Jo seitsemäs kerta! Lähdimme taas "lapsia pakoon". Meitä on kaksi kutsuttavaa, mutta jos me kutsumme koko pesueen puolisoineen, lapsineen ja tyttö/poikaystävineen, meitä on koolla vähintään 20. Eivät mahdu meille!
Kävin aamulla hakemassa Hannun arpavoittokinkun, pakkasimme auton (ruuan määrästä päätellen voisimme viettää mökillä toisenkin viikon), vaihdoimme jouluherkut naapurin kanssa ja rekiretkemme suuntasi tihkusateessa Lohjalle. Vein kynttilät Metsolan ja Virkkalan haudoille ja kävimme Meerin ovella vaihtamassa "joulukukat". Hain joulutortut Hilman Herkusta ja menimme Caritalle. "Hän on kuin kotonaan" totesi Carita, kun jäin keittiöön keittämään kahvit, hänen ja Hannun keskustellessa olohuoneessa ruotsiksi. Hänen mielestään olimme taas liian vähän aikaa, kun hämärtyvään päivään vedoten teimme lähtöä.
Salontie oli hiljainen, mutta kovin sumuinen, kuten on ollut jo monena vuotena joulunalusviikolla. Viimeinen pysähdys ennen Mathildedalia oli Perniössä, kun jaoimme rullakebabin. Hain Terhosta avaimet, Hannu roudasi ylämäkeen mökille tavarat, jotka laitoin paikoilleen. Mökki oli lähes siinä kunnossa, johon sen lokakuun sieniviikon jälkeen jätimme. Kahvin- ja vedenkeitin olivat uusia, samoin lattiamoppi.
Kotiin unohtuneiden tavaroiden lista kasvaa; tomaattiveitsi, pikkutontut kuusenoksiin, Hannun reppu ja puukko (tulentekoon). Ja tonttulakit, taas kerran. Niiden sijaan otin mukaan joogamaton, kun jumppatunteihin tulee melkein kolmen viikon paussi.
Joku oli taas koristellut yhden kuusen polun varrelta. Kolme päivää kävelemättä, jalkaa alkoi heti särkeä, kun lähdin liikkeelle. Kolme valkohäntäpeuraa ylitti hiekkatien, kun kävelin kohti Jeturkastia. Poluilla oli mukavan pehmeä alusta kävellä, vain kallion koloissa oli vesilätäköitä ja maastopyöräilijät olivat paikoitellen myllänneet polut kuraisiksi. Kävin Jeturkastissa tsekkaamassa sienipaikkani. Vähän löytyi vielä suppareita, nekin sateessa lionneita. Lähdin kävelemään Kariholman keittokatokseen, matkalla Hannu kyseli, onko minulla tikut tai sytkäri, hän oli jättänyt omansa mökille. Kerrankin toivoin, että joku muukin olisi tulentekopaikalla. Onneksi olin ottanut tikut omaan reppuuni. Harmi vain, että kaikki puut olivat kosteita, makkarat olivat enemmänkin savustettuja kuin grillattuja. Kaakao lämmitti ja laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa.
"Kyllä kuusenoksia pitää olla" sanoo hän, vaikka unohdinkin tontut kotiin. Katkoin oksia mökin takametsästä, Hannu haki sillä aikaa meille oluet Kyläpanimon myymälästä. Illalla saunottiin pidempään kuin eilen. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut, mutta me jäimme mökkiin katsomaan telkkarin joulukalenterit ja tein meille sienimunakkaan päivän saaliista. Naapurimökit pysyivät edelleen tyhjinä.
Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun ruokavieraiksi, sovimme jo etukäteen kala- ja kasvistarjoilusta. Aamupäivällä tein anjovismössön ja sitruunasillin ja laitoin uunijuurekset maustumaan. Ami toi tullessaan savulohen, graavilohen, Strömsön silakat, perunagratiinit ja muut herkut. Ehdotin, että he varaavat joskus naapurimökin ja voimme vuoropäivinä valmistaa ruuat.
Maanantain joogaharjoitusten jälkeen laitoin kinkun uuniin ja lähdin kiertämään Matildanjärveä. Oli aivan tyyntä, mittari näytti nollaa. Muutaman kuraisen kohdan jouduin kiertämään metsän kautta. Sumu oli vallannut Matildanjärven, nyt ei pääse pilkille. Kosteus tiivistyi kasvoihin ja silmälaseihin. Matildankierroksen jälkeen jatkoin lenkkiä Muurahaispolulle. Ketään ei kävellyt vastaani, vain pari autoa oli parkkipaikalla. Joimme mökin terassilla glögit, ennen kuin valmistelin bataattivuoan ja päivän lounaan (toisinto eilisestä), jonka kevensin salaatilla.
Loppupäivä menikin kinkkua paistellen. Laitoin viiden kilon kinkun niin mietoon lämpöön, että se oli vasta illalla kypsä. Tulikin mehevää ja mureaa! Sen jälkeen laitoin uuniin vielä bataattivuoat.
Jääkaappi oli täynnä, joten tiistain kauppareissulla ei ostettu muuta kuin tuoretta leipää, luumutorttu, lisää vichyä ja saunaoluita. Naapurimökki pysyi edelleen tyhjänä, muilla parkkipaikoilla oli jo pari autoa. Jätin kävelyt väliin ja tein muutamat aurinkotervehdykset. Hannun tultua lenkiltä söimme lounaan ja levytimme hetken. Torttukahvin jälkeen esivalmistelin perunalaatikon (KK 2017?).
Lähdin edeltä kävelemään satamaan ja Valimolle, jossa pidetään kylän yhteinen joulunavaus. Tällä kerralla muistimme ottaa mukaan toimivat taskulamput. Keli oli tyyni ja kuiva, ei ollut pelkoa liukastumisesta. Satama-alue on saanut koristeeksi entistä enemmän kausivaloja. Väkeä alkoi kertyä, menin edeltä Valimoon varaamaan meille paikat. Sisälläkin oli huurteisen kylmä, olisi ollut tarvetta istuinalusille, jotka suosittelin Suvin tekevän Sipen trimmatusta karvakasasta. Paikka tuli lähes täyteen. Ohjelmana oli naisdueton ja Naskalit-mieskuoron esitykset, yhteislaulua ja Salon seurakunnan joulutervehdys. Mökillä lämmitimme saunan, telkkarissa soivat Kauneimmat joululaulut. Iltapalaksi söimme kinkkuvoikkarit ja Auralla tai skagenilla päällystettyjä keksejä.
Hento lumipeite oli yön aikana piilottanut mustan/vihreän maan. Lähdin kiertämään Jeturkastin lenkin. Tällä kerralla kaksi valkohäntäpeuraa ylitti kävelytien edessäni. Joku oli jo ehtinyt Jeturkastin polulle ennen minua; kahdet jalanjäljet ja yhdet tassunjäljet. Yksi nuorimies sauvakäveli vastaani. Mökillä kuuntelin telkkarista Kauneimmat joululaulut (på svenska) Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Joulurauhan julistuksen jälkeen tein salaatin, keitin perunat ja katoin kalapöydän. Viimeistelin perunalaatikon, joka jäi uuniin kun lähdimme Teijoon.
Parkkipaikka alkoi täyttyä, kun parkkeerasimme auton kirkon kupeeseen. Pieni kirkko (about 150 paikkaa), tuli täyteen ja mattimyöhäiset jäivät seisomapaikoille. Hannu pääsi taas laulamaan tuttuja virsiä! Tästäkin alkaa tulla meille jo yksi perinne muiden joukossa; yhdet Kauneimmat joululaulut, joulumarkkinat, aattovesperi, Matildan joulunavaus, joulusauna ja -ruuat. Mökille palattuamme mietimme, miten edetään. Päikkärit tuntuivat turhalta ajanhaaskaukselta (vaikka väsyttikin, olinhan herannyt jo 6.30). Laitoimme saunan päälle. Aattoillalliseksi söimme kinkkua ja laatikoita. Imelletty perunalaatikko onnistui (ainakin minun mielestäni) tutulla reseptillä hyvin. Joulupukki oli tuonut poissaollessamme lahjat takan eteen ja avasimme ne samalla kun kahvittelimme. Olisi sittenkin pitänyt nukkua päikkärit; seitsemältä minä kuorsasin sohvalla ja Hannu luki kirjaa sängyssä.
Tässä käy taas kuten Tallinnassa; kolme yötä siellä tuntuu joka kerta liian lyhyeltä, täällä voisi olla toisenkin viikon.
Tapaninpäivänajelun teimme Salon kautta kotiin. Kävimme Annan ja Aapon luona iltapäiväkahveilla, samalla vaihdoimme lahjat (sain toivomani skumppalasit!) ja jätin heille ylimääräiset jouluruuat. Kinkkua ja laatikoita on pakko syödä pois viikonloppuna, hyvä kun sain edes osan mahtumaan pakastimeen. Kotona sama tavaroiden roudaus päinvastaisessa järjestyksessä. Auto oli lähes yhtä täynnä kuin lähtiessä; purkit ja purnukat vievät saman tilan vaikka olisivat tyhjiä. Vaatteet tulivat puhtaina kotiin, kun pyöritimme ne joulupäivänä koneessa.
Tässäkö tää taas oli? Ensin huhkitaan koko kuukausi ja ykskaks joulu onkin jo vietetty. Ihanaa kuitenkin tulla viettämään muutama päivä joulukuuta ja vuodenvaihde jouluiseen, siivottuun kotiin. Ennen kuin lähden Ilonan kanssa Tallinnaan.
Välipäivät kotona
Sunnuntaina "kevensin" ruokailua ja tein meille savulohisalaatin. Tosin lisäsin siihen joulusta jääneet perunat.
Savulohta riitti myös maanantain pastaan.
Hannu halusi korvata epäonnistuneet joululahjansa ja tarjosi uudenvuodenaattona lounaan Tikkurilassa. Illan tullen poikkesimme takapihan "salakapakkaan". Vuodenvaihteen vietimme taas kaksin kotona, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ulkona paukkui pakkanen ja raketit.
Uudenvuodenpäivänä tein pakastetusta kinkunlopusta tahmaisen täytteen tortilloille. Priimaa tuli!
Joulukuun kirjoja:
Tommi Kinnunen "Kaarna"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti