Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Villa Tajra Nur

Reissun viides maa; Bosnia-Hertsegovina. Aamu aukeni aurinkoisena, yö oli ollut hiljainen ja sopivan "viileä" nukkua. Lähdimme kävelemään kaupungille ja esittelin Hannulle minulle entuudestaan tutut paikat. Vanha kaupunki alkoi olla jo tungokseen asti täynnä ja varvastossuilla oli liukas kävellä sileitä mukulakivikatuja.

Kävin pankissa vaihtamassa eurot markoiksi (kurssi 1,96) ja jäimme kävelykadun varrelle oluille. Poikkesimme pienelle hautausmaalle, jossa suurin osa haudoista on vuodelta 1993.

Ostimme tuoretorilta viinirypäleitä ja kuivattuja viikunoita, ennen kuin nousimme Marsala Titalle ja jäimme lounaalle Crveni Haniin.

Crveni Han

Pari päivää on menty ilman päikkäreitä ja se alkoi jo painaa tässä helteessä. Suihkun jälkeen vietimme siestan ilmastoinnin viilentämässä huoneessamme. Pyykit kuivuivat hetkessä aurinkoisella pihalla, jonne viritimme mukana kulkevan narun pyykkipoikineen, tässä majapaikassa kun ei ole kuivaustelinettä käytettävissä.

Hindin Han

Illemmalla kävelimme "kroaattipuolen" kautta Hindin Hanin terassille syömään suosittelemani täytetyt mustekalat ja grillatut herkkusienet. Ei huvittanut enää lähteä liukastelemaan vanhan sillan kautta basaarikujille, vaan palasimme samaa reittiä takaisin kämpille ja omalle patiolle vilvoittelemaan.

Mostarin rapistunutta rakennusarkkitehtuuria

Kävimme ostamassa bussiliput valmiiksi lauantaille. Kuljimme aamupäivän joen molemmilla puolilla, kaupungin sekä muslimien että kristittyjen kaupunginosista löytyy useita suuria rakennuksia, jotka on pommitettu hajalle ja jätetty rapistumaan niille sijoilleen. Halutaanko ne pitää sodan muistomerkkeinä vai eikö kenelläkään ole halua/varaa purkaa niitä pois? Joidenkin talojen seinät ovat täynnä luodinreikiä.

Caffe Mocca

Joen sivuhaaran varrelta (kristittyjen puolelta) löysin vanhasta muistista yhden niistä harvoista terasseista, joilla saa tummaa olutta. Palasimme muslimipuolelle sopivasti seuraamaan, kun ruuhkaiselta Stari Mostilta oli yksi nuorimies hyppäämässä alas Neretva-jokeen. Toki ensin kerättiin kolikot niin sillalla seisojilta kuin alhaalla odottavilta katsojilta.

Liukastelimme läpi ruuhkaisen basaarikujan ja kävimme lounaalla Garden Restaurantissa, jonka lähettyvillä asuin viimeksi. Elite Guest House on jonkun muun hoivissa, kun Meliha muutti (perheineen?) Ruotsiin. Hän kritisoi kovasti Bosnia-Hertsegovinan korruptiota ja poliitikkoja ja viihtyy ilmeisesti paremmin Ruotsissa, jossa hän asui sotavuodet.

Lounaan jälkeen käväisin kaupassa ja kaupungin hautausmaalla. Kämpillä meitä odotti Chilin "bosnialaisserkku", josta oli pakko lähettää kuva naapureille.

Chilille terveisiä!

Ilma ei juuri illaksi viilentynyt, kun lipsuttelimme vanhan kaupungin kivetyillä kaduilla ja jäimme illalliselle Restaurant Tomaton terassille, josta on kaunis näköala Stari Mostille. 

Muutakin kuin Stari Most

Kajtazova Kuća

Olin suunnitellut, että Mostarissa ollessamme vietämme yhden retkipäivän. Hannua ei uiminen vesiputouksen jääkylmässä vedessä houkutellut ja minäkin olen ollut sillä retkellä jo kahdesti, joten päätimme viettää viimeisenkin Mostar-päivän kaupungilla.

Aamupäivällä nousin M17:lle kohoavia pikkukujia, jotka useimmat olivat päättyviä teitä. Palasin välillä alas Marsala Titalle, noustakseni taas seuraavaa kujaa ylöspäin. 

Sahat Kula, Klock Tower

Lopulta kävelin Braće Lakišićaa, joka olisi jatkunut ties kuinka pitkälle. Laskeuduin bussi- ja juna-aseman kohdalla alas ja oikaisin radan yli juna-asemalle.Se näytti kovin suljetulta, saattoi olla suljettukin, kun ulospääsy on tehty niin vaikeaksi.

Mostar railway station

Mostar railway station

Ylitin Neretvan Carinski Mostia pitkin ja päädyin taas kroaattipuolelle. Löysin viehättävän Ul. Adema Bućan, jonka varrella on lukuisia kahviloita, pieniä kauppoja ja värikkäitä taloja. Tietenkin myös pommitettuja ja ammuttuja rakennuksia, joissakin näkyy edelleen olevan asuntoja.

Ul. Adema Buća

Hannu oli tehnyt oman kävelylenkkinsä, treffit meillä oli Caffe Moccan terassilla, nyt hänelläkin on kantapaikka Mostarissa.

Tima-Irma

Söimme runsaan lounaan suositulla Tima-Irman terassilla. Poikkesin vielä basaarikujille väistellen aasialaisryhmiä ja heidän sateenvarjojaan. Kävimme kämpän läheisessä kulmakuppilassa kahvittelemassa, ennen kuin palasimme suihkuun ja pyykin pesuun.

Saray

Auringon laskettua kävelimme vielä kerran vanhaan kaupunkiin ja söimme Sarayn kevyet salaatit. Iltakahvit joimme kotikulman kahvilassa. Kun palasimme Tajra Nuriin, emäntämme toi meille pinkan Mostarin postikortteja ja leipomaansa makeaa kakkua. Saimme samalla maksettua majoituksen.