Kahvila Toasti |
Pitkästä (liian pitkästä!) aikaa noitakerho kokoontui Lohjalla. Kaikki kuusi olivat kerrankin paikalla ja vaihdoimme kuulumisia pyöreän pöydän äärellä Kahvila Toastissa. Pirjon näin viimeksi toukokuussa Portugalissa, Hellun maaliskuussa Andalusiassa, muut ties koska. Ehdimme syödä lounaan ja juoda kahvit (ja minä onneksi käydä vessassa), kun palohälytin alkoi soida ja kuulutus kehotti kauppakeskuksen asiakkaita ja henkilökuntaa siirtymään ulos. Liekö ollut liikaa noitamagiaa; älkää meitä syyttäkö! Otamme ulkona yhteiskuvia, illalla lähetän yhden niistä Suville. "Aika Spice Girls!" Erkavoituessamme toivomme tapaavamme vähän useammin. Ehkä on paras treffata jossain toisessa paikassa, varmuuden vuoksi. Kun hain auton parkista, Ilona huuteli perääni. On niin pieni ja hiljainen tyttö, etten edes huomannut! Kotiin ajaessa kehällä oli ruuhkaa ja Tuusulantiellä oli valtava ruuhka. Hetken ehdin hengähtää ennen illan joogasessiota.
Hannaleena Heiska |
Briossi |
Tori Wrånes |
Tori Wrånes |
Toimiston lukupiiri siirtyi eteenpäin, lähdimme kuitenkin Ritun kanssa syysmyrskyä uhmaten keskiviikkona Helsinkiin. Sää olikin sopiva sisätiloissa harhailuun ja istumiseen. Ensin suuntasimme Deliberiin lounaalle, tarjolla oli kuhaa kanttarellikastikkeesa ja salaattibuffetti. Seuraavaksi Ritu haki varaamansa liput Avoimet Ovet -teatterin lippuluukulta, samalla saimme kattavan selostuksen loppuvuoden esityksistä ja keskusteluilloista. Designmuseo oli lähellä ja kävimme katsomassa sen Fix: huolla ja korjaa -näyttelyn. Bulevardilla poikkesimme Helsinki Contemporaryyn katsomaan Hannaleena Heiskan teoksia. Kahvia teki mieli ja lepuutimme sateelta suojaisessa, lämpimässä Briossissa. Kävimme vielä HAM:ssa katsomassa Tori Wrånesin näyttelyn BIG WATER. Odotin näkeväni valokuvia, mutta siellä pyörikin 360° video, jossa Röllit uivat meressä ja soittivat huilua luolassa. Ulkona tuuli riepotteli sateenvarjoja niin kovin, että siirryimme Kampista rautatieasemalle metrolla. Ennen kuin Hannu haki minut ja heitti Ritun kotiin, kävimme kirjastossa kuuntelemassa Satu Vasantolan haastattelun (ihana ihminen!) ja lainasimme hänen esikoisteoksensa.
Torstaina kokoontui lukupiiri, perjantaina tein viikkosiivouksen, veimme kanervat Honkanummelle ja menimme Ikeaan kynttiläostoksille. Samalla söimme fish & shipsit (kaksi ateriaa yhden hinnalla). Olen syönyt kalaa kuutena päivänä peräkkäin, luulisi lääkärinkin olevan tyytyväinen. Illalla viikon viides jumppatunti, sen jälkeen joimme kaakaokahvit autotallissa. Pullotin kirsikkaliköörin ja tein viimeisistä pakastekirsikoista (ja viimeisestä Viron vodkasta) uuden satsin tekeytymään.
Lauantain piti olla aurinkoinen, mutta juuri kun olin lähdössä metsään, alkoi sataa. Varustauduin sateenvarjolla, mikä on tosi hankala, kun poimii sieniä. Yritin pärjätä ilman varjoa, vedin takinhupun päähäni ja kuuntelin sateen ropinaa. Mukavasti löytyi jo suppareita, edelleen osa on vielä pieniä. Pitkästä, todella pitkästä aikaa tein makaronilaatikkoa ja ensimmäisen kerran elämässäni tein sen lihaliemeen. Lisäsin pannulle löytämäni sienet, lehtikaalia, sipuleita, mausteita ja vähän naudan jauhelihaa. Päälle parmesaaniraastetta ja pankojauhoja. Hyvää oli! Samassa uuninlämmössä paistoin uuniomenat, ehkä syksyn viimeisistä omenoista. Illemmalla menimme takapihalle ihailemaan kirkasta kuuta ja tähtiä, mutta ATLAS-komeetta jäi puiden taakse näkymättömiin. Maanantai-iltana hajosi telkkari.
Anni Kytömäki "Kultarinta". Jo esikoisteoksessaan Kytömäen teksti on kaunista, lähes runollista, jota tekee mieli lukea hitaasti makustellen. Upeaa luontokuvausta, sisältäen paljon tietoa. Yllättäen myöhemmässä teoksessa Margarita (jonka luin jo tätä ennen) on samoja henkilöitä. Onko tämä joku sukusaaga? Kadehtien luen Erikin viettämästä talvesta pohjoisessa, jossain erämökissä luontoa tarkkaillen ja lintuja laskien. Onhan minun haaveeni viettää joskus pitkä aika (mieluiten kesällä) jossain saaristolaismökissä varusteina kassillinen kirjoja. Luultavasti Kytömäkikin haluaa elää jossain erakkona, tai ehkä hän elääkin. Teos sisältää monta tarinaa; Lidian, Erikin, Mallan ja Joelin/karhun.
Satu Vasantola " En palaa takaisin koskaan, luulen". Kirjailijavierailulla Vasantola kertoi saneensa idean esikoisteokseensa ollessaan Englannissa. Hän on tutkinut paljon terveydenhuoltoa, lähisuhdeväkivaltaa, maahanmuuttopolitiikkaa, rasismia, juridiikkaa ja hyödyntänyt tietojaan tässä romaanissa. Havaittavissa on myös vivahteita hänen omasta elämästään (kuten uusimmassa teoksessa), onhan hän kirjan Susannan tavoin kotoisin Pohjanmaalta, muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja sukunsa ensimmäinen akateemisesti valmistunut. Kirja aikaansai monenlaisia tunteita; liikutusta, kiukkua, myötätuntoa, onneksi myös iloa. Hyvän kirjan merkki!
Robert Seethaler "Kokonainen elämä". Hurmaava tarina saksalaisen Andreas Eggerin elämästä, joka alkoi huonosti 1900-luvun alkupuolella ja päättyi omaehtoiseen yksinäisyyteen. Siihen väliin mahtuu rakastuminen majatalon kauniiseen Marieen, muutama onnellinen vuosi pariskuntana itse rakennetussa vuoristomökissä, leskeksi jääminen, paljon raakaa työtä Alpeilla, sotavuodet ja vankileiri Venäjällä, sieltä paluu kotikylään ja erakoituminen viimeisiksi elinvuosiksi pieneen majaan kylän yläpuolelle. Upeaa luontokuvausta, joka tuo mieleeni Zakopanen kauniit vuoret ja laaksot.
Tommi Kinnunen "Pimeät kuut". Herkällä kielellä kerrottu romaani eläkevuosiaan odottavasta kuusikymppisestä naisopettajasta. Elna on riitaantunut äkkipikaisen pikkusiskonsa kanssa ja tullut heitetyksi heidän yhteisesti perimästään kotitalostaan. Sodan jälkeen on puutetta rakennustarpeista, rakentajista ja opettajista. Silti Elnalle naisena tarjotaan vain väliaikaisia virkoja jostain maaseudulta, metsien takaa. Jotkut tarinat jäävät harmiteltavan kesken; yhden oppilaan äiti astuu hillasuolla miinaan, menettää jalkansa ja Elna lähtee mukaan viemään tätä soutuveneellä kirkonkylän sairaalaan. Miten naisen käy? Uuden koulun rakennustyömaalla käy lautavarkaissa jopa koulun johtokunnan jäsen, eikö häntä rangaista vai jättääkö Elna paljastamatta miehen? Elnan ja Niilon suhde avautuu lukijalle pukkuhiljaa, Elnan tulevaisuus sen sijaan jää arvailun varaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti