Mostar, BiH

Tulikin pitkä matkapäivä. Lähdimme Željkan luota jo ennen kahta ja olimme bussiasemalla ajoissa odottamassa 16.00 lähtevää bussia, joka saapui vasta 17.30. Kuski kehotti Hannun menemään keppeineen takaovesta ja saimme kahdestaan käyttöön koko alakerran looshin, muut matkustajat kiipesivät yläkertaan. Vain baari puuttui! Seuraavaksi jumitettiin rajalla, siinä meni toiset puolitoista tuntia. Ennen tullipoliisit ovat tulleet bussiin pistoolit vyöllä keräämään passit. Ilmeisesti nykyisin on vähemmän virkailijoita ja matkustajat menevät jonossa näyttämään passinsa ja kuvauttamaan naamansa. Paitsi me kaksi. Ilmeisesti suomalainen passi on edelleen niin vahvassa maineessa, että meidän naamakuvia ei tarvittu. Mutta saatiin leima passiin! Se on harvinaista herkkua. Kun vihdoin jatkoimme matkaa, ei ajettu kuin hetken ja oli paussin paikka jonkun leipomon kohdalla. Vielä kurvattiin jollekin bussiasemalle noutamaan yksi matkustaja kyytiin. Kun vihdoin pääsimme Mostariin, kello lähenteli yhtätoista ja ehdimme juuri tilata oluet bussiaseman baarista, kun sekin meni kiinni. Emäntämme oli jättänyt avaimen oveen, joten hänen ei tarvinnut vaivautua paikalle öiseen aikaan.

 

Odottelin Zenaidaa aamulla saapuvaksi, ennen kuin lähdin kauppaan. Kun häntä ei kuulunut, laitoin viestin ja ihmettelin, missä hän viipyy. Pahoitteli, kun hän oli unohtanut ilmoittaa, että auton kanssa on ongelmia, mutta äiti saapuu myöhemmin. Jätin tasarahan (112€) Hannulle ja kävelin Konzumiin. Olimme laskeneet, että maksamme Bosnia & Hertsegovinan majoitukset euroilla ja käytämme muuten pankkikorttia. Eipä yhteiskorttimme kelvannutkaan kauppaan, eivätkä eurot. Palasin tyhjin käsin kämpille ja lähdimme pankkiin vaihtamaan valuuttaa. Jatkoimme sillan yli kroaattipuolelle, hain leipomosta burekit ja istuimme kahville.
 

Seutu vehreine puineen tuntui tutulta ja löysimmekin Caffe Moccan ja istuimme päiväoluelle.

 

Kahvilasta lipsuttelimme vanhan kaupungin liukkaille mukulakivikaduille, Hannu palasi vanhan kaupungin läpi kämpille, minä jatkoin seuraavalle sillalle, josta saa parhaat kuvat Stari Mostista. Miehet eivät enää hyppää Neretvaan sillalta (ehkä joessa on vettä siihen liian vähän), vaan heille on rakennettu matalampi hyppyteline. Ei mitään vaarantuntua enää ilmassa! Kävin kävelykadun ruokakaupassa, mutta kortti ei kelvannut sinnekään. Kohta on nekin käteiset käytetty. Kotimatkalla tuli mieleen, että vika on (käteis)kortissa ja kämpillä käytyäni menin uudelleen Konzumiin testaamaan oman Mastercardini. Johan kelpasi! Päätin ostaa Sarajevon bussiliput valmiiksi sunnuntaille, mutta bussiasemalle kelpasi ainoastaan käteinen. Uskomatonta!

Ukkonen rymisteli ympärillä, mutta luvattua sadetta ei tullut. Kävin suihkussa, kello oli jo niin paljon, ettei kannattanut enää nukkua päikkäreitä. Olimme molemmat bonganneet kotikadun varrella olevan Pizza Napolitanon, johon menimme illan tullen syömään. Epäilin, että nettikuvat salaateista ja pizzoista ovat liioiteltuja, mutta niin taas syötiin liikaa, kun tasasimme tonnarisalaatin ja bbq-kanapitsan (viinin kanssa 40 markkaa/20€, vain käteinen). Olimme illan ensimmäiset asiakkaat, hetken kuluttua toiseen pöytään istui pariskunta, joka osoittautui suomalaiseksi. Omatoimimatkaajia hekin!

Lauantai oli pilvinen päivä, hain meille leipomosta burekin aamiaiseksi. Hannu varasi bussiliput huomiselle Sarajevoon. Kahvit juotuamme laitoin tossut jalkaan ja lähdin kävelemään. Sovimme, että kumpikin syö mitä syö ja maksaa omilla korteillaan, jos vain mahdollista. Käväisin kävelykadun varrella pienellä muslimien hautausmaalla.

Käveltyäni vanhan kaupungin ympäri kävin kroaattipuolen keskustassa, mutta liikenteen melu oli niin kova, että palasin nopeasti pienemmille kaduille ja kujille. Tein empiiristä tutkimusta; kaupungin ainoa tummaa olutta tarjoava paikka taitaa olla Kaffe Mocca. Istuin sen terassille lukemaan mukana kulkevaa kirjaa. Samalla ehdin kuunnella puolenpäivän ja yhden rukouskutsut, jotka kantautuivat läheisestä minareetista.

Hindin Han on yksi harvoista Mostarin ravintoloista, joka ilmoittaa kelpuuttavansa maksukortin. Ilmankos olen käynyt siellä usein. Niin nytkin. Tällä kerralla en tilannut täytettyjä, vaan grillatut mustekalat. Suosittelen! 

Tänään sillalla olikin joku hyppäämässä jokeen. Jatkoin kämpille kävelykatua pitkin väistellen turistiryhmiä.

Kuten arvasin, Hannu oli syönyt vain jonkun sämpylän (tällä kerralla hänen korttinsa ei kelvannut kaupassa). Suihkun ja hetken huilin jälkeen annoinkin vaihtoehdot; joko haen kaupasta jotain tai menemme jonnekin syömään kevyesti. Päädyimme jälkimmäiseen ja kävelimme Pizza Napolitanoon jakamaan hyvän tonnarisalaatin. Seuraksi saimme neljä eri kokoista kissaa. Ja ranskalaisen pariskunnan viereiseen ulkopöytään.

Huomenna Sarajevoon! 

Yle Areena -suositus; Keinaan, mee takas Somaliaan! 

Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Neretva

Herätys oli aikaisin ja kevyen aamiaisen jälkeen Zeljka heitti meidät bussiasemalle. Mostariin/Sarajevoon menevä bussi tuli matkan varrella aivan täyteen, onneksi olimme ostaneet liput jo etukäteen. Lippujen tarkistamiseen meni vartin verran, vihdoin pääsimme liikkeelle ja ensimmäinen pysähdys oli Bosnian rajalla, ennen Neumin rantakaupunkia. Neumissa oli kahvin ja vessakäynnin pituinen tauko. Rajatarkastuksiin meni oma aikansa, vain ensimmäisellä jouduimme ulos jonottamaan yksitellen luukulle, muissa virkailija tuli bussiin keräämään passit pois. Kaunis Neretva-joki tuli näkyviin, Mostariin saavuimme puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kaupunki on entuudestaan tuttu ja löysimme kotikatumme Cernican kaupunginosasta (ns. kroaattipuolelta) helposti. Majapaikka ei niin vain löytynytkään, kun missään ei sitä mainostettu. Kävin läheisessä ravintolassa tiedustelemassa asiasta ja sisäänheittäjä soitti isännällemme, joka hetken kuluttua tuli noutamaan meidät. Olimme aivan majoituksen vieressä, mutta se on vaihtanut nimeä.

Oli pakko käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin lähdimme Hindin Haniin myöhäiselle lounaalle. Rahanvaihto jää sunnuntaista johtuen huomiselle, maksoin ravintola- ja kauppalaskun kortillani (meni mukavasti lähimaksuna, kun kaikki on niin halpaa). Ilmastointi oli viilentänyt asuntomme, tällä kerralla laite hurisee eteisessä. Mukavaa, kun on erillinen makuuhuone ja baarikeittiö-olohuone. Kaappejakin on paljon, mutta ne ovat täynnä peittoja ja pyyhkeitä. 

Hetken huilin jälkeen kävelimme vielä Neretvan varrelle katsomaan, kun miehet valmistautuivat hyppäämään sillalta jokeen. Asumme aivan vanhan kaupungin lähettyvillä, mutta meitä se ei nyt houkutellut. Varvastossuilla on vaarallistakin lipsutella liukkailla mukulakivillä ylä- ja alamäessä. Ilma oli edelleen hautovan kuuma, toivomuksestani kävimme "bulevardilla" - Adema Bućalla - iltakahvilla. Oli pakko käydä uudelleen suihkussa, kun palasimme kämpille. Naapuriasuntojen vanhat ukot olivat avanneet ulko-ovensa, joku sytytti pihavalonsa ja mekin istuimme ulos patiolle. Isäntä toi meille vadillisen tuoreita hedelmiä ja kysyin pesukoneesta, kun sellainen luvattiin Booking.comin sivulla. On kuulemma vanhaa tietoa, mutta saamme pestyä pyykit isäntäparin koneessa.

Joen tälläkin puolella on moskeijoita minareetteineen ja yhdeksältä kuuntelin avoimesta ikkunasta kuuluvan kauniin iltalaulun.

Joskus aamuyöstä kuulin pihan kissojen tappelevan keskenään. Joku (yläkerrassa?) sytytti pihavalot ja hätisteli kissat pois. Ehkä kuuden aikoihin kuuluivat aamurukoukset avoimista ikkunoista. Hannu haki aamulla tuoreet sämpylät, söimme aamiaisen patiolla ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Adema Bućan kahviloiden terassit olivat täynnä, joko paikallisia vanhoja miehiä tai läheisten hotellien asukkaita. Kävimme juna-asemalla, mutta kuten Hannu oli etukäteen katsonut, aamujuna Sarajevoon lähtisi jo ennen seitsemää ja seuraava vasta viideltä. Olisi ollut mukava vaihteeksi käyttää junaa, mutta aikataulut eivät osuneet kohdalleen. Ostimme liput keskiviikon Sarajevon bussiin.

Kävin postissa ostamassa merkit, torilta haimme tuoreita viikunoita (10 kpl = 1€) ja varasimme paikat huomiselle bussiretkelle Kravican vesiputouksille. Vanhan kaupungin basaarikujat olivat taas täynnä turistiryhmiä ja sileäksi kuluneet mukulakivet liukkaita kävellä sandaaleillakin. Nousimme Marsala Titalle ja laskeuduimme siitä uudelleen alas "vanhalle sillalle". Otimme oluet kantapaikaksi muodostuneelle Caffe Moccan terassilla.

Haimme kaupasta lisää hedelmiä ja sämpylöitä, palasimme kämpille, jossa pestyt pyykkimme odottivat ripustamista. Eipä niitä kauan tarvinnut kuivatella helteisellä, vaikkakin varjoisalla pihalla. Söimme kevyen lounaan ja vetäydyimme siestalle.

Restoran Lagero

Viime kerralla söimme illallisen Neretvan varjoisalla rinteellä ja sinne suunnistimme nytkin auringon laskiessa. Saimme pöydän Restoran Lageron terassilta hyvällä näköalalla jokeen ja ilta-auringon valaisemille vuorille.

Sillalla kävi myös hääpari kuvauttamassa itsensä. Ja vielä näinkin myöhään joku nuorimies sukelsi sillalta Neretva-jokeen.

Loppuillan istuimme patiolla nuoren isäntäparimme kanssa. Heidän esikoisensa (poika) syntyy marraskuussa. Naapureinamme asuvat Nerminin isä ja setä. Hannua kyseli Jugoslavian sisällissodasta ja nuoresta iästään huolimatta Nermin tiesi kertoa siitä paljon.

Sarajevon uusi majoittajamme halusi lyhentää yhdellä päivällä oleskeluaikaamme, mutta en suostunut siihen. Olimmehan jo kerran joutuneet vaihtamaan Sarajevon majapaikkaa.

Aamulla ripotteli vettä! Pakkasimme kuitenkin reppuun uimakamppeet ja eväät. Kävelimme joen toiselle puolelle ja saimme peruutettua päiväretkemme. Ei ole mitään järkeä lähteä koko päiväksi istumaan muovitetuilla ikkuna-aukoilla varustettuun bussiin katsomaan huonossa säässä nähtävyyksiä, jotka olen jo kahteen kertaan nähnyt auringonpaisteessa. Tietysti harmitti, että Hannulta jäi väliin uiminen Kravican vesiputouksilla, mutta helpottuneina palasimme kämpille syömään aamiaista. Sade lakkasi kokonaan ja lähdimme omille kävelylenkeillemme.

Kiertelin 1,5 tuntia "kroaattipuolen" kaupunginosia, joissa ei paljon nähtävää ollut. Raunioiksi pommitetut talot ovat edelleen pystyssä. Tein yhden rapputreenin, kun luulin niiden nousevan jollekin kirkolle tai muistomerkille, mutta ne veivätkin yläkaupunkiin. Nuorisosta päätellen olin jossain lukio- tai yliopistoalueella.

Jos pystyy sivuuttamaan kaikki roskat (täydet roskikset), rauniot, epätasaiset kävelytiet ja pahan hajun, Mostar on näistä huolimatta mukava kaupunki. Kahviloita on joka puolella ja niiden terassit täynnä ihmisiä. Yksi puistokin löytyy läheltä Espanjalaista aukiota. Palasin kämpille Adema Bućaa pitkin, papat istuivat senkin varrella kahvittelemassa. Suihkun jälkeen söimme lounaaksi täysjyväkeksejä, juustoja ja hedelmiä.
 

Siestan vietettyämme kävimme katsomassa Harmonija-ravintolan terassin, mutta siinä tuuli armottomasti ja sisällä raikasi musiikki niin kovaa, ettemme kuulleet toistemme puhetta.

Sadrvan

Päädyimme mukavaan Sadrvan-ravintolaan, jossa soi miellyttävä balkanilainen musiikki. Saimme pöydän sisältä, mutta terassin vierestä, joten ilmakin liikkui. Ystävällinen tarjoilija kertoi, että tilaamamme talonsalaatti on todella iso, joten vaihdoimme sen shopskaan. Hyvin haudutettu kana-annokseni tuotiin perinteisessä tarjoiluastiassa. Hyvää oli ja vähintään riittävästi! Otimme vielä digestiivit Moccan terassilla (Aperol spritzer 2,50€).

Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Villa Tajra Nur

Reissun viides maa; Bosnia-Hertsegovina. Aamu aukeni aurinkoisena, yö oli ollut hiljainen ja sopivan "viileä" nukkua. Lähdimme kävelemään kaupungille ja esittelin Hannulle minulle entuudestaan tutut paikat. Vanha kaupunki alkoi olla jo tungokseen asti täynnä ja varvastossuilla oli liukas kävellä sileitä mukulakivikatuja.

Kävin pankissa vaihtamassa eurot markoiksi (kurssi 1,96) ja jäimme kävelykadun varrelle oluille. Poikkesimme pienelle hautausmaalle, jossa suurin osa haudoista on vuodelta 1993.

Ostimme tuoretorilta viinirypäleitä ja kuivattuja viikunoita, ennen kuin nousimme Marsala Titalle ja jäimme lounaalle Crveni Haniin.

Crveni Han

Pari päivää on menty ilman päikkäreitä ja se alkoi jo painaa tässä helteessä. Suihkun jälkeen vietimme siestan ilmastoinnin viilentämässä huoneessamme. Pyykit kuivuivat hetkessä aurinkoisella pihalla, jonne viritimme mukana kulkevan narun pyykkipoikineen, tässä majapaikassa kun ei ole kuivaustelinettä käytettävissä.

Hindin Han

Illemmalla kävelimme "kroaattipuolen" kautta Hindin Hanin terassille syömään suosittelemani täytetyt mustekalat ja grillatut herkkusienet. Ei huvittanut enää lähteä liukastelemaan vanhan sillan kautta basaarikujille, vaan palasimme samaa reittiä takaisin kämpille ja omalle patiolle vilvoittelemaan.

Mostarin rapistunutta rakennusarkkitehtuuria

Kävimme ostamassa bussiliput valmiiksi lauantaille. Kuljimme aamupäivän joen molemmilla puolilla, kaupungin sekä muslimien että kristittyjen kaupunginosista löytyy useita suuria rakennuksia, jotka on pommitettu hajalle ja jätetty rapistumaan niille sijoilleen. Halutaanko ne pitää sodan muistomerkkeinä vai eikö kenelläkään ole halua/varaa purkaa niitä pois? Joidenkin talojen seinät ovat täynnä luodinreikiä.

Caffe Mocca

Joen sivuhaaran varrelta (kristittyjen puolelta) löysin vanhasta muistista yhden niistä harvoista terasseista, joilla saa tummaa olutta. Palasimme muslimipuolelle sopivasti seuraamaan, kun ruuhkaiselta Stari Mostilta oli yksi nuorimies hyppäämässä alas Neretva-jokeen. Toki ensin kerättiin kolikot niin sillalla seisojilta kuin alhaalla odottavilta katsojilta.

Liukastelimme läpi ruuhkaisen basaarikujan ja kävimme lounaalla Garden Restaurantissa, jonka lähettyvillä asuin viimeksi. Elite Guest House on jonkun muun hoivissa, kun Meliha muutti (perheineen?) Ruotsiin. Hän kritisoi kovasti Bosnia-Hertsegovinan korruptiota ja poliitikkoja ja viihtyy ilmeisesti paremmin Ruotsissa, jossa hän asui sotavuodet.

Lounaan jälkeen käväisin kaupassa ja kaupungin hautausmaalla. Kämpillä meitä odotti Chilin "bosnialaisserkku", josta oli pakko lähettää kuva naapureille.

Chilille terveisiä!

Ilma ei juuri illaksi viilentynyt, kun lipsuttelimme vanhan kaupungin kivetyillä kaduilla ja jäimme illalliselle Restaurant Tomaton terassille, josta on kaunis näköala Stari Mostille. 

Muutakin kuin Stari Most

Kajtazova Kuća

Olin suunnitellut, että Mostarissa ollessamme vietämme yhden retkipäivän. Hannua ei uiminen vesiputouksen jääkylmässä vedessä houkutellut ja minäkin olen ollut sillä retkellä jo kahdesti, joten päätimme viettää viimeisenkin Mostar-päivän kaupungilla.

Aamupäivällä nousin M17:lle kohoavia pikkukujia, jotka useimmat olivat päättyviä teitä. Palasin välillä alas Marsala Titalle, noustakseni taas seuraavaa kujaa ylöspäin. 

Sahat Kula, Klock Tower

Lopulta kävelin Braće Lakišićaa, joka olisi jatkunut ties kuinka pitkälle. Laskeuduin bussi- ja juna-aseman kohdalla alas ja oikaisin radan yli juna-asemalle.Se näytti kovin suljetulta, saattoi olla suljettukin, kun ulospääsy on tehty niin vaikeaksi.

Mostar railway station

Mostar railway station

Ylitin Neretvan Carinski Mostia pitkin ja päädyin taas kroaattipuolelle. Löysin viehättävän Ul. Adema Bućan, jonka varrella on lukuisia kahviloita, pieniä kauppoja ja värikkäitä taloja. Tietenkin myös pommitettuja ja ammuttuja rakennuksia, joissakin näkyy edelleen olevan asuntoja.

Ul. Adema Buća

Hannu oli tehnyt oman kävelylenkkinsä, treffit meillä oli Caffe Moccan terassilla, nyt hänelläkin on kantapaikka Mostarissa.

Tima-Irma

Söimme runsaan lounaan suositulla Tima-Irman terassilla. Poikkesin vielä basaarikujille väistellen aasialaisryhmiä ja heidän sateenvarjojaan. Kävimme kämpän läheisessä kulmakuppilassa kahvittelemassa, ennen kuin palasimme suihkuun ja pyykin pesuun.

Saray

Auringon laskettua kävelimme vielä kerran vanhaan kaupunkiin ja söimme Sarayn kevyet salaatit. Iltakahvit joimme kotikulman kahvilassa. Kun palasimme Tajra Nuriin, emäntämme toi meille pinkan Mostarin postikortteja ja leipomaansa makeaa kakkua. Saimme samalla maksettua majoituksen.