kautta. Pimeää puistoa valaisivat puiden väleihin ripustetut "kattokruunut".

Oli todella hiljaista, en edes kuullut, kun naapurihuoneisiin majoittuneet suomalaismiehet palasivat baarikierrokseltaan. Aamukahdeksalta kuulin heidän lähtevän aamiaiselle. Me venytimme aamiaiselle menon yhdeksään, hieronta-aikani olisi vasta yhdeltätoista. Miehet olivat keski-iän ohittaneita motoristeja, nyt tosin liikkeellä autoilla. 

Rotermanni

Lähdin bussilla keskustaan ja jäin kyydistä Rotermannin kohdalla. Olin taas etuajassa ja kävelin hetken korttelin kauppa- ja ravintolakujia. Central Ilusalongin Tatjana otti minut taas (ei niin kovin hellään) huomaansa, samalla sain öljyvoitelun kuivalle nahalleni. Juttuseuraa hänestä ei juuri ole, mikä on minusta aivan ihanaa. Ehkä hän muisti vaellusvarpaani viimeistään, kun näki mustuneet kynnet. Tällä kerralla hän oli jättänyt äänet päälle puhelimeen, ehkä hänellä oli siihen hyvä syy. Pois lähtiessäni jätin pöydälle kiitokseksi Fazerin sininen suklaa avec -levyn (hiekkaa Saharaan?). 

Taqueria

Hannu oli kävellyt rantatietä pitkin keskustaan ja odotteli minua Centralin ulkopuolella. Tälle päivälle luvattiin +16 astetta. Mikäli aurinko olisi paistanut pilvettömältä taivaalta eikä olisi tuullut niin kovin, siihen oltaisiinkin päästy. Lämmin oli, vähemmilläkin vaatteilla olisi pärjätty. Kävimme Taquerian edullisella lounaalla (quesadillat + burritot yhteensä 11,80€). Jos olisi täällä töissä tai asuisi muuten vaan, niin lounaan söisi kyllä edullisesti! Terassioluet jäivät juomatta, kun azerikuppila Faeton on rempan takia suljettuna. Kävimme Selverissä ja kävelimme kuumissamme takaisin Piritaan. Nautimme terassioluet hotellin pihalla auringon paisteessa, ennen kuin menimme suihkuun ja päikkäreille.

Kajakas

Illallispaikka valikoitui taas huonon tuurin kautta. Resto Pesa sulkeutui jo neljältä, onneksi lähellä on Kajakas Pizza. Tutkimme ruokalistaa etukäteen ja sieltähän löytyy sekä Vitello tonnato että mustakalaa friteerattuna tai ilman. Vähän kalsea miljöö italialaisravintolalle, mutta kaiken kaikkiaan varsin mukava kokemus. Seuraavan kerran tilaamme pizzaa! Tämän päivän ruokailut olivat sopivan kevyitä, otimme vielä napanderit omalla pihalla ennen kuin siirryimme sisälle kuuntelemaan musiikkia ja viettämään (tällä kerralla) viimeistä Tallinnan iltaa.

Tallinna on kyllä niin ihana kaupunki, että varasin joulukuun majoitukseemme vielä yhden lisäyön. Silloin ehdimme toivottavasti käydä katsomassa Fotografiskan uudet näyttelyt ja minä voin hankkia uusia joulukoristeita Shishin outlet-myymälästä. Ja mennä taas Tatjanan hierottavaksi.

Jätimme mukavan hotellin ja lähdimme bussilla keskustaan, jäimme kyydistä Rotermannin kohdalla ja kävelimme siitä satamaan. Bussipysäkki on hotellimme kohdalla Piritateellä (bussilippu korttimaksulla 1,50€). 

Kotiin päästyämme kävin kaupassa ja tein pinaattitortelliineja sieni-tomaattikastikkeella ja salaatilla. Pääsimme syömään päivän ensimmäisen lämpimän aterian vasta viiden-kuuden hoodeilla.