Ajoin perjantaina Lohjalle harjoittelemaan etukäteen Sipen hoitoa. Varasin itselleni aikaa käydä myös Lohjan kirjastossa katsomassa Pentti Salmelan näyttely, joka oli esillä viimeistä päivää.
 |
| Pentti Salmela |
 |
| Pentti Salmela |
Poikkesin Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon, jonka ovi oli avoinna. Arkun kantoliinoista päätellen hautajaisia varten, mutta sain kaikessa rauhassa ihailla minulle niin tutun kirkon kattomaalauksia. Kävin myös Harrin, Sepon ja kummitätini haudoilla, ennen kuin ajoin Suville.
Samalla pääsin onnittelemaan Ilonaa, jolla oli alkuviikosta synttäri. Onnikin tuli käymään uudella autollaan, ja sain kuunnella roppakaupalla teknistä tietoa ja perusteluita, miksi jo nyt piti vaihtaa autoa. Noel houkutteli minut pihalle katsomaan hänen lennokin lennätystään. Sipen kanssa pallottelin, ennen kuin lähdimme metsälenkille. Ei, mummu ei juokse! Hiki siinä tuli muutenkin. Pääsin saunaan, siinä välissä porukat kävivät kaupassa ja Suvi lähti vielä Sipen kanssa juoksulenkille. Synttärikakkua ei ollut tarjolla, vaan Ilona paistoi ison kasan lettuja. Sipe kantoi suussaan sukkiani ja sandaaleitani, eikä olisi halunnut luopua niistä. Pentuparalla on juoksuaika ja rakastaa kaikkea, mikä vähänkin liikkuu. Varsinkin minua.
Lauantaina lähdin Noelin kanssa läheiselle frisbeegolfradalle. Minä tietysti yritin löytää sieniä, samalla kun etsin Noelin kiekkoja. Kotiin ajoin kaupan kautta ja grillasimme ehkä viimeisen kerran tänä kautena. Maanantain vastainen yö oli kylmä. Otin Hondan pois vakuutuksesta, Hannu pesi grillin. Kesä on auttamattomasti ohi.
 |
| Missä ne viipyy? |
Torstaina pääsimme tositoimiin, kun Sipen perhe lähti lomamatkalle. Poikaparka taitaa odottaa perhettä kotiin, kun nukkuu ulko-oven edessä.
Sipe pääsee viikoksi meidän koirakouluun ja minä pääsen Sipen juoksukouluun.
Aamuneljän aikoihin Sipe vaelsi huoneissa levottomana, etsi kai perhettään. Koirapeti oli siirretty huoneeseeni, siinä poika kävi välillä nukkumassa, kunnes siirtyi viileämmälle lattialle. Seitsemältä sain pusuherätyksen ja nousin tekemään aamiaista. Hannu hoiti aamulenkin. Halusin ylläpitää Sipen normaalia päiväjärjestystä ja aamuriehunnan jälkeen asettauduimme lepäämään, onhan pentu tottunut olemaan monta tuntia yksin kotona, luultavasti (toivottavasti) nukkuen. Hannu halusi lähteä omalle lenkilleen jo ennen puoltapäivää ja ulkoistimme itsemme koko porukka, yhtaikaa se on kuitenkin helpompaa meille kokemattomille. Minä hoidin kaksi pidempää, vauhdikkaampaa metsälenkkiä, Hannu taas lyhyemmän iltalenkin. Välillä Sipe maisteli viimeisintä Kodin Kuvalehteä, jäi siitä vielä Ritullekin luettavaa. Kirjaston kirjoja pitää varjella ja siirtää ne pois näkyvistä.
Lauantaina Lohjan museon alueella vietettiin omenakarnevaaleja. Harmiteltavasti alkoi sataa ja kävin paikalla vain pikaisesti. Päikkäreiden aikana sade lakkasi ja pysyimme päivälenkeillä kuivina. Toinen niistä oli taas juoksulenkki, eikä Sipe ehtinyt edes huomata metsätien ylittävää kettua. Illalla saunoimme ja Onni poikkesi kotona. Siinä vaiheessa, kun Sipen Yksisarvinen-pehmolelu pursui ulos vanua, siirsin senkin suljetun oven taakse. Sinne oli jo aiemmin päätynyt äitini keinutuoli, jonka jalakset Sipe on järsinyt.
 |
| Gunnarlan maja |
 |
| Leo Lipasti 1912 - 2005 |
Lasten kaikki vanhat pehmolelut on kohta purtu rikki, vanua tursuu niistä pitkin olkkaria. Kauppareissulla kävin ostamassa Mustista ja Mirristä koiralelun, jonka pitäisi olla vähän vahvempi. Takuuta ei tietenkään ole, myyjä tietää asiakkaansa. Meidän poissa ollessa Sipe oli syönyt pöydälle jääneet talouspaperit ja sanomalehdet, vaikka oletin pennun nukkuvan. Päivälenkki olikin yllättävän rauhallinen, meitä molempia taisi jo väsyttää. Päikkäreiden jälkeen pääsin taas juoksutreeneihin, menimme pitkin metsiä molemmin puolin junarataa. Muiden koirien lähestyessä Sipe istui kiltisti viereeni odottamaan ohitusta, taisi jopa pelätä pieniä, räksyttäviä koiria.
Maanantaina menimme aikaisin nukkumaan, se tiesi aikaista aamuherätystä tiistaina. Uusi lelukaan ei kestänyt Sipen käsittelyä; aamulla flamingo-paralta oli jo toinen jalka irti ja toinen siipi repsotti. Oli kesäisen kaunis sää ja nautimme päivän lenkeistä. Yritän pysyä Sipen vauhdissa niin, että hihna pysyisi mahdollisimman pitkään löysänä. Kun pentu juoksee, mummukin juoksee. Kun pitää nuuskuttaa puskia ja merkata tolppia, pysähdymme molemmat. Pahinta ovat tuulen lennättämät lehdet; Sipe yrittää tavoittaa niitä ja nykäisee yllättäen niin kovin, että olkapääni on kohta sijoiltaan. Iltapäivällä saimme Pirjon meille kahville. Sipe oli vieraasta niin tohkeissaan, että lähetin pojat lenkille. Minä hoidin vuorostani iltalenkin, jolta Sipe kantoi hankalasti, mutta ylpeänä kotiin pitkän oksan.
Keskiviikkona hölkkäsin Sipen kanssa taas Gunnarlan majalle. Laavulla oli nuorisoa ohjaajien kanssa grillaamassa. Olisivat halunneet antaa Sipelle makkaraa, mutta en antanut lupaa, kun suola ja vehnäjauhot ovat kiellettyjen listalla. Iltapäivällä otin vapaata koiranhoidosta ja lähdin Caritalle kahville. Saunan jälkeinen iltalenkki Sipen kanssa oli aivan ihana; olimme molemmat raukeita eikä Sipe ryntäillyt eikä vetänyt. Räksyttäviä pikkukoiria; ketä kiinnostaa? Kävelytieltä metsään paennut rusakko; so what?
Jätimme Hannun imuroimaan ja lähdimme reippaalle päivälenkille. Viimeisen hoitopäivän kunniaksi annoin Sipen valita suunnan metsässä. Nousimme rinnettä lähelle 25-tietä, hölkkäsimme Neidonkeitaalle asti, siitä rinnettä alas Metsolan hautausmaan ja koulun ohi kotiin. Hannu oli ehtinyt tehdä omankin lenkkinsä ja oli suihkussa. Kasvispastan jälkeen menimme kaikki päikkäreille. Onni käväisi kotona, saimme jutella rauhassa, kun Hannu vei vuorostaan Sipen lenkille. Riehumiselta ei kuitenkaan vältytty, onhan niin ihanaa, kun joku perheestä on kotona. Iltalenkki oli minun ja näimme hämärässä monta koirakaveria. Joltain työmaalta Sipe nappasi puukalikan mukaansa ja kantoi sen kotipihalle saakka. Luvassa on levoton yö, kun perhe saapuu myöhäisellä lennolla kotiin.
Turha pelko. Sipe nukahti kymmeneltä ulko-oven eteen ja heräsi siitä kahdelta, kun perhe saapui hiljaa kotiin. Jäivät hetkeksi pihalle pallottelemaan, ennen kuin kaikki menivät nukkumaan. Noel nukkui vielä aamupäivällä, kun me pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajamaan Vantaalle. Yksi on varma; meille ei koiraa tule! "Se on koiran elämää, kun koiran ottaa."
Syksyn kirjoja:
Robert Louis Stevenson "Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla". Huumorilla höystetty matkapäiväkirja Ranskan vuoristoseudulla 1800-luvulla. Kirjailija Stevenson ostaa itsepäisen aasin kantamaan matkavarusteitaan, jotka nykypäivän vaeltajasta tuntuvat varsin omituisilta. Hän on varautunut yöpymään myös ulkona, useimmiten yösija löytyy vaatimattomista majataloista tai luostarista. "Erosin ensin toisesta ja sitten toisesta todella pahoilla mielin, mutta silti iloisena kuten kaikki matkalaiset saadessaan pudistella vaatteistaan yhden etapin pölyt ennen kiiruhtamista seuraavalle."
Meri Valkama "Sinun, Margot". Meri Valkama tuntee DDR:n historian ja ulkomaantoimittajien työt opintojensa kautta. Kirjan päähenkilö Vilja asuu ensimmäiset vuotensa Itä-Saksassa, äiti on lasten kanssa kotona, isä toimittaa uutisia Suomeen. Veljen sairastuminen edesauttaa perheen hajoamista ja paluuta kotimaahan. Aikuinen Vilja alkaa tutkia omaa lapsuuttaan ja historiaansa isän kuoleman ja tämän jälkeen jättämien kirjeiden vuoksi. Muistumia varhaislapsuudesta, joille katkera äiti ei halua antaa mitään selityksiä, siksi Viljan on pakko etsiä vastauksia Berliinistä ja jopa Tšernobylista. Hieno kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti