Jätimme Tarton industrial/kellarikämppämme ja suuntasimme Hondan Viljandiin. Olen (taas!) ollut huolissani haikarapopulaatiosta - vasta kolme havaittua haikaraa ja yksi hylätty pesä noin 400 km:n matkalla - mutta vähän ennen Viljandia näin haikararyhmän pellolla.
Outo kaupunki; lähes kaikki ravintolat ovat kiinni sunnuntaina. Plarasin blogiani ja löysin sieltä yhden auki olevan, meille sopivan baarin; Suur Vend/Big Brother. Istuimme terassille syömään, minulle hyvä kanacaesar ja Hannulle juustolla kuorrutettua possua. Kävelimme takaisin kämpille (1,5 km) ja kävimme läheisessä Maximassa ostamassa ilta- ja aamupalaa. Koko alkumatkan olen etsinyt marjoja/marjanmyyjiä, vasta nyt löysin jogurtin joukkoon (pensas)mustikoita, nekin Puolasta tuotuja. Missä ovat kaikki paikalliset mansikat ja metsämustikat, kysyy hän. Keitin pressot, Hannu pyöräytti pyykit koneessa ja istuimme terdellä kirjoja lukien. Uiminen jää siis huomiseen.
Illalla ukkosti ja siirsin pyykkitelineen sisälle. Matka on tähän asti sujunut hyvin, huolimatta alkukankeudesta, kun Hannu unohti kotiin EU-Kelakortin ja käteiset rahat ja melkein kadotti Hondan avaimet tulomatkalla. Kuivina ollaan päästy tähän asti!
Maanantai oli taas aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen lähdimme omille kävelyillemme, minä suunnistin uimarannalle. Tosin Maps.me kierrätti minut sinne melkein keskustan kautta; ohitin Jaani kirikin, linnoituksen rauniot ja Viljandin Villat.
Rannassa oli meneillään jonkunsortin kansainvälinen kisa ja laituri oli täynnä osallistujia. Jouduin uimaan laiturin ja rannan välissä, yleensä uin täällä avovedessä.
Otin Google.mapsin käyttöön, johan löytyi rantareitti. Ohitin Viljandin laskettelurinteen (!), joten tuli vähän mäkitreeniäkin. Hannu oli jo palannut kämpille ja tasasimme lenkkioluen omalla terassilla. Tiedä sitten, johtuuko vilkas liikenne tulevan Lidlin rakennustöistä, mutta kova on meteli, kun istumme ulkona. Onneksi ikkunoissa on hyvät tiivisteet ja liikenne hiljenee yöksi.
Lähdimme syömään ja kävelimme keskustaan Vana Kalmistun kautta. Se on suuri, puistomainen hautausmaa.
Armeenia Köök Soso Juures oli tänään auki, vein tuliaisiksi uusimman Baltic Guiden numeron, jossa on artikkeli Armeenia Köökin omistajan pojan, Steffin uudesta Tallinnan ravintolasta. Täällä taisi ulkonäöstä päätellen olla Steffin veli töissä. Söin hyvän kanasaslikin, Hannu jotain possua.
Hannu palasi edeltä kämpille, minä jäin vinguttamaan muuseumkaartia. Maanantaisin auki taitaa olla vain Kondase keskus. Siellä on perusnäyttelyn lisäksi nyt näytillä naivistitauluja. Huilailimme hetken, ennen kuin keitin pressot ja siirryimme terdelle lukemaan. Oli vielä niin kova meteli, että otin korvanapit käyttöön kuullakseni musiikkia.
Elokuun kirjoja;
Ville Hytönen "Toisten virolaisten valtakunta". Vähän erilainen matkakirja, vaikka maassa vakituisesti asuva Hytönen kertookin myös omista Viron reissuistaan. Historiaa, nykypäivää, kulttuuria, politiikkaa, kaikkea mielenkiintoista tarinaa nuoresta maasta. Kirja antaa vinkkejä myös muiden kirjoittamiin teoksiin ja artikkeleihin. Ja hauskoja esimerkkejä virolaisten luonteesta. "Virolainen autoilukulttuuri ei ole turvattomampaa vaan hieman erilaista. Edellä ajava hidas auto ei halua antaa tietä takana matelevalle autojonolle, toisaalta vastaantuleva auto väläyttää oikeanpuoleista vilkkua viestittääkseen, ettei tiellä ole ratsiaa, hirviä tai muita esteitä ajaa mahdollisimman kovaa. Vilkkuja ja pitkiä valoja käytetään enemmän viestintään kuin mihin ne on tarkoitettu. Kahdella hätävilkkujen välähdyksellä kiitetään." Tämän mekin olemme oppineet. Kehuin Ville Hytösen kirjoja tallinnalaiselle ystävälleni. Mare kertoi, että kirjastosta löytyy yksi Hytösen kirja ja hän aikoo lainata sen, kyllä hän niin paljon osaa suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti