perjantai 29. lokakuuta 2021

Matildan syksy - ja sienet!

Menomatkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritan luona kahvilla, samalla veimme hänelle kuivattuja sieniä ja synttärikukat etukäteen. Mathildedaliin mennessä jännitin hieman mökkiä, johon emme ole ennen majoittuneet; onko se yhtä siisti ja mukava kuin se mökki, mihin olemme tottuneet, onko siinä yhtä hyvä varustus ja onko se peilikuva totutusta. Turha pelko, mökki oli samanlainen ja yhtä siisti kuin se, mihin olemme aiemmin majoittuneet. Naapurimökkiin olen vienyt joitakin omia astioitamme, mutta tässäkin on hyvä varustus. Tyhjensimme täyteen lastatun auton, minä tyhjensin astianpesukoneen, Hannu petasi sillä aikaa sängyt. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla ja toivotimme naapurimökkiläiset tervetulleiksi. Söimme salaatit, sen jälkeen huolsin jalkani ja menetin kolmannen varpaankynnen (Viron vaelluksen jälkeen).

Yö oli pimeä ja hiljainen, nukuttiin tosi hyvin. Olin hereillä jo seitsemän hoodeilla, kauan en malttanut odotella, vaan lähdin puoli kymmenen aikoihin metsään. Ajatuksena oli kiertää Matildanjärvi ja poiketa vielä Jeturkastiin, mutta jo alkumatkasta löytyi niin paljon suppareita, että jätin Jeturkastin suosiolla seuraavaan päivään. Kaikesta päätellen täällä on sadellut enemmän kuin Vantaalla; sienet olivat kosteita ja etanan syömiä. Hannu oli lähtenyt toiseen suuntaan sienestämään. Säälin häntä (joka putsaa sienet) sen verran, etten kerännyt pussia aivan täyteen. 

Kyläravintola Terho
Kiersin Matildanjärven, vastaan käveli paljon porukkaa, useimmat koira hihnan päässä. Treffit teimme Terhoon, söimme hyvät lankkupizzat ja haimme saunaoluet Kyläpanimon myymälästä. Seppä-portteria luvattiin seuraavan kerran vasta joulukuussa. Palasimme mökille ja Hannu aloitti sienien putsausurakan.

Hannun saalis
Kuivuri pyöri toisessa makkarissa kuivattaen kaksi satsia sieniä. Aaettä, ihanaa päästä saunaan joka ilta! Vilvoittelimme terassilla kynttilänvalossa, luimme kirjoja, katselimme telkkaria ja nautimme tapaksia.

Sormisuolaa kuivatuista sienistä
Sunnuntain vastaisena yönä kellot siirrettiin talviaikaan (shit!). Nukuimme taas tosi hyvin. Aamukahvien ja lehtien luvun jälkeen minä lähdin Jeturkastiin päin sienestämään, Hannu päätti pysyä eilisellä alueella.

Uusi silta puron yli kylälle on nyt valmis, kävelin sitä kautta, mutta jätin alpakat vielä johonkin toiseen päivään.

Lähdin kävelemään metsässä kohti Jeturkastia, mutta en päässyt pitkällekään, kun supparit oikein jonossa odottivat poimijaansa. Hannu viestitti sieninenänsä olevan tukossa. Onneksi, sillä minulta loppui kantokapasiteetti, kun sieniä oli niin paljon. En edes Jeturkastiin saakka kävellyt, kun oli jo käännyttävä takaisin mökille, kaksi muovipussia täynnä suppiksia. Nyt oli nättejä sieniä! Lähetin Hannulle etukäteen pahoittelut, hän kun putsaa meillä sienet.

Minun sunnuntaisaaliini!

#kokkimatkassamukana
Kävelin takaisin mökille hetki ennen Hannua. Hänellä oli (onnekseen) vain pussillinen sieniä. Kuivuri on kovassa käytössä! Tein kanapataa (sienillä) ja salaattia, siitä riittää eväät toisellekin päivälle. Tässä ollaan pelko persiin alla; ensi viikolle on luvattu sadetta. Sitä ennen on käytävä sienestämässä, lenkillähän voi käydä sateenvarjon kanssa, metsässä se ei oikein onnistu. Sadepäiviä varten pakkasin mukaan kassillisen kirjoja, muuten vietämme 3-4 tuntia päivittäin ulkona.

Päikkäreiden jälkeen saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Loppuillan katselin TTK Roosanauha-iltaa. Kosketti siskoni syövän kautta ja siksi, että vaelluskaverini Arjan sisko menehtyi eilen sairastettuaan syöpää pitkään.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta sää pysyi edelleen lämpimänä. Maanantaina taisikin olla viikon kaunein päivä. Pidimme välipäivän sienistä, että kuivuri saa välillä huilata. Pakkasin eväät reppuun ja lähdimme kävelemään Endalin laavulle.

Endalin laavu
Minä kävelin Endaliin Matildanjärven kierrosta myöten, Hannu lähti kulkemaan huoltoreittiä (ja oli vahingossa kävellyt liian pitkälle). Vain yksi vanhempi pariskunta tuli koiransa kanssa vastaan, pitkospuilla ei näkynyt ketään ja Puolakkajärven toisella puolella ohitin yhden miehen, joka kuunteli kulkiessaan äänikirjaa. Hän pysähtyi laavulle juttelemaan kanssani, kun odotin Hannua. Laitoimme tulet ja grillasimme Krakovanmakkarat, jotka kääräisimme Putaan Pullan suorakaiteen muotoisiin rieskoihin tsatsikin ja sinappi-kurkkurelissin kanssa.

Aurinko paistoi ja istuimme laavulla, kunnes nuotio oli sammunut. Päätimme kävellä takaisinkin omia reittejämme, Hannu tasaisempaa metsätietä pitkin. Minä kaipaan vähän enemmän haastetta ja kävelen mieluummin (osittain uusituilla) pitkospuilla ja havunneulasten pehmentämillä metsäpoluilla, vaikka metsässä onkin muutama vetinen ja kurainen kohta. Kyllä huomaa, että kansallispuiston suosio on kasvanut; matkan varrelle oli levittäynyt jopa viiden metrin levyisiä polkuja.

Matildanjärvi

Palasimme mökille rommikaakaolle, suihkun jälkeen pyöräytimme pyykit ja menimme päikkäreille.

Yleensä viivymme reissuillamme samassa paikassa 2-3 yötä ja mukana kulkevat pienet patterikäyttöiset ledivalot. Myös silloin, kun olen yksin liikkeellä rinkka selässä. Nyt, kun olemme mökillä koko viikon (ja autolla), pakkasimme mukaan ledivalot ja 80 lampun "kausivalot", jotka Hannu ripusti verhotankoihin. Illalla saunoimme, vilvoittelimme leppeässä kelissä terassilla ja tein iltapalaksi sienimunakkaan.

Tiistaina pidimme kaupppapäivän, kävimme pikaisesti Perniössä ostamassa tuoretta leipää, maitoa ja lisää saunajuomia. Kemiöntien varrella pellolle oli laskeutunut iso joukko joutsenia. Kävimme mökillä vaihtamassa vaatteet ja jalkauduimme molemmat tahoillemme Jeturkastin metsään. Minuun iski sieniahneus; seuraaville päiville on luvassa sateita, nyt on kerättävä viimeisetkin supparit. No eipä tarvinnut taaskaan kävellä Jeturkastiin saakka. Oikeasti pysähdyin vain pariin paikkaan ja sain kaksi pussia täyteen sieniä. Aurinko alkoi paistaa, on ollut todella hienot kelit ja tunnelmat tällä mökkireissulla.

Keskiviikon vastaisena yönä heräsimme molemmat rapinaan, kun hiiri juoksi edestakaisin välikatossa. Aamulla heräsimme sateen ropinaan, kuten oli luvattukin. Aamupäivällä sade lakkasi, kun lähdimme omille kävelylenkeillemme. Jätin tarkoituksella sieniveitsen ja pussit mökille ja suuntasin satamaan. Metsä kuitenkin kutsui kulkijaa ja kävelin työkoneiden jättämiä jälkiä ja polkuja pitkin. Olihan siellä sieniä, mutta pidin tiukasti "laput silmillä". Sade jatkui, kun palasimme mökille.

#kokkimatkassamukana

Tein kattilallisen meksikolaista papusoppaa/pataa. Olin unohtanut sipulit kotiin, korvasin ne runsailla tuoreilla sienillä, kuivatuilla sienillä ja lehtikaalisilpulla. Kuivuri kuivatti eilistä sienisaalista.

Vasta torstaina tein kunnollisen kävelylenkin, kun kiersin golfkentän. Paluumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään ja yhdestä paikasta (parinkymmenen metrin päässä maantiestä) poimin pussillisen suppareita. Olin luvannut Hannulle, etten poimi enempää, nämä ehditään vielä pyöräyttää kuivurissa. Mökkinaapurit olivat jo lähteneet kotiin. Ruoka olikin valmiina (eilistä papusoppaa), pyöräytimme vielä pesukoneet. Illalla saunoimme seitsemännen ja viimeisen kerran. Tällä erää.

Etukäteen suunnittelin, että käymme katsomassa Söderlångvikin kartanon ja taidenäyttelyn, mutta se onkin avoinna kesäisin, muuten vain tilauksesta. Se jää siis toiseen kertaan, samoin Sagalundin museo Kemiössä. Jos joskus tulemme tänne kesäaikaan ja otamme fillarit kyytiin, siitä tulee mukava päivälenkki. Kiva tietää, että tulemme Mathildedaliin taas loppukuusta!

Petri Ala-Maunus "La-La Land"
Perjantaina siivosimme mökin (taatusti siistimmäksi kuin tullessa), pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme Saloon. Kävimme Salon Taidemuseossa katsomassa Petri Ala-Maunuksen upean näyttelyn. Jonain päivänä metsässä käyskennellessäni soitin Riitalle ja kerroin, että olemme Meri-Teijossa. "Niin lähellä, miksette poikenneet meillä?" No, kotimatkalla sitten poikkesimme kahville ja tutustumaan uuteen pikkukoiraan, ujoon Toscaan. Samalla kuuntelimme Jorman vanhaa gramofonia. Rankkasateessa ajoimme kotiin Vantaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti