Satoi kaatamalla, kun heräsimme. Oli niin aikainen lähtö, että söimme aamiaisen vasta Krakovassa, kun pääsimme Galeria Krakowskaan (14zl/lippu maksoimme kortilla junassa). Aikaa oli kulutettavana runsaasti, en ollut saanut vielä kuittausta aikaisempaan majoittumiseen.
Kymmenes kerta Krakovassa; ei paljon nähtävyyksiä tarvitse katsella. Toki yritämme etsiä uusia ruokapaikkoja, vaikka muutama suosikki onkin jo.Syötyämme hyvän aamiaisen Nakielny Loza Caféssa kävelimme suoraan Stare Muryn terassille. Taivas alkoi kirkastua, kun nautimme hyvät portterit. Sain majoittajalta viestin, että asunto on vapaa ja avain odottaa lokerossa. Laskua kortilla maksaessani tarjoilija kysyi, haluanko jättää 10%:n palkkion. En koskaan maksa tippiä pelkästä oluesta. Sen jälkeen tarjoilijan ystävällisyys päättyi kuin seinään, eikä hän puhunut minulle enää sanaakaan. Taidammekin vaihtaa tämän kantapaikan johonkin toiseen.
Majapaikkamme on aivan viime syksyisen hoodeilla. Nousimme hissillä 4-kerrokseen, totesimme paikan hyväksi ja siirsimme laukuista vaatteet henkareihin.
Esitin toiveen perunaletuista, Hannu googletti Domowe Przysmakin ja kävelimme vanhaan kaupunkiin. Ihan hyvät letut (varsinkin täytteet), mutta uppopaistaminen on minun sisuskaluilleni ihan liikaa (lasku juomineen 37€). Pitsireunaiset paistetut lätyt maistuisivat paremmilta. Haimme lähikaupasta ilta- ja aamupalaa. Vasta kämpillä huomasin, että portugalilaisessa punaviinipullossa on korkkikorkki, eikä keittiöstä löytynyt avaajaa. Nukuimme päikkärit, keitin kahvit ja illalla tein meille makrilli-sienimunakkaan (kuivatut supparit toin taas kotoa). Hannu onnistui avaamaan punkkupullon ja vietimme rauhallisen koti-illan. Naapurissa asuu joku pikkukoira, joka iloisesti haukkuen vastaanotti isäntänsä. Asunnon kynnysmatossa on teksti "Hot dog". Illan pimentyessä sytytin keittiöstä löytyneet kynttilät. Oman ledivalomme jätimme taas lattialle, että uudessa paikassa on helpompi löytää tarvittaessa yöllä vessaan.
Nyt ymmärrän, miksi tv on poistettu olohuoneen seinästä. Kaikki äänet kuuluvat ohuen seinän takaa naapurista.
Hannu haki aamulla leipomosta tuoreet sämpylät, söimme aamiaisen ja ulkona erkavoiduimme omille kävelylenkeillemme. Hän lähti etsimään kehumaani juutalaisten hautausmaata, minä kävin varmuuden vuoksi vaihtamassa vähän valuuttaa (kurssi 4,17) ja kävelin Wawelin alapuolella olevalle tulta syöksevälle lohikäärmeelle.Lohikäärmeen suusta purkautui tulta niin lyhyen ajan, että se meni minulta ohi. Jäin odottamaan seuraavaa purkausta, sillä aikaa paikalle pärähti päiväkotiryhmä, koululaisryhmä ja fillariryhmä. Myöhästyin seuraavistakin tulenlieskoista ja vieressäni seisova nainen nauroi ääneen (itselleen), hänelle oli käynyt samoin.
Istuin hetken joenvarren penkille lukemaan kirjaa, meillä oli treffit 12.00 joen toisella puolella olevan kantabaarin terassilla. Siellä ei tällä kerralla ollutkaan aurinkoisella puolella pöytiä ja tuoleja, joten kävelimme Kazimierziin uudelle torille - Pl. Nowy.
Tämäkin jo kolmas tai neljäs kerta; Elebele Zapiekanki. Tilasimme omat puolikkaamme, Hannu saa seurassani unohtaa haaveilemansa kokonaisen zapiekankan. Vilkaisin kirpputorin tarjonnan ja kävimme tsekkaamassa suosikkisalaattibaarini aukiolon, viime vuonna se oli kiinni. Erkavoiduimme uudelleen; Hannu lähti suoraan kämpille, minä kävelin (itselleni yllätyksenä) Wawelin ympäri ja löysin itseni taas tulta syöksevän lohikäärmeen luota. Palasin vanhaan kaupunkiin, ostin Bom Día Cafésta kaksi pastéis de nataa mukaan ja kävelin kämpille. Suihkun jälkeen keitin kahvit ja nukuimme päikkärit. Keittiössä on kiiltävä pyykinpesukone ja jopa pulveripaketti, mutta mitään käyttöohjeita ei löytynyt edes netistä, joten pyykkimme jäävät Romanin huoleksi.
Etukäteen sovitun illallisen söimme Trattoria Sopranossa; antipasti neljälle. Juuri ja juuri jaksoimme syödä sen kahdestaan.
Perjantaina lähdimme aamukahvit juotuamme omiin suuntiimme. Ensimmäiseksi kävin tsekkaamassa yhden potentiaalin terassin, jossa voisimme iltapäivällä treffata. Googlen mukaan se on suljettu, mutta onkin viime käyntini jälkeen vaihtanut nimeä.
Suuntasin Kazimierziin ja haahuilin siellä aikani, kunnes oli aika mennä lounaalle.
Hannu oli käynyt kebabilla, minä söin kanacaesarin tutussa ravintolassa, joka oli viime syksynä suljettu. Tarjoilija kertoikin, että paikka avattiin uudelleen muutama kuukausi sitten.
Tulimme omia reittejämme Piano Bariin ja joimme hyvät portterit (yht. 9€). Kaupasta ei tarvittu enää mitään, suihkun ja päikkäreitten jälkeen keitin kahvit ja siirryin parvekkeelle lukemaan. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille makrilli-sienimunakkaan.
Lauantaille luvattiin +27. Onneksi on aamulähtö, niin ei tarvitse heti hikoilla.
