Aamiainen oli taas kevyt; kahvia, mehua ja emännän tuoma kulhollinen vesimelonin viipaleita. Pakkasimme rauhassa, sää oli aurinkoinen ja ennen puoltapäivää suuntasimme Hondan Kallasteen. Ohitimme yhden vuosien takaisen majapaikkamme ja Kallasten kirkon.
Tässä on pysähdyttävä joka kerta, kun olemme lähistöllä; Peipsi Kalapunkt ja mainiot kuhawrapit. Hannu kehui rouvalle, että käymme täällä iga suvi (no ei sentään joka kesä, tämä oli vasta kolmas kerta) ja tämä kiikutti meille vielä jälkkärit kaupan päälle.
Roudasimme laukut alakertaan, vaihdoimme vaatteet ja kävelimme läheiseen Maximaan, josta ostimme saunaoluet, aamu- ja iltapalat. Suihkun jälkeen levytimme hetken. Hannu lämmitti saunan jo kuuden jälkeen, joten iltakävelyt jäivät tältä päivältä. Tuulinen tulomatka oli vienyt mehut molemmista.
Tein iltapalan ja vietimme rauhallisen saunaillan lepäillen ja lukien.
Aamiaisen syötyämme kävelimme keskustaan, sää oli viilein tähän asti, ei tarvinnut enää hikoilla. Raatihuoneentorin lähettyville oli tuotu lukuisia myyntikojuja, joihin viritettiin valoja illalla alkavaa ruoka- ja viinifestivaalia varten. Hain infosta esitteitä ja karttoja ja suunnittelin tämän päivän museokierrokseni. Erkavoiduimme ja lähdimme omille reiteillemme.
Kiertelin yksikseni Tartu Ülikooli kunstimuuseumin, jossa on esillä vain kipsipatsaita ja pieni egyptiläinen huone. Ei siis minulle, kun pidän edemmän kuva-, valokuva- ja lasitaiteesta. Hienoa kuvataidetta (akvarelleja) oli tarjolla Tartu Kunstimuuseumissa, jossa on esillä virolaisen Karin Lutsin maalauksia Pariisista, Venetsiasta ja muualta Italiasta. Ylemmissä kerroksissa on näytillä tuoreempaa taidetta ja virolaisten hopeaseppien hienoja töitä; koruja, aterimia ym. Teimme treffit Raatihuoneentorille ja otimme oluet irkkupubin terassilla. Ruokapaikan valitsimme hinta edellä; Pompein lounastarjous 5,50€/annos.
Hannu lähti takaisin kämpille, minä ylitin Emajoen ja kävin vielä katsomassa Tartu Linnamuuseumin, joka esittelee mm. Tarton eri kaupunginosat. Asumme samoilla hoodeilla (paria poikkeusta lukuunottamatta) kuin ennenkin, mutta edelleen minulle on hämärää, missä on Vaksalin ja Karlovan raja. Kävin samalla kävelyllä ruokakaupassa ja kannoin ostokset kämpille. Aurinko paistoi, mutta kun yritin huilia, ikkunan takana alkoi sade ropista. Keitin kahvit ja jätimme harkintaan, kannattaako tänään enää palata keskustaan. Kuuden jälkeen oli vielä pilvistä ja tuulista, joten Hannu lämmitti saunan. Ruokafestivaali jää siis huomiseen ja tein meille iltapalan. Huomiselle on luvattu kaunista säätä ja sitten kyllä kierretään kaikki kojut, Hannu saa valita oman synttäriruokapaikkansa.
Synttärin kunniaksi otimme aamiaisella belliinit.
Sitä saa mitä tilaa; sitten mentiinkin KGB:n eristysselliin. Samanlaisiahan nämä KGB-museot ovat maasta riippumatta, täällä oli niin lämmin, ettei tullut kylmiä väreitä. Yhdessä huoneessa kuului jatkuvaa koputusta, ehkä joku onneton vanki pyysi päästämään ulos kopistaan?
Seuraava käyntikohteemme oli Tartu Ülikooli tähetorn, jossa Hannukin (korkeanpaikan kammoisena) kapusi kapeat portaat ylös näköalatasanteelle. Korkeat puut haittasivat näköalaa keskustaan.
Ruoka- ja viinifestivaali oli levittäytynyt kävelykadulle ja puistoon. Kojujen hinnat olivat ravintolatasoa, menimme mieluummin syömään ravintolaan. Kävimme kämpillä suihkussa ja myöhemmin iltapäivällä kävelimme Aparaattiin, jonne on meiltä kävelymatkaa noin 500 metriä.
Halusin tarjota Hannulle synttäriaterian. Totuttuun tapaan tilasimme jaettavan antipastilautasen, minulle tietysti ankkaa, Hannu tilasi itselleen naudanlihahampparin. Pois lähtiessä huikkasin naapuripöydässä istuvalle nuorelle suomalaisparille, että nää lähtee nyt saunaan. Otettiin kuitenkin ensin pikkupäikkärit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti