Tulossa: Camino Portugués (Senda Litoral)

Tein taas viimeisen viikon ennen reissua itselleni kovin kiireiseksi. Tiistaina parturi ja (minulle) kevään viimeinen iltajooga, keskiviikkona 90 minuutin hieronta - kiitos, Joulupukki! Torstaina viimeinen aamujooga ja lukupiiri. Perjantaina menin aamulla naapurin pikkupoikien seuraksi, kun Grete kävi vauvan kanssa lääkärintarkastuksessa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, otan ensimmäisen kerran kaverin mukaani caminolle. Kaiken lisäksi Pirjo ei ole koskaan käynyt Portugalissa, joten on kiva näyttää hänelle uusi maa. Muuten hän on patikoinut ja kulkenut rinkka selässä, ehkä ainoa ystävistäni, jonka uskallan ottaa mukaani näin pitkälle vaellukselle. Aiemmista caminoistani poiketen tämä on kevyet 300 kilometriä ja olen tehnyt reittisuunnitelman, jossa päivämatkat ovat keskimäärin 20 kilometriä, eikä nousuja juuri pitäisi olla (max 265 mpy). Jos hyvältä tuntuu, voimme pidentää päivämatkoja ja viettää jossain kohteessa ylimääräisen yön. Eniten hermostuttaa se, että meillä on eri lennot Lissaboniin, minulla pitkästä aikaa vaihdon kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja Pirjo odottaa minua sovitusti majapaikassamme. 

 

Vaelluksen jälkeen pidän muutaman "lomapäivän", ehkä poikkean kolmannen kerran ihanaan Pinhãoon. Pirjo ja Hannu vaihtavat paikkaa; Pirjo lentää kotiin ja Hannu vuorostaan Amsterdamin kautta Portoon, jossa meillä on treffit. Sen jälkeen vietämme parin viikon yhteisen loman kohteina Coimbra, Figueira da Foz, Caldas da Rainha ja Lissabon. 

Villa Severino

Marian Konditoria

Perjantain lyhyen lastenhoitokeikan ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Helsinki Outletiin. Söimme hyvät Napoli-pizzat Villa Severinossa. Minun oli tarkoitus shoppailla useammassa kaupassa, mutta rahat menivät jo ensimmäiseen, kun ostin Samsoniten kabin-kokoisen matkalaukun. Haimme Marian Konditoriasta kahvipullat, itselleni valitsin leipomon 100v-leivoksen. Lauantaina pakkasin reppuni, mutta en caminoa varten, vaan Karkkilan reissulle.

Ritu kutsui minut Karkkilaan yökylään ja leffaan. Hienoa, kun sinne pääsee Onnibussilla helposti ja nopeasti. Ritu oli vaihtanut huonejärjestystä sitten viimekäyntini ja sain makkarin käyttööni. Söimme lohikeittoa, otimme lasilliset viiniä ja menimme Kino Laikan iltapäivänäytökseen katsomaan Virpi Suutarin Havumetsän lapset -dokkarin. Oi, niin kaunista kuvausta, hienoa musiikkia ja paljon mietittävää luonnon monimuotoisuuden kadosta. Leffan loputtua Virpi Suutari, Minka Virtanen (yksi nuorista luontoaktivisteista) ja Martti Suosalo jäivät kertomaan elokuvan teosta ja vastaamaan yleisön kysymyksiin. Täysi sali katsojia antoi elokuvalle ja tekijöille ansaitut aplodit. Kävelimme hissuksiin kotiin, Ritu valmisti vielä fetasalaatin ja istuimme juttelemassa, kunnes kumpikin vetäytyi sänkyynsä lukemaan. Aamukahvin jälkeen lähdimme aurinkoiseen säähän kävelemään Fagerkullaan ja jatkoimme Koskireittiä keskellä upeaa metsää ja kuohuvia koskia. Pakkasin reppuni ja Ritu saattoi minut bussiasemalle odottamaan Onnibussia.

Tiistaina pakkasin rinkkani, painoa tuli noin seitsemän kiloa. Pirjo ajoi meille illalla yöksi.