Trogir

Luovutimme mukavan Promajnan huoneemme sovitusti kymmeneltä ja istuimme vielä hetken viiniköynnöksen varjostamalla terassilla, ennen kuin vedimme laukut päätien varteen bussikatoksen alle. Arrivan bussi Splitiin tuli 40 minuuttia myöhässä. Jälkiviisaana totesin, että olisimme päässeet samalla Šibenikiin menevällä bussilla Trogiriin saakka (varsinkin, jos siinä olisi ollut tilaa). Meillä oli liput vain Splitiin, jouduimme siellä odottamaan tunnin verran seuraavaa bussia, ostamaan uudet liput ja maksamaan taas matkalaukkumaksut.

Trogir

Saavuimme Trogirin bussiasemalle, Hannu lähti laukkuja vetäen sillan yli Čiovoon. Minä kävin kaupassa ja kävelin perässä. Löysimme majapaikkamme, jonka Hannu oli varannut minulle synttärilahjaksi. Odotin saavani Booking.comin lupaaman 35 neliöisen huoneiston hienolla näköalalla Trogirin vanhaan kaupunkiin, mutta yllättäen tulimmekin samaan pieneen huoneeseen, jossa majoituimme ensimmäisellä Trogirin reissullamme (treffit sillalla 2009). Ei siinä mitään, huone on pieni mutta siisti, oman kylppärin lisäksi meillä on privaatti terassi.

Konoba Storija

Konoba Storija

"Matkapäivälle" meillä ei ollut kummempia suunnitelmia, kävimme suihkussa ja kävelimme sillan yli vanhaan kaupunkiin. Viime kerrasta muistin Konoba Storijan ja löysimmekin sen. Musiikki oli vaihtunut rokimpaan, ruokalistalta löytyi edelleen Dalmatian plate (pienempi kuin viimeksi), tarjoilija kippisteli kaikkien asiakkaiden kanssa talon tarjoamat rakijat. Ruoka, musiikki ja tunnelma olivat niin mukavia, että taidamme tulla tänne huomennakin. Kävelimme vanhan kaupungin läpi takaisin kämpille ja otimme digestiivit pimenevässä illassa omalla terassilla.

Torstaina oli tarkoitus mennä uimaan ja nauttia viimeisen reissupäivän auringonpaisteesta, mutta heräsimme sateen ropinaan. Sade loppui aamupäivällä ja kävelimme Trogirin vanhan kaupungin läpi Big Mamaan syömään kebabtortillat, jotka olivat vielä parempia mitä muistin. Samalla tsekkasimme lentokenttäbussin aikataulun ja ostin postista muutaman kortin ja merkin.

Big Mama

Okrug Gornji

Okrug Gornji

Lähdin kuitenkin puoliltapäivin kävelylenkille Okrug Gornjiin, jossa sijaitsevat saaren parhaat uimarannat. Hannu lähti omille teilleen, sovimme treffit kahden hoodeille. Matka oli mäkisestä maastostaan huolimatta lyhyempi ja nopeammin kävelty kuin muistin ja sain kulumaan vain reilun tunnin. Uiminen jäi tältä päivältä väliin, kävimme suihkussa ja otimme terassilla lenkkioluet. Kotoisa olo; koneet lentävät päidemme yläpuolella nousten tai laskeutuen Kaštelan kentälle. 

Illan tullen taivas pilvistyi uudelleen ja otin sateenvarjon mukaani, kun lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Tipautin kortit postilaatikkoon ja harkitsimme kahden ravintolan välillä viimeistä Trogirin illallista. Eilisessä Storijassa oli mukava musiikki ja henkilökunta (puhumattakaan tervetulorakijasta), mutta sisätila näytti sateen sattuessa liian pieneltä. Päätimme palata sillan yli Čiovoon ja jäimme majapaikkamme läheiseen Konoba Cicibielaan syömään. Näin ollen meidän piti jättää väliin myös Kroatian jäätelöt, jotka meidän oli tarkoitus syödä viimeistään viimeisenä iltana.

Konoba Cicibiela

Konoba Cicibiela

Konoba Cicibiela

Istuimme ensin katoksen alla ulkona, mutta ukkosen jyristessä ja vesisateen roiskuessa jaloille annoimme mekin periksi ja siirryimme sisätiloihin. Tilasimme yhteisen alkupalalautasen, Hannulle pizzan ja minulle Nizzan salaatin. Syötyämme juttelimme mukavan ruotsalaispariskunnan kanssa, he ovat Kroatian reissulla purjehtien ystäviensä kanssa.

10 päivän kulut kahdelta; lennot Norwegian yht. 390€ ja asumiskulut yht. 354€ (Dubrovnikissa olimme vieraina). Bussimatkoihin meni muutama kymppi.

Okrug Gornji +28°

Pilvet kaikkosivat taas taivaalta aamupäivän aikana ja suunnittelimme omat kävelylenkkimme. Tarkoitukseni oli kävellä sekä Okrug Gornjiin, että Okrug Donjiin, Hannun kävellessä samoille hoodeille missä minä eilen pyörin.

Ohitin Okrug Gornjin sataman ja jatkoin kävelyäni pitkin rantatietä. Matkan varrella oli useita mukavia uimapaikkoja ja paljon vuokrahuoneita, samoin paikallisasutusta ja kauniita pihoja kukkineen, puutarhapalstoineen ja hedelmäpuineen. Rantatie päättyi kosteaan metsäpolkuun, käännyin takaisin ja lähdin nousemaan rinnettä ylös etsien päätietä Okrug Donjiin. Matka olisi kuitenkin ollut pitkä ja tylsä, joten päätin palata kujia myöten Okrug Gornjiin ja löysin samalla auki olevan ravintolan, jonne voisimme tulla illalla syömään.

Lähetin Hannulle viestin, että olen jo sopimassamme treffipaikassa, Club Havannassa. Hänen saavuttuaan otimme lenkkioluet ja palasimme kämpille, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme uimaan "privaattirannallemme". Lounaaksi tein juustoisen hedelmäsalaatin. 

Illalla kävelimme omaa kotikatuamme Okrug Gornjiin ja Restaurant Leonardoon, jossa söimme hyvin ja taas kerran liikaa; kahdet alkusalaatit ja kahdet pääruuat juomineen.

Päiväkävely Albaniaan, ei vaan Arbanijaan (+27°)

Apartmani Panorama Trogir

Jossain vaiheessa yötä satoi rankasti ja syöksyin parvekkeelle siirtämään kaikki kastuvat suojaan. Tuolien pehmusteet olivat jo ehtineet hieman kostua ja nostin ne keittiöön. Ehdin miettiä murheissani, että uimiset on nyt uitu. Aamulla oli kuitenkin aurinkoista ja tyyntä, Hannu haki lähileipomosta tuoreen, tumman leivän ja katoimme aamiaisen aurinkoiselle parvekkeelle.

Lähdimme omille kävelylenkeillemme ja sovimme treffit ensimmäiselle sillalle. Olimme harkinneet fillareiden vuokraamista, mutta useat vuokraamot olivat jo sulkeneet kautensa. Saari on sen verran suuri, että kävellen sitä ei pysty kiertämään. Kiersin niemen toiselle puolelle ja lähdin kävelemään Trogirista Arbanijaan päin. Ohitin pienvenesataman (lentokoneet laskeutuivat salmen toisella puolelle Kaštelan lentokentälle) ja EU:n kuusi vuotta tukeman tietyömaan, josta valmista ei näytä tulevan vieläkään.

Mastrinkan kylässä on monia majoituspaikkoja ja mukavan näköisiä uimarantoja, mutta myös paikallisasutusta, leipomo ja kauppa. Ukot istuivat rannassa ongella ja joku näytti olevan snorklaamassa. Kävelin Arbanijaan asti, kävin Svetog Križan dominikaaniluostarin hautausmaalla ja lähdin kävelemään samaa tietä takaisin.

Treffit olivat samalla sillalla kuin joskus vuosia sitten ja otimme lenkkioluet sillan viereisessä kuppilassa. Tarkoitukseni oli tehdä kevytlounas torin hedelmistä, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun huomasimme läheisen Fast Food Big Maman mahtavat mahdollisuudet. Useasta herkusta valitsimme kebabtortillat (yhteensä noin 6€), joissa ei ollut ainakaan täytteessä pihistelty.

Fast Food Big Mama

Syötyämme hain kuitenkin torilta vielä tuoreita hedelmiä ja pussillisen kuivattuja viikunoita, eihän sitä tiedä, vaikka huomenna sataisi. Nousimme oikotietä (noin 600m) kotikonnuille, vaihdoimme vaatteet ja silpaisimme uimaan. Aurinko lämmitti ihanasti, mutta emme viihtyneet kauan askeettisella rannalla. Seurasimme yhden pienen purjeveneen saapumista rantaan tyvenessä; mies makasi veneessä mahallaan ja kauhoi vettä käsillään. 

View from Apartmani Panorama Trogir

Poissa ollessamme lukkoseppä oli käynyt vaihtamassa ovemme lukkopesän ja saimme käyttöömme toisenkin (Trogirin kaupunkiin päin olevan) parvekkeen. Hääseurue ohitti majapaikkamme torvet soiden. Keitimme iltapäiväkahvit ja seurasimme lentokoneiden ylilentoa ja auringon laskua. Kuudelta se meni jo piiloon ja ilta alkoi hämärtyä.

Vaikka emme olekaan millään sniiduilubudjetilla liikkeellä, emme enää halunneet valkoisten pöytäliinojen ravintoloihin ja vatsakin oli vielä täynnä päivän kebabin jäljiltä. Pimeässä illassa kävelimme keskustaan ja yritimme etsiä jotain mukavaa paikallista kuppilaa, mutta löysimme vain baareja. Yhteisestä päätöksestä suunnistimme sillan yli Big Mamaan ja ostimme kaksi ćevapčićia (molemmissa seitsemän jauhelihapötkylää). Kiikutimme illallisemme kotiin ja söimme vaihteeksi sisällä, sillä ilta oli jo viilentynyt. Uuh, aivan liikaa syömistä yhdelle päivälle!!!

Trogir, Čiovon saari

Aamulla oli aikainen herätys, kun lähdimme 7.35 katamaraanilla Splitiin. Tuuli oli yön aikana tyyntynyt ja taivas kirkastui. Saavuimme Splitiin niin aikaisin, että ehdimme 9.00 Trogirin bussiin. Perillä ostimme leipomosta burekit, jotka istuimme syömään rantapromenadin varrelle. Kävelimme "oikopolkua" kukkulan yli kohti majapaikkaamme, mutta valitsimme vahingossa pidemmän reitin. 

Löysimme Apartments Panorama Trogirin, jossa huoneemme olisi valmis vasta kahdelta. Jätimme tavarat emäntämme Jasminen huostaan ja kävelimme rantatietä eteenpäin ohi uimarannan, leirintäalueen ja kohti Okrugin venesatamaa. Istuimme rantakahvilaan oluelle aikaa kuluttamaan. Kotimatkalla kävimme kaupassa ja vietimme jonkun aikaa majapaikkamme pihalla, ennen kuin isäntäväki johdatti meidät siistiin, vastaremontoituun huoneistoomme. Jasmine toi meille tervetulojuomaksi pikkupullon yrttilikööriä (paikallista rakijaa). Harmi vain, että ulko-oven lukko ei oikein toiminut. Sitä korjatessaan isäntämme Frane lukitsi itsensä sisäpuolelle seuraksemme. Onneksi toiselta parvekkeeltamme on käynti naapurin parvekkeelle ja alas meneviin rappuihin, saimme avaimet ja pääsemme kulkemaan sitä kautta kotiimme. 

Tien toiselta puolelta lähtevät raput alas rantaan ja kävimmekin heti uimassa. Vesi oli yllättäen kylmempää kuin Hvarilla, vaikka oli aivan tyyntä. Suihkun jälkeen istuimme ilta-auringossa parvekkeella, ennen kuin lähdimme Trogirin vanhaan kaupunkiin syömään hyvät ateriat Fontana Kod Zesa -ravintolaan.

Jälkiruuaksi ostimme jäätelöt yhdestä monista kioskeista, ennen kuin palasimme tähtikirkkaan taivaan alla oikotietä Panoramaan.