Figueira da Foz - Caldas da Rainha

Reissun pisin matkapäivä, jos ei lasketa mukaan vaelluspäiviä. Heräsin tosi aikaisin, mutta nukahdin uudelleen aamulla (näin jopa unia!), sillä mihinkään ei ollut kiire. Pakkasimme tavarat, maksoimme majoituksen (+ kaupunkiverot) ja hyvästelimme mukavan isäntämme Luisin. Menimme Prime Coffee -kahvilaan aamiaiselle ja kuluttamaan aikaa. Heipat mukavalle isäntäperheelle ja kävelimme juna-asemalle.

Puksutimme taas paikallisjunalla Verrideen, jossa meillä oli junanvaihto ja tunti odotusaikaa. Aseman palvelut ovat vaatimattomat; vessa löytyy. Junalippu Figueira - Caldas da Rainha 7,40€/hlö.

Saavuimme Caldas da Rainhan asemalle neljän hoodeilla, siitä ei ollutkaan pitkä kävelymatka Hotel Dona Leonoriin (176,40€/huone/4 yötä). Saimme huoneemme avaimen ja respa pahoitteli hissin toimimattomuutta, joku turisti oli rynkyttänyt sen rikki. Vaihdoin vaelluskengät varvastossuihin ja kaprit shortsihameeseen. Kävimme mukavalla terassilla pretalla ja palasimme kämpille suihkuun.

Kiinalaiseen voi aina luottaa ja lähdimme netistä löytämäämme WOK Restauranteen syömään.

WOK-Restaurante Tian Xiang Lou

Lista oli varsin erikoinen; muutamaa poikkeusta (sushilajitelmat ja isot ankka-annokset) lukuunottamatta siitä voi valita niin monta annosta kuin haluaa, yhteishintaan 12,50€/henkilö. Tilasimme paistetut nuudelit ja kaksi erilaista kana-annosta, lisäksi parit friteeratut ravunpyrstöt. Varsinkin minun kana picante kasviksilla ja sienillä oli todella hyvä, kunhan siihen lorautti vähän soijaa ja chiliä (ja inkivääriä) lisää.

Kylläisinä palasimme hotelliin ja otimme viereisessä viinibaarissa pienet portviinit. Mukava (kallis) paikka, mutta saksalainen seurue piti keskenään niin kovaa ääntä, että siirryin hotellin loungeen päivittämään blogia. 

Aamulla heräsin hikisenä, eikä ihme, sillä emme illalla huomanneet, että sänkyyn oli pedattu lakanan päälle kolme peittoa. Suihkun jälkeen kävimme hotellin aamiaisella, joka oli ainakin minulle riittävä. Varsinkin, kun tarjolla oli myös tummaa leipää ja tuoreita hedelmiä. Kahvikoneesta lorotin itselleni Americanon + espresson. Kaksi kertaa. Seurasin huoneemme ikkunasta, kun läheiselle aukiolle alkoi kerääntyä kansaa. Kymmeneltä siellä soi musiikki ja pidettiin puheita. Kuulin "bom viajo" ja päättelin, että joku porukka (ehkä Fátimaan vaeltajat) lähetettiin matkaan. Hain aamiaishuoneen keittiöstä vettä juomapullooni ja lähdimme itsekin kävelylenkille Óbidokseen. Ensin poikkesimme kuitenkin lauantain torille, jonka olin nähnyt tv-sarjassa "Unelma-asunto auringon alta". Se olikin yksi syy, miksi valitsin tämän kohteen, enkä Leiriaa.

Vamos a la praia! Coimbra - Figueira da Foz

Yläkerran tömistely loppui ja nukuin hyvin, tosin jossain vaiheessa nousin laittamaan kipugeeliä jalkapohjaani, se ei vain tunnu paranevan. Oli ollut lämmin yö; ikkunat eivät olleet lainkaan huurussa, kuten eilisaamuna. Suihkun ja aamiaisen jälkeen päätimme jättää ihanan kotimme ja viettää loppuaika ennen junan lähtöä ulkona. Kävimme kahvilla, auringossa alkoi olla jo niin kuuma, että etsiydyimme varjoon ja lopulta Coimbra A-asemalle. Omion lipuissa oli vaihtoajat ja jopa paikkanumerot, mutta niin vain puksutettiin samalla lähijunalla Figueira da Foziin saakka. 🚂 Konduktööri varmisti lippumme etunimillä ja Hannusta tuli taas Janno (junalippu Figueiraan 8,85€/hlö).

Vanhastaan tutussa kaupungissa oli helppo suunnistaa kohti majoitusta. Viimeksi asuimme hotellissa aivan hoodeilla, nyt Hannukin hyväksyi Hostel 402:n, kun saimme privaattihuoneen (60€/2 yötä). "Mikset tullut junalla?" kysyy vitsikäs hostelin isäntä, kun kuumissani kapuan raput kolmanteen kerrokseen ja tämä toteaa minut vaeltajaksi. Olimme etuajassa, jätimme kamat respaan ja kävelimme takaisinpäin tuttuun kahvilaan. Viime kerralla sen omistaja kertoi paikan olevan myynnissä; hän palaa Lissaboniin viettämään eläkepäiviä. Samalla hän lorotti meille reilut lasilliset brandya kahvimme aveciksi. Nyt paikassa sai ainoastaan lounasta, teimme uukkarit ja löysimme mukavan Prime Coffeen.

Prime Coffee

Prime Coffee

"Vain jotain pientä" huonetta odotellessamme, illalla mennään pizzalle. Ehkä ei kuitenkaan, sillä söimme normilounaan verran. Hyvää oli!

Kävelimme kauppahallin läpi, iltapäivällä siellä oli enää vain hedelmä- ja kukkakauppiaita. Pääsimme majoittumaan mukavaan huoneeseen, jonne isäntämme oli siirtänyt tavaramme. Vieressä on kylppäri ja vessa, niitä löytyy pari lisää vähän kauempaa käytävän varrelta. Avoimesta ikkunasta kuului läheisen ala-asteen pihalta lasten ääniä.

Hostel 402

Kävimme suihkussa ja pyykillä keittiössä, pyykit voi ripustaa parvekkeen ulkopuolelle, siellä ne kuivuivat hetkessä auringonpaisteessa.

Jonkun/joidenkin puhelin pirisi seinän takana olevassa dormissa. En saanut nukuttua, siirryin olohuoneeseen ja hetken kuluttua lähdimmekin iltakävelylle. Figueira da Foziin on tulossa (viikonloppuna?) joku ralli; koko rantakantti on suljettu liikenteeltä, katsomoita ja kahviloita on rakennettu radan varrelle, joten jouduimme kiertämään aikamoisen mutkan. Päätimme jättää rannalla kävelyn huomiseen (uimaan!) ja etsimme kaupungin sokkeloista kaupan. Ostimme vähän iltapalaa (punkkupullo maksoi saman verran kuin jogurtit) ja lähdimme etsimään jotain mukavaa kahvilaa. Hopsan! Olimmekin Prime Coffeen nurkilla ja istuimme sen terassille. Hannu kävi tilaamassa minulle tuplaespresson ja molemmille brandyt, minä hain meille vielä vedet isompaan janoon. Kun kävin sisällä maksamassa laskun ja kerroin tilauksemme, rouva olisi laskuttanut enemmän, mutta isäntä huikkasi nurkkapöydästä 4€. Siis uusi kantapaikka!

Palasimme hosteliin, jossa siistin vähän keittiötä, ennen kuin istuimme sinne iltapalalle. Tuollainen iloinen kerniliina olisi kiva kotonakin! Hannu lähti huilimaan, minä jäin päivittämään blogia mukavaan olohuoneeseen, jossa portugalilaiset isä ja poika seurasivat fudismatsia telkkarista.

Yö hostelissa oli todella hiljainen ja huoneemme sopivan viileä. Jossain vaiheessa nousin laittamaan kipugeeliä jalkapohjaan, aamulla googletin Terveyskirjastosta oireita ja hoito-ohjeita (lepoa, kylmää ja buranaa, kuten pojat jo aikoinaan punttisalilla sanoivat). Hannu haki tuoreet sämpylät ja söimme aamiaisen keittiössä. Pesin vielä pyykit, kun käytössä oli lämmin vesi ja aurinkoinen parveke. Taivas kirkastui, tälle päivälle luvattiin taas hellettä. Lähdimme kävelemään kohti Buarcosia rantakatua pitkin. Lisää katuja oli suljettu ja poliisi päivysti niillä.

Otimme Cafe Buarcosin terassilla pienet virvokkeet (maksoivatkin vain 1,60€), ennen kuin lähdimme kävelemään lautapolkuja pitkin rannalle.

Terveyskirjaston ohjeet eivät heti toteutuneet, sillä oli käveltävä kilometrikaupalla kuumassa hiekassa, ennen kuin pääsin viileään rantaveteen. Kävin uimassa, mutta vain muutaman metrin sivusuunnassa, sillä aallot olivat isot ja olisivat vieneet minut hyvällä onnella New Yorkiin asti. 🇺🇲 Rannalle noustessani paikalle riensikin yksi portugalilais-englantilainen entinen hengenpelastaja, joka kertoi, kuinka vaarallista täällä on uida. Kauhisteli samalla veden kylmyyttä (10-15 astetta), mikä oli minulle juuri sopivaa. Mies kertoi kävelleensä Fátimaan ja lähtevänsä täältä vaimonsa kanssa Óbidoksen Budhapuistoon. Pois lähtiessä taas pitkä kävely kuumassa hiekassa, eikä rannan suihkuistakaan tullut (vielä) vettä.

Pizzeria Claudio

Menimme edelliskerrasta tuttuun Pizzeria Claudioon syömään hyvät pizzat (viinin kanssa yht. 22€), joista otimme loput mukaan iltapalaksi. Selkäni taakse istuutui kaksi pariskuntaa Virosta ja pois lähtiessäni juttelin heidän kanssaan. En sentään sanonut, että heillä on ihan hirveä viisukappale. Kuten meilläkin (ja molemmat pääsivät lauantain finaaliin)! Kävimme vielä kahvilla Prime Coffeessa, ostin mukaan kylmän valkkarin, kun täällä kaupat ovat ties missä.

Meidän tuuriamme, että Figueira da Fozissa ollessamme täällä pidetään Portugalin rallit. 🙉 Ei päiväunia, ei hetken rauhaa siinä metelissä! Autot kaasuttivat radalla ja helikopterit pörräsivät yläpuolella kuvaten tapahtumaa. Kävin muiden mukana katsomassa olohuoneen ikkunasta muutamat lähdöt, olihan meillä siihen parhaat katselupaikat. Samalla voimme seurata telkkarin suorasta lähetyksestä, kuka oli vuorossa. Isäntämmekin kuvasi autoja ikkunasta pitkällä putkella. Juutuin juttelemaan pitkän baselilaismiehen kanssa, hän on fillarilla liikkeellä ja kertoi käyneensä Nazaréssa surffaamassa. Keittiössä brassinainen oli keittämässä kahvia ja kyseli mistä olen. Hän opiskelee kieliä ja oli kovin kiinnostunut Suomesta, kielestämme ja onnellisesta kansasta. Söimme pizzat pois istuen kapealla, edelleen kuumalla parvekkeella. Rovanperän ajettua menin takaisin huoneeseemme katsomaan euroviisujen toista semifinaalia. Armenia pääsi jatkoon, mutta toinen illan suosikeistani, Albania-Suomi (tanssijat ja koreografia olivat suomalaisia) ei.

Turhaan hain eilen apteekista lisää ibuprofeenia, ilmeisesti kävely paljain jaloin lämpimässä hiekassa ja kylmässä merivedessä auttoi, eikä jalkaa särkenyt yöllä juuri lainkaan. 

Prime Coffee

Porto - Coimbra (by train)

Aamiaisella ei tällä kerralla ollut yhtään rohmuavaa saksalaista. Laitoimme aamiaishuoneessa radion päälle ja söimme kohtuullisen aamiaisen (tarjolla oli vain valkoista leipää) ilman kiirettä. Pakkasin rinkkani ja kävelimme Trindaden metroasemalle. Pankkikortti ei kelvannut lukijalle, mutta eipä siellä ollut porttejakaan, joten pummilla mentiin Campanhãan. Aikaa oli runsaasti tarkistaa lähtölaituri ja nauttia lasilliset lähibaarin aurinkoisella terassilla. Porto jäi taakse, kun lähdimme junalla Coimbraan; Hannu ensimmäisen kerran, minä jo kolmannen (kerran kävellen). Junalippu Coimbraan 8,62€/hlö.

Coimbra B-asemalla oli junanvaihto, muutaman minuutin kuluttua saavuimme Coimbraan ja suunnistimme majapaikkaamme, Apartamentos com Historiaan. Olin saanut sähköpostilla selkeät (suomenkieliset!) ohjeet, miten löytää perille ja mihin parkkeerata auto (!), mutta korkeat seinät ja kapeat kujat sekoittivat molempien Mapsit ja sahasimme edestakaisin mäessä, kunnes tajusin, että meidän pitää laskeutua raput pienen kappelin pihalle. Siinä vieressä oli myös majapaikkamme. Huonetta siivottiin vielä, mutta ihana Sonya päästi meidät jättämään laukut sisälle ja avaimet mukanamme lähdimme syömään.

Minun bacalaoni oli lähes kokonaan ruotoja, Hannun chocos fritos puolestaan hyviä "kalapuikkoja". Viini oli samaa, mitä Pedro tarjosi Pinhãossa, mutta tarjoilija ei tuntunut edes tietävän, missä Pinhão on. Muutenkin tarjoilu oli hidasta, saimme pitkään odottaa ruokalistoja, saimme väärät sopat jne. Ja kallis paikka!

Kävin väliĺlä (huh, taas riitti ylämäkiä!) kämpillä vaihtamassa vaelluskengät varvastossuihin. Huone oli siivottu, se on valoisa ja meille sopivan kokoinen (118,80€/huone/2 yötä). Ikkunoista on aurinkoiset näkymät kaupunkiin ja alhaalla näyttää olevan terassi. Joka ei yllättäen olllutkaan yhteiskäytössä!

Apartamentos com Historia

Näytin Hannulle suunnan, millä aukiolla liehuu "Suomen lippu" (Portugalin ensimmäinen lippu) ja teimme sinne treffit. Käväisimme kalliilla brandykahveilla, ennen kuin poikkesimme Rua Sofialta Pingo Doceen. Päätimme jättää iltalenkin ja -tapakset väliin, onhan kokki matkassa mukana.

Ostin sieniä, mutta en ollut varma, löytyykö keittiöstämme öljyä, joten ostimme (onneksi) varuiksi myös pienen paketin voita.

Suihkun jälkeen paistoin meille sienet chorizon ja juuston kanssa. Hannu oli edelleen flunssainen, tein illemmalla yksin kävelylenkin. Auringon laskettua olikin yllättävän kylmä, en jäänyt mihinkään istuskelemaan. Hain kaupasta vinho verden ja palasin lämpimään kotiimme.

Aamuyöstä alkaen ulkoa kuuluivat lintujen kovaääniset luritukset, muuten olikin aivan hiljaista. Aamiaisen syötyämme ja ilman lämmettyä lähdimme kävelemään ylöspäin kohti katedraalia. Vaelluspassi oli repussani mukana, otin siihen leiman, mutta tällä kerralla olisi pitänyt maksaa sisäänpääsystä.

Laskeuduimme alaspäin "vanhan katedraalin" hoodeille, sinnekin oli sisäänpääsymaksu ja paljon ryhmiä liikkeellä. Niistä eroon päästäksemme jatkoimme kävelyä kapeille, varjoisille kujille.

Ratatyöt ovat jatkuneet Coimbra B:sta tänne asti, jouduimme kiertämään ne päästäksemme joen toiselle puolelle. Otimme pienet lenkkioluet ukkokuppilan terassilla, ennen kuin palasimme siltaa myöten takaisin kaupunkiin.

O Sérgio

Olin toivonut saavani tänään syödä italialaisravintolassa. Hannu löysi Mapsista O Sérgion, joka ei ole Italiaa nähnytkään, mutta päivän lounas (8,50€) oli hintaansa nähden hyvä ja lasku brandyjen kanssa yhteensä vain 22€. Haimme kaupasta lisää mehua, viiniä, jogurtit ja sämpylät aamuksi.

Nukuimme päikkärit ikkunat avoinna. Alakaupungista kantautuivat katusoittajien ja -laulajien fadot ja bossanovat. Aurinko paistoi vielä kuumasti ja menin ulos istumaan. Viereiseen Capellaan (joka ei ole enää kappeli, vaan iltaisin fadopaikka) ravintolan pitäjä kantoi kassikaupalla ruokia ja juomia. Kävin ottamassa Hannulle kuvan eilen ohittamastani pienestä tapaspaikasta ja ehdotin, että syömme siellä iltapalan. Kokille vapaailta! 👍

Da Serra á Cidade

Söimme hyvät leivät ja koska olimme sillä hetkellä ainoat asiakkaat, ihana kahvilan pitäjä Angela jutteli kanssamme, kehui Portugalin viinejä, kertoi perheestään ja näytimme toisillemme perhekuvia puhelimista. Loppuillan kuuntelin kuulokkeilla Ylen Euroviisuja, Hannun tuskaillessa jonkun lapsiperheen tömistelyä yläkerrassa. 🤭

Ah Coimbra! Turhaan en Sinua Hannulle kehunut. Kaunis kaupunki, kotoisa majoitus ja ihania ihmisiä. Até logo!