maanantai 25. maaliskuuta 2024

Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks...

Pirjo tuli lauantaina kahvittelemaan ja kävimme vielä läpi tulevan vaellusreissun aikataulua ja reittejä. Sovimme, että hän tulee meille jo reissua edeltävänä päivänä, niin ei ainakaan tule kiire kentälle.

Palmusunnuntaina kylän lapsia kävi kolkuttelemassa ovellamme. Pienet virpojat saivat karkkia, meille jäivät kauniit oksat. Tämän pääsiäisen vietämme kotona ja otinkin esille muutaman koristeen.

Kävelytiet alkoivat kuivua ja otin käyttöön vuodenvaihteen alesta ostamani (entistä suuremmat) Salomonin vaelluskengät. Yhden t-paidan, trikoot, sukkia ja alusvaatteita olen hankkinut, muuten lähden reissuun vanhoilla kamoilla. 

Vaikka emme paastoakaan, vaihdoin pulled porkin halloumiin, kun parina päivänä söimme tortilloja.

Suomen lasimuseo, Riihimäki

Kaj Franck
Hiljaisen viikon keskiviikkona halusin käydä Suomen lasimuseossa katsomassa Kaj Franckin näyttelyn, joka päättyy reissuni aikana. Hannu lähti Riihimäelle kuskiksi lounaspalkalla. Franckin tuotannossa on minullekin tuttuja arkiastioita, mutta myös todella paljon upeaa lasitaidetta. Kotimainen suunnittelu ja toteutus on niin hienoa, että kiersin taas perusnäyttelytkin. Ennen poislähtöä heitin kaipaavan katseen vitriinissä kimaltelevaan vaaleanpunaiseen Aimo Okkolinin Lumpeenkukka-vaasiin.

Dale Chihuly "Blue and Orange Persian Set"
 

Lupaamani lounaan söimme lasimuseon Klaas kahvila-ravintolassa.

Pääsiäinen

Pitkäperjantaina söimme perinteisesti savukalaa. Iltapäivällä satoi vettä, kun veimme hyasintit Honkanummen haudalle ja ajoimme Lohjalle synttärikahveille. Kaikki lapsetkin olivat kotona ja Sipe innoissaan, kun koko lauma oli koossa.

Savukalaa riitti vielä runsaasti lankalauantain Murtolan salaattiin, jonka tein pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Samalla paloittelin karitsanpaistin marinoitumaan pääsiäispyhiksi.

Sunnuntaina tein Sofi Oksasen lammaspataa, tottakai tuunaten. Lisäsin siihen sieniä, kuivattuja yrttejä (minttua, oreganoa, lipstikkaa ja laakerinlehtiä), purkitettuja tomaatteja, tuoretta pinaattia ja kesäsipulin varsia. Jos punaista lihaa haluaa syödä, niin tämä pitkään haudutettu pata on ihan parasta! Samaa reseptiä käytän usein vaihtaen karitsan naudan paistiin.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006460630.html

Olin varannut pääsiäiseksi niin paljon ruokia, että parsat jäivät ostamatta ja lammasmakkarat grillaamatta. Ulkoilusää oli mainio ja aloittelimme pihatöitä.

Pääsiäismaanantain lenkillä näin kevään ensimmäiset leskenlehdet, päivällä Vantaalla rikottiin myös kevään lämpöennätys, lähes +18 astetta. Illan tullen sytytimme takapihalle "pääsiäistulet" ja grillasimme ne lammasmakkarat. Oli taas mukava pääsiäinen; ulkoilua, liikuntaa, lepoa ja hyvää ruokaa!

Kaunis sää loppui kuin seinään; keskiviikkoaamuna maa oli valkoinen, lunta satoi lisää ja oli miinusasteita. Onneksi Hannu ei ollut hosunut renkaidenvaihdon kanssa.

 

Kevään kirjoja:

Merja Mäki "Ennen lintuja". Merja Mäki perehtyi vuosia Karjalan evakkojen historiaan, ennen kuin julkaisi esikoisteoksensa. Liikuttavan todentuntuinen tarina seuraa Allin ja tämän perheen evakkomatkaa 40-luvulla sotaa pakoon Sortavalasta Seinäjoelle. Taakse on jätettävä talot, maat ja elinkeino. Allin on luovuttava myös unelmastaan ryhtyä kalastajaksi rakkaalle Laatokalle. Sen sijaan hän kuljettaa läpi Suomen perheen lehmät hevosen vetämän reen perässä. Seurana Allilla on sodassa taistelevan veljensä vaimo, joka on pitkälle raskaana. Nuori äiti kuolee synnytykseen ja Alli lupautuu hoitamaan keskosena syntyneen veljentyttären. Haave kalastajan ammatista vaihtuu pikku hiljaa toiveeksi sairaanhoitajan opintoihin, mutta siihen hänelle ei ole varaa. Muu perhe palaa Karjalaan, mutta Alli löytää oman paikkansa muualta. Äidinkielen opettajana Merja Mäen teksti on värikästä ja kaunista. 

Anne Tyler "Palmikko". Tylerin tapaan lempeä, kaunis perhetarina vuodesta 1959 koronavuoteen 2020. Päähenkilönä keski-ikäinen Mercy, joka lasten lähdettyä kodista maailmalle haluaa hänkin itsenäistyä ja alkaa viettää yhä enemmän aikaa vuokraamassaan ateljeessaan. Taulujen maalaaminen on lähinnä tekosyy pysyä poissa kotoa, vaikkakin vakava harrastus, joka tuo myös "omaa" rahaa. Vasta viimeisillä sivuilla tulee selitys kirjan nimeen. Hyvä selitys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti