"On siis kevät, kuljen Töölönlahden rantaan"

Kasvitieteellinen puutarha

Jääkaappi oli tyhjä, kun lensimme Málagasta illaksi kotiin. Meninkin aamulla Naistenpäivän brunssille. Viikonloppuna aloitin rapputreenit, kuntoportaat olivat jo kuivat (vieressä lapset laskivat pulkalla mäkeä), mutta metsätiet ja latupohjat vielä jäisiä. Cómpetan mäissä totesin, että kunto on hyvällä mallilla, kiitos Rekolan Raikkaan liikuntatuntien. Kuukausi aikaa keriä vaelluskuntoa liikkumalla; jumppaa, joogaa, rapputreenejä ja kävelylenkkejä.

Toimiston lukupiirin takia pidin keskiviikkona Helsinki-päivän. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa sattui olemaan avoimet ovet ja paljon porukkaa. Ei vielä mitään pääsiäiseen tai kevääseen viittaavaa, mutta muuten hienot tilat ja kasvit.

Oodi

Kävelin läpi Kaisaniemen työmaan ja menin Oodiin lounaalle. Mukava kokemus, menee ehdottomasti ravintolalistalleni.

Simon Fujiwara

Kiasmassa minua kiinnosti Simon Fujiwaran uusi näyttely; huumoria, väriä ja musiikkia.

Seuraavaksi katsoin Sinebrychoffin näyttelyn "Veden elämää". Esillä oli myös vanhastaan tuttuja teoksia, kuten Tiina Itkosen valokuvia.

Kakkugalleria

Ennen kuin menin lukupiirin kokoontumiseen, poikkesin vielä Kakkugalleriaan suklaakakulle. Kirjankin olin ehtinyt reissun jälkeen melkein lukea. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan.

Kevään kirjoja;

Riitta Jalonen "Kirkkaus". Luin kirjan jo muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Nyt se tuli valituksi toiseen lukupiiriini ja ajattelin selata kirjaa sieltä tälltä. Riitta Jalosen teksti on niin kuvaavaa ja kaunista ja juoni niin koukuttava, että luin teoksen kokonaan. Välillä murheellistakin tarinaa kevensi Jalosen kaunis kieli: "Sanat syntyvät vedessä", "Kuolleina ihmiset ovat sisällämme vielä enemmän kuin elävinä" jne.

Leïla Slimani "Toisten maa" (1. osa; Sotaa, sotaa, sotaa). Nuori ranskalainen Mathilde rakastuu 1940-luvulla Ranskan armeijassa palvelevaan komeaan, itseään vanhempaan marokkolaiseen Amineen ja lähtee sodan loputtua tämän kotimaahan. Alsacen elämään ja ilmastoon tottunut morsian viedään kaus maaseudulle, jossa pariskunta yrittää viljellä kitukasvuista appiukolta perittyä maatilaa. Amine on innokas kokeilija ja uurastaa kovasti. Tytär Aicha on terävä päästään ja Mathilde haluaa, että tyttö saa käydä koulua. Perheeseen syntyy myös poika. Mathilde kaipaa perhettään ja vanhaa kotimaataan, mutta tyytyy kohtaloonsa ja tekee kaikkensa oman perheensä eteen. Marokon itsenäistymisen verinen sota ulottuu myös kaupunkien ulkopuolelle, jopa heidän syrjäiselle maatilalleen, ennen kuin Marokko itsenäistyy 1956.