Pinhão - Porto (by train)

Aamupäivällä oli sen verran pilvistä, etten enää lähtenyt Pinhãon mäkiin hikoilemaan. Pakkasin rauhassa rinkkani ja söin aamiaisen muiden asukkaiden kanssa. Siirsin tavarani alakertaan, että Sara pääsi siivoamaan huoneeni. Viikonlopuksi on kuulemma tulossa iso ryhmä. Otin lasillisen viiniä ja suunnittelin Viron reissua heinäkuulle. Suosimamme majoitus Haapsalussa ei ollut enää vapaana. Tuuli tarjosi sopivia päiviä Kassarista ja tein suunnitelman sen mukaan. Hyvästelin mukavan isäntäparin ja Pedro otti meistä yhteiskuvat. Pedro ja Sara kysyivät, pussataanko Suomessa poskelle kaksi vai kolme kertaa. Ei kertaakaan, vastasin. Meillä korkeintaan kätellään.

Kävelin juna-asemalle, jolle olikin jo kertynyt paljon porukkaa. Parin pysäkin jälkeen juna tulikin taas aivan täyteen (junalippu Portoon 6,70€). Seurakseni sain iäkkään naisen, joka yski pelottavan paljon. Toivottavasti ei ole koronaa! Välillä hän torkkui, välillä näytti kaikille vieruskavereille (myös minulle) miesvainajansa ja tyttärensä kuvia. Campanhãn asemalla piti vaihtaa São Bentoon menevään junaan. Tiesin, missä suunnassa hotellimme on, mutta piti pysähtyä Porto Gardeniin lounaalle, että pääsin käymään vessassa. Viime kerralla emme mahtuneet Pirjon kanssa sisälle, nyt yksi pikkupöytä vapautui juuri, kun astuin sisään. Tilasin kanasalaatin, joka oli pekonin, kananmunan ja mozzarellan ansiosta varsin raskas. Vihreää oli vain nimeksi.

Porto Garden

Syötyäni kävelin ylämäkeen hotelliin, ohittaen samalla suosittelemani Bee Gardenin, jossa haluan ehdottomasti käydä uudelleen. Siitä ei ollutkaan enää kuin kymmenisen minuuttia kävelyä Invicta Porto Guest Houseen. Huh! Mahtoiko Hannu tietää, kuinka korkealle hän joutuu kävelemään (tai käyttämään metroa), kun hylkäsi suosittelemani keskustan mukavat hostelit.

Kirjauduin sisälle (160,50€/huone/3 yötä), sain mukavan huoneemme - reissun ensimmäinen valmiiksi lämmin huone - omalla kylppärillä ja lähdin uudelleen ulos.

Invicta Porto Guest House

En tiennyt Hannun tämän päivän ruokapolitiikasta ja ajattelin käydä jossain kaupassa samalla, kun tutustun minulle uuteen kaupunginosaan. Helpommin sanottu kuin tehty!

Bolhãon kauppahalli

Yllättäen olinkin taas Bolhãon kauppahallin kulmilla ja menin musiikin houkuttelemana sisään. Siellä oli joku performanssi meneillään ja porukka istui rappusilla seuraamassa esitystä. Tarjolla oli taas viinilasillisia ja tapaslautasia, mutta ne on mukavampi jakaa jonkun kanssa.

Kaupan löytäminen olikin hankalampi homma. Maps.me näytti kolmekin Pingo Docea, mutta vain yksi löytyi. Olin jo aivan hikinen (turhaan laitoin aamulla vasta pestyt vaatteet), alkoi sataa ja puhelimestakin akku lähes loppu. Kauppaa etsiessäni olin harhautunut parin kilometrin päähän hotellista. Kun lopulta löysin takaisin hotelliin, kävin suihkussa ja hain keittiöstä viinipullon korkinavaajan.

Hannua odotellessa tein itselleni iltapalan chorizosta, gorgonzolasta ja päärynästä. Jatkoin sinänsä hyvää punaviiniä limellä, kun ehdin siihen jo Espanjassa tottua (tinto verano). Hannu saapui vasta vähän ennen puoltayötä, ehdin juuri vaipua uneen, kun hän soitti alaovelta. Kauan emme jaksaneet vaihtaa kuulumisia, kun kumpaakin alkoi nukuttaa. Ostamani eväät jätin yöksi kylmälle ikkunalaudalle, kun meillä ei ole jääkaappia.

Kävimme alakerrassa aamiaisella, ilmeisesti viimeisinä, kun vain yksi pöytä oli enää katettuna. Saksalaispari istui pitkään syömässä ja perikansalliseen tapaan rohmusi tavaraa reppuunsa. Rouva jäi vielä tutkimaan pullavalikoimaa, kun Hannu katsoi pahasti ja Hups! vasta nyt nainen "huomasi" jokaisen pöydän yläpuolelle seinään kiinnitetyn lapun, jossa sakon uhalla kielletään viemästä ruokia pois aamiaishuoneesta. Huilailimme vielä hetken huoneessamme, ulkona tihuutti välillä vettä. Lämpötila oli vain 17-18 astetta.

Bolhãon kauppahalli

Houkuttelin Hannun mukaani Bolhãon kauppahalliin, jossa maistelimme pienet tapakset. Viinijonoon emme jääneet, vaan kävelimme Rua Floresin kautta "huumekujalle", jossa pysähdyimme pikkubaariin portviinille. Siitä nousimme katedraalille, jossa tuulessa jonotti kymmeniä ihmisiä sisälle. Minulla oli hyvä tuuri, kun aiemmin hain ensimmäisen ja viimeisen leiman vaelluspassiini ja pääsin kävelemään lähes suoraan tiskille.

Näytin vielä Hannulle, missä Pirjon ja minun yhteisen reissun viimeinen hotelli (ja Taparikas) sijaitsee, ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Bee Gardenia.

Bee Garden

Tilasimme hyvät kulhot (10/12€) ja mainiot juomat. Tästä tuli heittämällä Porton suosikkini! Lähdimme etsimään kauppaa ja Hannunkin Maps johdatti meidät luukulle, josta ilmeisesti voi noutaa tilatut ostokset. Seuraavaan kauppaan ei onneksi ollut pitkä matka ja saimme haettua iltajuomat. Harmi, ettei meillä ole jääkaappia käytössä (ei edes aamiaishuoneessa), sillä huomenna vietetään Espanjassa ja Portugalissa äitienpäivää. Pitääkö minun nauttia Cava lämpimänä?!

Kävelimme mäet ylös majapaikkaamme, kävin suihkussa ja menin päikkäreille. Tai yritin, sillä Hannu yski koko ajan. Tuliko hän tänne asti tartuttamaan minut! 🙈 Illan vietimme kämpillä tapastellen ja musiikkia kuunnellen. Varasin loputkin Viron reissun majoitukset. Bookingilla oli taas ongelmia Nordean tunnistuksen kanssa, joten varasin Pärnun majoituksen Airbnbn kautta.

Sunnuntaina sain viettää (Portugalin) äitienpäivää. Harmi vain, että useat ravintolat ovat sunnuntaisin kiinni, joten valinnanvaraa on vähemmän. Aamiaishuoneessa saksalaispari söi ensin aamiaisen ja (taksin tuloon vedoten) keräsi repullisen ruokaa mukaansa. Piruuttani kysyin rouvalta, ovatko he Saksasta. 😈 Aamiaista sulatellessa kuuntelin Euroviisubiisit. Tällä kuuntelulla suosikkeina Ukraina (taas!), Portugali 💓🇵🇹, Luxemburg (ah, mikä ääni, kieli ja koreografia!) ja Irlanti 🖤 jolla on aivan mahtava video, mutta miten tuo onnistuu konserttilavalla?

Aamupäivällä satoi vettä ja varustauduin sadeviitalla, joka suojasi sekä minut että pikkureppuni. Hannu rimpuili tuulessa sateenvarjonsa kanssa ja puhisi itsekseen. Äitienpäiväaamun ensimmäiset frisantet sain nauttia Cristo Rei -kahvilassa, jonne suojauduimme sateelta.

Äitienpäivän (aamu meni jo!) lasilliset nautimme Deli Deli -kahvilassa, joka sattui kävelyreittimme varrelle ja oli yksi harvoista auki olleista (hinnat tuplasti edelliseen verrattuna).

Os Afamados

Hannu oli luvannut tarjota (ensimmäisen) äitienpäivän sapuskat ja valitsi mukavan, paikallisten suosiman Os Afamadosin omasta kaupunginosastamme. Kaikkia listan ruokia ei ollut sunnuntaista johtuen saatavilla, isäntä puuhasi yksin keittiössä ja salin puolella. Tilasimme chorizon, joka grillattiin pöydässämme, katkarapuempanadan ja bacalao a brassin, jotka kaikki jaoimme. Minulle tietenkin espresso ja tilkat kanelilla maustettua hedelmäviinaa (aprikoosi/persikka?), jotka isäntä kaatoi meille suuresta pullosta.

Os Afamados

Sade oli lakannut ja kadut kuivuneet. Kävelimme yläkaupungissa ja (minulle) yllätyksenä palasimme hotelliin Rua Catarinan loppupään kautta.

Illalla jatkoin Euroviisujen kuuntelua. Yle tunnuksesta ei ollut mitään apua, oli taas turvauduttava Youtubeen. Jatkoon menevät myös Albania ja Armenia (joka voi jopa voittaa).

Porto

Aamulla meillä oli paljon aikaa ennen junan lähtöä. Emme halunneet maksaa 12€ hostelin aamiaisesta, vaan haimme läheisen Pingo Docen leipätiskiltä täytetyt sämpylät. Ei mitään pikaruokaa, asiakkaita oli jonoksi asti ja kaikki tehtiin käsin. Söimme sämpylä-jogurttiaamiaisen hostelin ruokailutilassa, sain sieltä myös pakollisen aamukahvini. Pakkasimme rinkat ja lähdimme metrolla Rossiolta yhdellä vaihdolla Santa Apoloniaan. Juna seisoikin jo asemalla ja löysimme omat paikkamme. Parin pysähdyksen jälkeen vaunumme oli aivan täynnä.

Campanhãn asemalla vaihdoimme lähijunaan, jolla pääsimme São Benton asemalle (pummilla, kuten aina). Kehotin Pirjoa katsomaan aseman kauniit kaakeloidut seinät, ennen kuin johdatin hänet Rivoli Cinema Hosteliin (55,50€/hlö/2 yötä), jossa olen ollut ennenkin. Saimme pedit 4h naistendormista, jätimme rinkat lokkereihin ja jalkauduimme keskustaan.

Maison do Joãozinho

Kävelimme alas Ribeiraan, iltapäivän auringossa oli vielä kuuma (+26). Ohitimme auringonpaisteiset terassit ja menimme muurin sisäpuolelle syömään Maison do Joãozinhon terassille. Kävelimme Ribeiran loppuun ja Luiz I -sillan kohdalla kapusimme rinteen raput ylös. Ohitimme katedraalin (siellä käymme huomenna) ja oikaisimme "huumekujaa" pitkin São Bentolle, josta olikin lyhyt kävely takaisin hosteliin. Suihkun jälkeen pesin vähän pyykkiä ja jätin ne pienelle parvekkeellemme kuivumaan. Illan vietimme hostelin tiloissa.

Yö 4h naistendormissa oli hiljainen, mitä nyt raollaan olevasta parvekkeenovesta kuului liikenteen melua. Toiseen alapetiin tuli dormin viimeinen asukas niin myöhään, että olimme ehtineet jo hetken nukkua. Söimme hostelin hyvän aamiaisen (suklaakakkua!) ja kävelimme katedraalille hakemaan vaelluspassit. Tällekin päivälle luvattiin +26 astetta.

Katedraalilta laskeuduimme alas Douro-joelle ja kävelimme Ponte Luiz I:n alempaa tasoa Vila Nova de Gaiaan. Ohitimme portviinitehtaiden varastot ja nousimme näköalatasanteille.

Takaisin kävelimme sillan ylempää tasoa ja pysähdyimme yhdelle terassille pretalle. Ylitimme Rua Catarinan ja aloimme etsiä lounaspaikkaa.

Mercado do Bolhão

Kävimme Mercado do Bolhão -kauppahallissa, sielläkin olisi voinut syödä pintxoja tai kinkku-juustolautasia ja napata joltain tiskiltä mukaan lasillinen viiniä, mutta istumapaikat olivat harvassa ja halli täynnä lasi kädessä kierteleviä turisteja.

Bee Garden

Kävelimme Trindadeen asti ja kohdalle sattui tosi mukava Bee Garden (from Poland to Porto), jonka kattoterassilla söimme hyvät salaattikulhot. Annoksen voi valita valmiilta listalta tai koota haluamansa ainekset erilliseltä listalta (10€). Siellä voimme käväistä Hannunkin kanssa vaellukseni jälkeen, kun asumme hoodeilla. Palasimme hosteliin, kävin suihkussa ja menin päikkäreille.

Pirjo laittoi viestiä, että oli lähtenyt kävelemään, kun ei saanut unta. Olin kehunut hänelle Livraria Lelloa, mutta sinne oli jatkuvat jonot. Puin päälleni ja etsin hänet kirjakaupan läheisestä puistosta. Iltakävelyn jälkeen jäimme yhdelle terassille pizzalle, jonka jaoimme. Oli mentävä taas suihkuun, kun palasimme hosteliin viettämään loppuiltaa.