Syksy

Tuntuu, että syksy saapui parissa päivässä. Koko Viron reissun olin pärjännyt ilman sadeviittaa ja sateenvarjoakin käytin vasta, kun maanantaina palasin Tallinnaan. Vettä satoi taivaan täydeltä ja tiet tulvivat. Tiistaina oli taas aurinkoista ja istuin Tallinnan terasseilla.

Palasin kotiin tiistai-iltana, koska pidin keskiviikkona Helsinki-päivän. Tarkoitukseni oli käydä lounaalla Runeberginkadun Miljöö Bistrossa, mutta se oli uutuuttaan tupaten täynnä. Ulkona satoi kaatamalla, joten menin läheiseen Skifferiin, joka osoittautui mukavaksi korttelikapakaksi ja lounaspaikaksi.

Skiffer

Palasin kävellen keskustaan ja menin remontoituun Ateneumiin. Edelfelt-näyttely vetää kosolti ihmisiä, muissa näyttelysaleissa oli väljempää. Onhan taidemuseo aivan upea ja ensimmäisen kerran kävin katsomassa kellarikerroksenkin näyttelyt.

Albert Edelfelt

Tiina Itkonen

Ennen toimiston lukupiiriä minulla oli vielä aikaa käydä Kämp Gallerian K1:ssä katsomassa Tiina Itkosen huikea valokuvanäyttely "Anori - Jäätikön hiljaisuus". Lukupiirin aluksi Jukka piti meille tunnin mittaisen hienon esityksen muuttolinnuista; lajeista, lentomatkoista, navigoinnista ja muusta ihmeellisestä.

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Hannu haki naapurilta hienoja omenia ja laittoi omenaviinin käymään. Poika pärähti pulputtamaan jo samana päivänä kylpyhuoneessa. Tein lopuista omenoista sosetta, alkaa pakastin olla jo kohta täynnä. Anun palstalta olen hakenut lehti- ja palmukaalia talven varalle. Metsälenkillä tutkin yhden sienipaikoistani, löysin muutaman kantarellin ja pikkuisia suppiksia, alkavat nekin näillä sateilla kasvaa. Hannu teki kolmen juuston (ricottaa, sinihomejuustoa ja parmesania) flammkuchenia päällystäen sen päärynäsiivuilla ja vinkistäni lehtikaalisilpulla. Liian myöhään tuli mieleeni, että ulkolaisen päärynän olisi hyvinkin voinut vaihtaa omeniin. 

Minulla "vartin" simpukka-tonnaripastan tai savukinkkutortillojen tekemiseen kuluu vähintään tunti, kun haluan tuunata reseptejä ja hauduttaa kasviksia. Sunnuntain tortillojen salaatin pohjaksi tein lämpimän lisän Ritun lehtikaaleista, takapihan omenista ja valkosipulista.

Rekolan Raikkaan jumppatunnit alkoivat syyskuussa, minullekin löytyy viikko-ohjelmasta neljä erilaista joogatuntia. Maanantaina aloitin tehotunnilla ja palasin kotiin pää punaisena. Päätin kuitenkin uhmata hyttysiä, punkkeja, hirvikärpäsiä ja käärmeitä ja lähdin samalla hiellä lähimetsään. Supparit ovat vasta tulossa, löysin niitä muutaman, pari kantarellia ja kauniita karvarouskuja. Viime syksynä kokeilin tehdä rouskuista suolasieniä, mutta pieleen meni, joten ryöppäsin ne ja tein saaliista sienipastaa.

Loppuviikkoa kohden sää lämpeni ja keskiviikkona houkuttelin Hannun Kuusijärvelle lenkille ja uimaan. Söimme Café Kuusijärven lounaan, kävimme katsomassa uudistetun tulentekopaikan ja poikkesimme Sipoonkorven puolella. Sanoinkin, että turhaan maksamme kesällä kallista mökkivuokraa Mathildedalissa, kun kävelymatkan päässä on näin hieno ulkoilualue.

 

 Syksyn kirjoja:

Tove Ditlevsen "Lapsuus". Tove varttuu työläisperheessä, jossa isä on välillä työttömänä. Kalsea kotirouva-äiti ei paljon tyttärestään perusta, vaan suosii enemmän perheen poikaa. Entistä enemmän arvostan omaa lapsuuttani, josta ei rajoja tai aikatauluja puuttunut, mutta lämpöä ja huolehtimista löytyi kosolti.

Tove Ditlevsen "Nuoruus". Eletään 1930-lukua ja tyttökaverit ihmettelevät 15-vuotiasta Tovea; vieläkö olet neitsyt? Aivan uskomatonta! Pääasia niin nuorilla neideillä kuin heidän vanhemmillaan oli päästä hyviin naimisiin, vaikka sitten raskauden avulla. Tove olisi halunnut kouluttautua ja kirjoittaa, mutta äiti patisti hänet töihin ja osallistumaan asumiskustannuksiin.

Tove Ditlevsen "Aikuisuus". Erinäisten epäonnistuneiden työkokemusten jälkeen Tove menee naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Rakkautta ei liitossa ole, mutta sitä kautta Tove pääsee kirjallisuuspiireihin ja miehensä avulla saa julkaistua ensimmäiset kirjansa. Aviomiehet vaihtuvat, Tove saa ensimmäisen lapsensa ja tekee lukuisia abortteja, jatkaa kirjoittamista ja jää riippuvaiseksi lääkkeisiin. Ruiskeita saadakseen hän jopa nai mielenvikaisen lääkärin ja valittaa olematonta korvakipua. Kirjasarjan kolmas on mielestäni paras; hienoa ajankuvausta ja todentuntuista, riipaisevaa selostusta huumeriippuvuudesta.