Helsinkipäivä kaverin kaa

Kävin pitkästä aikaa verikokeissa. Tuloksessa oli sen verran punaista, että peruin jo varaamani ajan verenluovutukseen. Pidimme Ritun kanssa kuitenkin kiinni siitä, että käymme keskustassa näyttelyissä ja lounaalla.

Anna Estarriola

Anna Estarriola

Ensin menimme Amos Rexiin katsomaan Anna Estarriolan värikkään näyttelyn "Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita".

Ritu ei ole ennen käynyt Hakasalmen huvilassa, joten kävimme katsomassa "Kimallus ja kumarrus - kartanonväen kaksi maailmaa". Minua ei niinkään kiinnosta kartanoromantiikka kirjoissa tai taiteessa, mutta tämä oli hauskasti ja mielenkiintoisesti toteutettu näyttely. Kun pysähtyi katsomaan tauluja, huomasi joissakin liikettä. Pikkutyttö hymyili ja käänsi lukemansa kirjan sivuja, eläimet astelivat ja linnut lensivät, kartanon piipusta tuprutti savua.

Xavier

Olin etukäteen tutkaillut lounaslistoja, päätimme testata Mikonkadun Xavierin. Olikin tosi hyvää ruokaa, ystävällinen henkilökunta ja siisti, tosin vähän askeettinen tila. Eiköhän tulla tänne toistekin. Toinen jo melkein kantis on Kaivopihan Kitty's Public House, jossa kävimme lasillisella, ennen kuin lähdimme kotiin. Taidehallin uusi näyttely jäi toiseen kertaan.

Sain kuolinpesän asiat (toivottavasti!) hoidettua loppuun ja uskalsin vihdoin antaa Hannulle luvan siirtää tiedostot vanhasta Samsungista uuteen (joululahja) puhelimeen. Kaikki meni muuten hienosti (kuvatkin kahteen kertaan), mutta pankkitunnukset eivät enää toimineet. Lisäksi puhelin päivittää jatkuvasti, vanhat tunnukset ovat hukassa ja se tarjoaa kaiken maailman turhia sovelluksia. Sain Nordean Tikkurilan digipalvelusta apua nopeasti, ilman jonottamista tai ajanvarausta.

 

Omat omenapuumme pitävät välivuoden tai kevään kylmyys on vienyt omenien alut. Onneksi naapurin omenapuussa on runsas sato ja kävinkin muistuttamassa, että haemme viiniomenat lähiviikkoina. Pakastin papuja ja Hannun mandoloimia tarjousporkkanoita talven keittoja ja patoja varten. Viikonloppuna oli vielä aurinkoista ja niin lämmintä, että grillasimme pihalla. Ehkä viimeisen kerran tänä kesänä? Sunnuntaina pullotin mustaherukkaliköörit, jotka olivat tekeytyneet kuukauden. Tänä vuonna en muita liköörejä teekään, kun kirsikoita ei tullut yhtään. Samaan aikaan pesukone pyöritti olohuoneen valkoisia verhoja. Maanantaina tein (vihdoin viimein) ison kattilallisen kesäkeittoa. Uusien perunoiden ja kukkakaalin joukkoon lisäsin niitä tarjousporkkanoita ja -papuja, sipulia, tilliä ja tietysti Koskenlaskijaa.

 

Elokuun kirjoja;

 

Karin Collins "Säilyt sydämessäin". Hanko-trilogian ensimmäinen osa kertoo sotavuodesta 1939-1940. Kaunis kesä kääntyy synkkään syksyyn ja jäätävään talveen. Venäläiset alkavat pommittaa Hankoa, nuoret miehet on jo siirretty turvaamaan itärajaa, naiset ja lapset pakenevat sisämaahan sukulaisiin, osa lapsista lähetetään Ruotsiin saakka, onhan heidän äidinkielensä ruotsi. Kaupunkiin jää vain vanhempia miehiä ja muutama sinnikäs nainen pitämään huolta taloista, rakentamaan pommisuojia ja sammuttamaan tulipaloja. Kaikesta on pulaa, on kylmä ja nälkä. Ruotsista saadaan apuun nuoria miehiä ja kunnon kalustoa. Lopulta solmitaan rauha, jonka hinta on kova; Venäjä haluaa Hangon itselleen.