Kun aamupäivällä lähdimme liikkeelle, taivaanrannassa oli tummia pilviä vasemmalla ja oikealla. Jos olisimme lähteneet Pärnuun, sade olisi luultavasti saavuttanut meidät nopeastikin. Päätimme kuitenkin jättää Pärnun ensi kesään, samoin saaret, muuten olisi tullut 2-3 viikon reissu. Nyt kastuimme noin kolmas osan matkasta, eikä sade ollut kovinkaan rankka. Tallinnassa paistoi taas aurinko. Tämän päiväisellä ajolla näimme enemmän haikaroita, pesiä ja kurkia kuin minään muuna päivänä.
Ennen lähtöä olimme katsoneet Tallinnan tämän päivän lounastarjoukset. Jäi kaksi vaihtoehtoa; Pull tai meille uusi Bistro Ovaal. Ehdotin jälkimmäistä, koska olemme pyörällä liikkeellä ja se on kauempana, Pulliin voi kävellä koska vain. No Hannu muisti väärin ja ajoi suoraan Nautican parkkipaikalle, lähelle Pullia. Siitä jatkoimme Ovaliin, joka on ilmeisesti lähitoimistojen työpaikkaruokala. Uunissa kypsennetty ankankoipi oli ihan hyvää, yksi vaihtoehto olisi ollut kermainen uunilohi (lounas 8,20). Päräytimme Patareille ja Hannu ajoi Hondan pihalle parkkiin. Tiesimme, ettei isäntäväki ole kotona, mutta avain odotti meitä lokerossa. Home sweet home! Tavarat paikoilleen ja taas ollaan kotona.
Keskiviikkona tuli käveltyä kymmenisen kilometriä. Aloitimme sen Telliskivestä, kun saatoin Hannun Da Vinci Genius -näyttelyyn. Sen aikana istuin Fotografiskan edessä auringonpaisteesta nauttien ja kirjaa lukien. Taitoin taas lipstikanoksan mukaani tomaatin päälle silputtavaksi. Minulle ei nyt uusia näyttelyitä löytynyt; Kumu on väärässä suunnassa ja Fotografiskassa on rumia kuvia. Jatkoimme kävelyä kohti Koplia, ihan sinne saakka emme nyt menneet, vaikka mieli tekikin. Se kun jäi käymättä heinäkuussa Tallinnan lomallani. Ehdottamani käynti Kalma saunassa ei sekään saanut kannatusta, johan tässä saunottiin kolmena iltana Tartossa.
Yksi nähtävyys, joka oli meiltä vielä näkemättä, on Žorik-koiran patsas Erikatiellä. Ville Hytönen kertoo kirjassaan koiran liikuttavan tarinan. Sen jälkeen oli tarkoitus noudattaa ohjettani "omat eväät, parhaat eväät". Pettymys olikin suuri, kun jouduimme toteamaan Põhjalan kaupan olevan kiinni. Toinen pettymys oli, ettei Lore Bistrossa ollut tänään lounastarjousta. Ja kolmas, kun kävelimme entisen Linda Linen sataman Kai Kohvikiin, joka avautuisi vasta viideltä. Kävelin Linnahallin raput ylös ja alas, Hannu mieluummin kiersi rakennelman ja toisella puolella kohdattuamme menimme sataman yhdelle terassille oluelle. Siinä istuessamme tutustuimme itävaltalaiseen kuusikymppiseen fillaristiin, jolla on nyt takana paritonnia. Jos sää pysyy hyvänä ja hänen suunnitelmansa toteutuu, matkaa kertyy yhteensä 5.000 kilometriä. Huh!
Olin plarannut päivän lounastarjouksia, eikä mikään keskustan paikka houkutellut, tosin minulle olisi mainiosti kelvannut Pullin Nizzan salaatti. Yhteisestä päätöksestä menimme Mere Restoon syömään Angus-burgerit (9,50€). Ruoka on siellä aina hyvää, vaikka palvelu onkin tylyä neukkutyyliä. Tällä kerralla istuimme terassilla, missä ilma liikkui. Syötyämme ostimme kukkatorilta Marelle ruusukimpun, ehkä nämä kestävät pidempään kuin Rimin edullisemmat kukat.
Tavoistaan ei pääse eroon ja tiesin Hannun haluavan Vallibaariin millimallikkaalle, minä vaihdoin Aperolin lennossa valkoviiniin.
Sen jälkeen erkavoiduimme; Hannu käveli suoraan kotiin, minä Baltijaaman Selveriin ostamaan lisää savulohisalaattia, vadelmia ja kuoharin.
Ehdin käväistä Rimissä ostamassa lähtöaamun tuoreet croissantit, kun Mare kutsui meidät kahville. Kuulumisten lisäksi juttelimme kirjoista ja näyttelyistä, ennen kuin meidän oli siirryttävä omalle puolelle pakkaamaan. Satamaan oli kertynyt motoristeja Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tsekistä, Saksasta ja Puolasta. Reissulle kertyi kilometrejä yhteensä 600, eli vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Bensa (98 oct.) maksoi Virossa 1,649 - 1,679/litra.
Kotona odotti naapureitten synttärilahja Hannulle. Laitoin pesukoneen pyörimään ja hain kaupasta pakastepizzat, nyt ei jaksa kokkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti