Ajoin perjantaina Lohjalle harjoittelemaan etukäteen Sipen hoitoa. Varasin itselleni aikaa käydä myös Lohjan kirjastossa katsomassa Pentti Salmelan näyttely, joka oli esillä viimeistä päivää.
Poikkesin Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon, jonka ovi oli avoinna. Arkun kantoliinoista päätellen hautajaisia varten, mutta sain kaikessa rauhassa ihailla minulle niin tutun kirkon kattomaalauksia. Kävin myös Harrin, Sepon ja kummitätini haudoilla, ennen kuin ajoin Suville.
Samalla pääsin onnittelemaan Ilonaa, jolla oli alkuviikosta synttäri. Onnikin tuli käymään uudella autollaan, ja sain kuunnella roppakaupalla teknistä tietoa ja perusteluita, miksi jo nyt piti vaihtaa autoa. Noel houkutteli minut pihalle katsomaan hänen lennokin lennätystään. Sipen kanssa pallottelin, ennen kuin lähdimme metsälenkille. Ei, mummu ei juokse! Hiki siinä tuli muutenkin. Pääsin saunaan, siinä välissä porukat kävivät kaupassa ja Suvi lähti vielä Sipen kanssa juoksulenkille. Synttärikakkua ei ollut tarjolla, vaan Ilona paistoi ison kasan lettuja. Sipe kantoi suussaan sukkiani ja sandaaleitani, eikä olisi halunnut luopua niistä. Pentuparalla on juoksuaika ja rakastaa kaikkea, mikä vähänkin liikkuu. Varsinkin minua.
Lauantaina lähdin Noelin kanssa läheiselle frisbeegolfradalle. Minä tietysti yritin löytää sieniä, samalla kun etsin Noelin kiekkoja. Kotiin ajoin kaupan kautta ja grillasimme ehkä viimeisen kerran tänä kautena. Maanantain vastainen yö oli kylmä. Otin Hondan pois vakuutuksesta, Hannu pesi grillin. Kesä on auttamattomasti ohi.
Torstaina pääsimme tositoimiin, kun Sipen perhe lähti lomamatkalle. Poikaparka taitaa odottaa perhettä kotiin, kun nukkuu ulko-oven edessä.
Sipe pääsee viikoksi meidän koirakouluun ja minä pääsen Sipen juoksukouluun.
Aamuneljän aikoihin Sipe vaelsi huoneissa levottomana, etsi kai perhettään. Koirapeti oli siirretty huoneeseeni, siinä poika kävi välillä nukkumassa, kunnes siirtyi viileämmälle lattialle. Seitsemältä sain pusuherätyksen ja nousin tekemään aamiaista. Hannu hoiti aamulenkin. Halusin ylläpitää Sipen normaalia päiväjärjestystä ja aamuriehunnan jälkeen asettauduimme lepäämään, onhan pentu tottunut olemaan monta tuntia yksin kotona, luultavasti (toivottavasti) nukkuen. Hannu halusi lähteä omalle lenkilleen jo ennen puoltapäivää ja ulkoistimme itsemme koko porukka, yhtaikaa se on kuitenkin helpompaa meille kokemattomille. Minä hoidin kaksi pidempää, vauhdikkaampaa metsälenkkiä, Hannu taas lyhyemmän iltalenkin. Välillä Sipe maisteli viimeisintä Kodin Kuvalehteä, jäi siitä vielä Ritullekin luettavaa. Kirjaston kirjoja pitää varjella ja siirtää ne pois näkyvistä.
Lauantaina Lohjan museon alueella vietettiin omenakarnevaaleja. Harmiteltavasti alkoi sataa ja kävin paikalla vain pikaisesti. Päikkäreiden aikana sade lakkasi ja pysyimme päivälenkeillä kuivina. Toinen niistä oli taas juoksulenkki, eikä Sipe ehtinyt edes huomata metsätien ylittävää kettua. Illalla saunoimme ja Onni poikkesi kotona. Siinä vaiheessa, kun Sipen Yksisarvinen-pehmolelu pursui ulos vanua, siirsin senkin suljetun oven taakse. Sinne oli jo aiemmin päätynyt äitini keinutuoli, jonka jalakset Sipe on järsinyt.
Lasten kaikki vanhat pehmolelut on kohta purtu rikki, vanua tursuu niistä pitkin olkkaria. Kauppareissulla kävin ostamassa Mustista ja Mirristä koiralelun, jonka pitäisi olla vähän vahvempi. Takuuta ei tietenkään ole, myyjä toki tietää asiakkansa. Meidän poissa ollessa Sipe oli syönyt pöydälle jääneet talouspaperit ja sanomalehdet, vaikka oletin pennun nukkuvan. Päivälenkki olikin yllättävän rauhallinen, meitä molempia taisi jo väsyttää. Päikkäreiden jälkeen pääsin taas juoksutreeneihin, menimme pitkin metsiä molemmin puolin junarataa. Muiden koirien lähestyessä Sipe istui kiltisti viereeni odottamaan ohitusta, taisi jopa pelätä pieniä, räksyttäviä koiria.
Ei sekään lelu kestänyt Sipen käsittelyä; seuraavana aamuna flamingo-paralta oli jo toinen jalka irti.
Syksyn kirjoja:
Robert Louis Stevenson "Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla". Huumorilla höystetty matkapäiväkirja Ranskan vuoristoseudulla 1800-luvulla. Kirjailija Stevenson ostaa itsepäisen aasin kantamaan matkavarusteitaan, jotka nykypäivän vaeltajasta tuntuvat varsin omituisilta. Hän on varautunut yöpymään myös ulkona, useimmiten yösija löytyy vaatimattomista majataloista tai luostarista. "Erosin ensin toisesta ja sitten toisesta todella pahoilla mielin, mutta silti iloisena kuten kaikki matkalaiset saadessaan pudistella vaatteistaan yhden etapin pölyt ennen kiiruhtamista seuraavalle."
Meri Valkama "Sinun, Margot"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti