Kroatia; Tučepi

Varhain aamulla oli satanut, mutta se oli lakannut kun söimme aamiaisen ulkona. Siistin kylppärin ja keittiön ja pakkasimme laukut. Emäntä tuli tervehtimään ja kertoi lähtevänsä samalla bussilla Makarskaan. Olimme varanneet liput netin kautta, kun ei koskaan voi olla varma, onko busseissa tilaa. Kuski veloitti meiltä 2×2€ laukuista.

Bussia odotellessa laitoin viestin majapaikkaamme, että haluamme majoittua aikaisemmin kuin 16.00. Bussi jättikin meidät ensimmäiselle (Tučepin kolmesta) pysäkille ja olimme vielä ilmoittamaanikin aikaa aikaisemmin perillä. Uusi emäntämme Ivana (aivan Annelin oloinen!) vilkutti ovella ja saimme edellistä paljon pienemmän, mutta yhtä siistin majoituksen. Ivana puhui vain serbo-kroatiaa, minä tulkkasin tehokkaasti, vaikken kieltä ymmärräkään.

Bistro Palma

 

Vilkaisimme kotikatumme Optiman tarjonnan; vielä kalliimmat hinnat kuin Promajnassa. Kävimme yhdellä rantaterassilla oluella, ennen kuin teimme ostokset Konzumissa (huomenna on valtakunnallinen pyhäpäivä ja kaupat kiinni). Veimme ostokset kämpille ja palasimme rantakadulle. Menimme Bistro Palman rannan puoleiselle terassille ja tilasimme mustekalarenkaat ja cevapit. Laskua maksaessani (kortilla) miestarjoilija pahoitteli jatkuvasti "sorry, sorry" huonoa yhteyttä. Lopulta sain kaksi kuittia, tarkistin heti pankkitilin ja niinhän se oli veloitettu kahteen kertaan! Mies taas pahoitteli ja pisti tarjoilijatytön hakemaan automaatista käteistä, että sai hyvitettyä meille toisen veloituksen. Palasimme kämpille iltapäiväkahville ja päikkäreille. Olimme harkinneet iltauintia, mutta tuuli yltyi niin kovaksi, että vietimme illan kämpillä ja söimme tekemäni sienimunakkaan, siemennäkkäriä homejuustolla ja tuoreita aprikooseja parvekkeella istuen. Myöhemmin luimme, kuuntelimme musiikkia ja katsoin Areenasta "Kun saa rakastaa" -sarjaa.

Kova tuuli kolisutti yöllä parvekekalusteita ja kylppärin ilmanvaihtokanavaa. 

Perjantaina oli Kroatian kansallispäivä; kaikki kaupat kiinni. Lähdimme omille lenkeillemme, minä Podgoraan, Hannu Makarskaan. Ensin poikkesin Tučepin hautausmaalle.

Podgora

Reitti oli minulle vanhastaan tuttu. Olemme kerran lomailleet Podgorassa ja kävelin silloin Tučepiin ja takaisin. Podgorasta muistin surkean kaupunginrannan, mutta onhan siellä hyviä rantoja keskustan molemmin puolin.

Palasin Tučepiin ja kävin kämpillä vaihtamassa uikkarit alle. Kyselin Hannun sijaintia. Hän ei vastannut viesteihini ja soittonikin katkaistiin heti. Olin aivan varma, että hän on unohtanut puhelimensa johonkin Makarskan baariin (oli dellannut soittoni älykellosta, kun ei arskoilla nähnyt, kuka soittaa). Kävelin rantakatua itsekseni puhisten eestaas. Lopulta sain viestin, että hän kävelee takaisin ajotietä myöten. Kävimme lenkkioluella ja menimme samasta kohdasta uimaan.

Bistro Rona

Kävimme kämpillä suihkussa, pesimme nyrkkipyykit ja palasimme keskustaan (ei läheskään niin jyrkkä mäki kuin Promajnassa) ja menimme Bistro Ronaan syömään hyvät ateriat. Loppuillan istuin parvekkeella kuunnellen Yle Suomen lähetystä Kupittaan puistosta. Siinä vaiheessa pääsi itku, kun Anssi Kela lauloi livenä Laurasta ("Puistossa").

Makarska

Vaikka kävelymatka lähikauppaan olikin lyhyt ja loiva, minä kävin siellä lauantaiaamuna, sillä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Aamiaisen syötyämme vaihdoimme vuoroa; Hannu käveli Podgoraan, minä Makarskaan. Maps.meen ohjeistamana kävelin rantaa myötäilevää kivistä, piikkipensaiden välissä kulkevaa kapeaa polkua, joka muistutti pahimpia vaelluspolkujani. Pelkäsin sandaalinpohjien halkeavan terävissä kivissä. Täällä jos kompuroin, apu on kaukana, sillä olin ainoa kulkija reitillä. Lopulta polku yhtyi Hannun mainitsemaan, leveään hiekkatiehen, joka oli mäkinen, mutta huomattavasti helpompi kävellä. Sen varrella oli lukuisia penkkejä, joilla istahtaa lepäämään ja pitää juomataukoja.

Makarskaan oli kokoontunut joku Fiat- yhteisö (I was born to ride Fico), pikkufiiatteja oli Balkanin maista rantakatu täynnä. Tämäkin kohde oli muistamaani suurempi (kerran olen majoittunut sinne yksin), onneksi emme valinneet sitä tällä kerralla.

Lähdin kävelemään takaisin Tučepiin puihin laitettujen nuolien ohjaamana. Maps.meen 3,5 km vaihtui seitsemäksi kilometriksi suuntaansa. Välillä istuin penkille hörppäämään vettä ja kuuntelin samalla Ylen Levylautakuntaa. Se kestikin saman tunnin, minkä matka Tučepiin. Hannu odotti jo minua kämpillä ja hän heitti avaimet parvekkeelta. Kävin suihkussa, laitoin pyykit likoamaan ja istuimme partsille oluelle. Jätimme tämän päivän uimisen harkintaan.

Restoran Dupin

Mieleni teki merellistä pastaa ja menimme rantakadun Restoran Dupiniin syömään. Olikin taas hyvät ruuat, digestiiviksi sain kirsikkabrandin ja Hannu jonkun pontikkasnapsin. Normal! Palasimme kämpille, keitin kahvit ja menimme päikkäreille. Totesimme yhteen ääneen, että nyt ei jakseta lähteä uimaan, se vaatisi taas suihkut ja uudet rasvaukset. Auringossa ja tuulessa nahka kuivuu, onneksi pakkasin mukaan pienen pullon omatekemääni ruusuöljyä.

Valmistin taas sienimunakkaan ja parvekkeen jäädessä varjoon istuimme syömään, lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

Restoran Dubin

Sunnuntain aamiaisen jälkeen Hannu lähti taas kävelemään Podgoraan ja takaisin, minä otin kirjan mukaani ja jäin rantakadun loppupäähän varjoon istumaan ja lukemaan. Tein myös ostoksia; ostin itselleni puuvillaisen kesämekon ja kortteja. Teimme treffit rantakadun yhdelle terassille, otimme oluet, kävin vessassa pukemassa uikkarin ja menimme uimaan. Kävimme kämpillä suihkussa, keitin itselleni kahvit ja menimme taas syömään merellisen pastan ja cevapit Restoran Dubiniin. Ensimmäisen kerran tällä reissulla myös šhopska-salaatin. Jälkkäriksi ostimme kioskista Dubaisuklaa-jäätelön. Nukuimme pienet päikkärit ja vietimme loppuillan parvekkeella lukien ja musiikkia kuunnellen. Emme jaksaneet enää mitään lämmintä ruokaa, vaan söimme pois vihannekset ja valkohomejuuston näkkärin kanssa. Jäljelle jääneet kananmunat keitin mukaan pakattaviksi.

Toukokuun kirjoja;

Mudlum "Tätini Ellen". Mudlum kertoo äidistään ja tädistään Ellenistä, näiden ominaisuuksista, sairauksista ja viimeisistä vuosista. Lisäksi omasta elämästään, meille tutuista paikoista; Muhusta, Paidesta, Tallinnan eri kaupunginosista ja kaduista.

Kroatia; Promajna

Söimme terassilla aamiaiseksi Zeljkan tarjoamaa valkoista leipää ja loput kinkut ja juustot, sillä aikaa kotisairaanhoito kävi hänen luona. Lähdimme 10.15 bussin kyydissä alas linja-autoasemalle. Lipuntarkastaja (toinen bussikuskeista) pyysi meitä viemään ensin laukut tavaratilaan ja päästi meidät sen jälkeen FlixBussiin. Dubrovnikin ulkopuolella poliisi pysäytti bussin ja tarkisti kaikkien passit, onneksi pidän ne repussa enkä matkalaukussa. Ilmeisesti etsittyä henkilöä ei löytynyt ja matka jatkui. Koukkasimme Stonin kautta ja ihailin taas "kiinanmuuria", jonka olen kerran kävellyt. Makarskan jälkeen huomautin kuskille, että jäämme pois Promajnan pysäkillä, ettei hän vahingossa aja sen ohi. Ulkona nousi hirveä meteli, kun olimme laittaneet laukut bussin väärälle puolelle. Itse hän tarkasti lippumme lähtiessä, eikä neuvonut mihin laukut pitää laittaa! Kaiken lisäksi Hannu oli ilmeisesti varannut paikkamme tuplasti, kun liput tullaan veloittamaan kahteen kertaan hänen Visaltaan.

Maps.meen ohjaamana löysimme majapaikkamme, jossa ystävällinen emäntämme vastaanotti meidät. Saimme valita yläkerran parvekkeellisen huoneiston tai alakerran samanlaisen huoneiston maatason terassilla. Valitsimme jälkimmäisen ja emäntä kiikutti meille aperitiivit.

 

Majoituttuamme kävelimme alas rantakadulle. Lähikauppamme Konzum on lopettanut, tsekkasimme Optiman (ent. Studenac) tarjonnan ja menimme Restoran Editaan syömään. Maps väitti, että lähellä olisi avoinna oleva Konzum, mutta sitä emme löytäneet, vaan syötyämme palasimme Optimaan ja ostimme parin päivän salaatti- ja aamiaistarvikkeet.

Restoran Edita

Palasimme kämpille, taidamme olla talon ainoat asiakkaat ja emäntä kävi taas varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Jätin kananmunat ostamatta, kun niitä myydään vain isoissa kennoissa. Sienimunakkaan sijaan tein meille tonnarisalaatin, jonka söimme terassilla linnunlaulua kuunnellen.

Tiistaiaamu oli pilvinen ja molemmat unohdimme laittaa aurinkorasvat. Kävin aamulla hakemassa tuoreen leivän ja lenkkioluet odottamaan iltapäivää. Hannu lähti omalle lenkilleen Baška Vodaan, minä kohti Makarskaa.

Polku oli minulle vanhastaan tuttu. Rantoja ja baareja vasta kunnostettiin, missään ei ollut uimareita tai ruuhkaa. Polulla väistelin fillaristeja, joita oli jo paljon liikkeellä. Jotkut olivat lähteneet kiviselle ja mäkiselle reitille sähköpotkulaudoilla. Huono idea! Niin taisi ajatella myös vastaantuleva rouva, joka epätoivoisena yritti taluttaa potkulautaansa mäkisessä maastossa.

Aurinko alkoi paistaa ja pelkäsin niskan palavan paluumatkalla. Johan se vähän kärähti Dubrovnikissa, kun olin rasvannut itseni huonosti.

Restoran Tribidrag

Teimme treffit Promajnan rantaan. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja menimme uimaan. Suihkun jälkeen lähdimme syömään Restoran Tribidragiin (eilisen naapurissa). Könysimme mäen taas ylös ja menimme päikkäreille. Päikkäreiden aikana ukkonen jyrähti kerran komeasti, mutta ei tullut luvattua sadetta.

Hannu relaa...

... ja minä kokkaan.

Ihana emäntämme Ivca tarjosi meille jo tullessamme yrttiliköörit. Nyt hän liittyi seuraamme terassilla ja toi tullessaan ladattavan pöytälampun, neljä kananmunaa jonkun naapurin kanalasta, pullon omatekemäänsä omenaviinaa ja ukrainalaisperheen hänelle jättämää hunajalikööriä. Ivca kertoi olleensa jo 10 vuotta leskenä, pojat asuvat Itävallassa.
 

Baška Voda

Keskiviikkona herätessämme tuuli niin kovin, että jätimme aamu-uinnin suosiolla väliin. Asumme niin korkean mäen päällä, että minä saan hoitaa aamuiset leivänhaut. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Baška Vodaan, Hannu puolestaan kohti Makarskaa. Viime vuodesta tuttu Baška Voda on isompi mitä muistin, paljon eläväisempi kuin pikkuinen Promajna.

Kävin kämpillä vaihtamassa uikkareihin ja menimme uimaan. Laitoimme pyykit pyörimään, kävimme suihkussa ja istuimme terassille lenkkioluelle. Piti odottaa niin kauan, että pesukone lopetti ja ripustin pyykit ulos.

Pizzeria Matej

Viimeisen lämpimän aterian Promajnassa söimme Pizzeria Matejssa, minulle kermainen katkarapupasta ja Hannulle tietenkin ćevapčićit. Ravintola oli vasta avannut kauden ja sinne kelpasi vain käteinen. Palasimme ylös kämpille (minulle jo neljäs kerta tänään!) ja valmistin itselleni kapselikahvin. Keräsin kuivat pyykit pois narulta, matka jatkuu puhtain vaattein. Tein vielä illalla meille tonnarisalaatin, kohta tulee kaalia ja tonnikalaa korvistakin.

Kroatia; Dubrovnik

Lento laskeutui ajallaan Dubrovnikiin, matka bussiasemalle kesti tunnin verran. Lähetin Zeljkalle viestin, että syömme ensin ja kysyin, tarvitseeko hän kaupasta mitään. Istuimme Pizzeria Piccolon terassille tervetulo-oluille ja pizzalle. Kävimme kaupassa ja hyppäsimme seuraavan 3-bussin kyytiin Nunciataan.

Zeljka oli ostanut jääkaappiin meitä varten kinkkua ja juustoa, mutta emme jaksaneet syödä edes kokonaisia pizzoja, joten kaikki säästyivät huomiseen. Kävimme suihkussa ja istuimme loppuillan seurustelemassa, tullessamme kaksi minulle entuudestaan tuttua ystävää lähtivät kotiin ja jättivät meidät kolmistaan. Joskus kolmen jälkeen kuulin kokkiserkun majoittuvan naapurimakkariin.

Söimme aamiaiseksi eiliset pizzanpalat ja Zeljkan opastamana minun keittämät turkkilaiset tuimat kahvit. Kävin auttamassa Zeljkaa viikkaamaan ja varastoimaan pestyt talvilakanat ja -peitot yläkerran makkariin.

Lähdimme taas omille lenkeillemme; minä vanhaan kaupunkiin ja Hannu Lapadiin.

Treffit teimme Dubrovnik Breweriin, mutta siellä ei myyty mitään tummaa olutta ja vaihdoimme paikkaa.

Zrinski

Istuimme Zrinskin ulkoterassille (lähellä katamaraanien satamaa) oluelle ja kun ruokia kannettiin keittiöstä myös tälle terassille, päätimme pitää hyvät paikat ja tilasimme suosittelemani kana-fetawrapit.

Vietimme illan Zeljkan seurassa. Kahvien kanssa nautimme jäätelöä mansikoilla ja jonkun ystävän tekemiä, erilaisia pikkuleipiä. Yksi Zeljkan sairaanhoitajaystävä kävi puhdistamassa hänen hengitysputkensa. "Do you know that you have a hole in your throat?" No en sanonut sitä ääneen. Nyt meille kelpasi dalmatian plate, kun lounaasta oli jo aikaa.

Yöllä kuulin, kun kokkiserkku majoittui naapurimakkariin ja yläkerran sottaavat ranskalaistytöt palasivat Splitin retkeltään. Muuten nukuin taas hyvin, varmaankin vaadittavat kahdeksan tuntia.