Krakova

Satoi kaatamalla, kun heräsimme. Oli niin aikainen lähtö, että söimme aamiaisen vasta Krakovassa, kun pääsimme Galeria Krakowskaan (14zl/lippu maksoimme kortilla junassa). Aikaa oli kulutettavana runsaasti, en ollut saanut vielä kuittausta aikaisempaan majoittumiseen.

Kymmenes kerta Krakovassa; ei paljon nähtävyyksiä tarvitse katsella. Toki yritämme etsiä uusia ruokapaikkoja, vaikka muutama suosikki onkin jo.

Syötyämme hyvän aamiaisen Nakielny Loza Caféssa kävelimme suoraan Stare Muryn terassille. Taivas alkoi kirkastua, kun nautimme hyvät portterit. Sain majoittajalta viestin, että asunto on vapaa ja avain odottaa lokerossa. Laskua kortilla maksaessani tarjoilija kysyi, haluanko jättää 10%:n palkkion. En koskaan maksa tippiä pelkästä oluesta. Sen jälkeen tarjoilijan ystävällisyys päättyi kuin seinään, eikä hän puhunut minulle enää sanaakaan. Taidammekin vaihtaa tämän kantapaikan johonkin toiseen.

Majapaikkamme on aivan viime syksyisen hoodeilla. Nousimme hissillä 4-kerrokseen, totesimme paikan hyväksi ja siirsimme laukuista vaatteet henkareihin.

Esitin toiveen perunaletuista, Hannu googletti Domowe Przysmakin ja kävelimme vanhaan kaupunkiin. Ihan hyvät letut (varsinkin täytteet), mutta uppopaistaminen on minun sisuskaluilleni ihan liikaa (lasku juomineen 37€). Pitsireunaiset paistetut lätyt maistuisivat paremmilta. Haimme lähikaupasta ilta- ja aamupalaa. Vasta kämpillä huomasin, että portugalilaisessa punaviinipullossa on korkkikorkki, eikä keittiöstä löytynyt avaajaa. Nukuimme päikkärit, keitin kahvit ja illalla tein meille makrilli-sienimunakkaan (kuivatut supparit toin taas kotoa). Hannu onnistui avaamaan punkkupullon ja vietimme rauhallisen koti-illan. Naapurissa asuu joku pikkukoira, joka iloisesti haukkuen vastaanotti isäntänsä. Asunnon kynnysmatossa on teksti "Hot dog". Illan pimentyessä sytytin keittiöstä löytyneet kynttilät. Oman ledivalomme jätimme taas lattialle, että uudessa paikassa on helpompi löytää tarvittaessa yöllä vessaan.

Nyt ymmärrän, miksi tv on poistettu olohuoneen seinästä. Kaikki äänet kuuluvat ohuen seinän takaa naapurista. 

Hannu haki aamulla leipomosta tuoreet sämpylät, söimme aamiaisen ja ulkona erkavoiduimme omille kävelylenkeillemme. Hän lähti etsimään kehumaani juutalaisten hautausmaata, minä kävin varmuuden vuoksi vaihtamassa vähän valuuttaa (kurssi 4,17) ja kävelin Wawelin alapuolella olevalle tulta syöksevälle lohikäärmeelle.

Lohikäärmeen suusta purkautui tulta niin lyhyen ajan, että se meni minulta ohi. Jäin odottamaan seuraavaa purkausta, sillä aikaa paikalle pärähti päiväkotiryhmä, koululaisryhmä ja fillariryhmä. Myöhästyin seuraavistakin tulenlieskoista ja vieressäni seisova nainen nauroi ääneen (itselleen), hänelle oli käynyt samoin.

Istuin hetken joenvarren penkille lukemaan kirjaa, meillä oli treffit 12.00 joen toisella puolella olevan kantabaarin terassilla. Siellä ei tällä kerralla ollutkaan aurinkoisella puolella pöytiä ja tuoleja, joten kävelimme Kazimierziin uudelle torille - Pl. Nowy.

Tämäkin jo kolmas tai neljäs kerta; Elebele Zapiekanki. Tilasimme omat puolikkaamme, Hannu saa seurassani unohtaa haaveilemansa kokonaisen zapiekankan. Vilkaisin kirpputorin tarjonnan ja kävimme tsekkaamassa suosikkisalaattibaarini aukiolon, viime vuonna se oli kiinni. Erkavoiduimme uudelleen; Hannu lähti suoraan kämpille, minä kävelin (itselleni yllätyksenä) Wawelin ympäri ja löysin itseni taas tulta syöksevän lohikäärmeen luota. Palasin vanhaan kaupunkiin, ostin Bom Día Cafésta kaksi pastéis de nataa mukaan ja kävelin kämpille. Suihkun jälkeen keitin kahvit ja nukuimme päikkärit. Keittiössä on kiiltävä pyykinpesukone ja jopa pulveripaketti, mutta mitään käyttöohjeita ei löytynyt edes netistä, joten pyykkimme jäävät Romanin huoleksi.

Etukäteen sovitun illallisen söimme Trattoria Sopranossa; antipasti neljälle. Juuri ja juuri jaksoimme syödä sen kahdestaan.

Perjantaina lähdimme aamukahvit juotuamme omiin suuntiimme. Ensimmäiseksi kävin tsekkaamassa yhden potentiaalin terassin, jossa voisimme iltapäivällä treffata. Googlen mukaan se on suljettu, mutta onkin viime käyntini jälkeen vaihtanut nimeä.

Suuntasin Kazimierziin ja haahuilin siellä aikani, kunnes oli aika mennä lounaalle.

Hannu oli käynyt kebabilla, minä söin kanacaesarin tutussa ravintolassa, joka oli viime syksynä suljettu. Tarjoilija kertoikin, että paikka avattiin uudelleen muutama kuukausi sitten.

Tulimme omia reittejämme Piano Bariin ja joimme hyvät portterit (yht. 9€). Kaupasta ei tarvittu enää mitään, suihkun ja päikkäreitten jälkeen keitin kahvit ja siirryin parvekkeelle lukemaan. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille makrilli-sienimunakkaan.

Lauantaille luvattiin +27. Onneksi on aamulähtö, niin ei tarvitse heti hikoilla. 

Krakova

Upea Zakopane vuorineen ja kauniine perinnetaloineen jäi taakse, kun lähdimme puolenpäivän bussilla (noin 8€/hlö) Krakovaan. Päivä oli lämpimin tähän asti ja taivas lähes pilvetön. Olisihan täällä voinut vielä pari päivää vaeltaa pitkin rinteitä.

Check-in Krakovan majoitukseen oli kolmelta ja olimme oven ulkopuolella tasalta. Loft-maininnasta päättelin, että asumme ylimmässä kerroksessa. Harmiksemme hissi ei toiminut. Raahauduttuani kipeillä koivillani ylimpään kerrokseen totesin asuntojen numeroiden loppuvan kesken. Luin tarkemmin saamani ohjeet; asummekin talon alimmassa kerroksessa, josta pääsee suoraan suojaiselle sisäpihalle. Hannu kipaisikin samantien lähikauppaan ostamaan tervetulo-oluet, jotka joimme pihalla istuen.

Soprano Trattoria

Minun valintani tälle illalle oli tuttu Soprano Trattoria, että tuli edes vähän käveltyä. Ilma oli leppeän lämmin, kesää vielä riittää! Tilasimme antipastilautasen neljälle hengelle, se riitti mainiosti kahdelle pääateriaksi.

Palasimme kämpille Marian aukion kautta, porukkaa istui vielä kaikilla terasseilla. Haimme Carrefourista viinin ja vietimme mukavan illan kodikkaassa asunnossa lukien ja musiikkia kuunnellen.

Lauantaina kurkkasin herättyäni ulos; korkeiden talojen ja puiden yläpuolella taivas loisti aamuauringossa kirkkaan sinisenä. Oli tulossa lämmin päivä. Hannu lähti ostamaan sämpylöitä ja jogurttia, minä kävin suihkussa ja keitin kahvit. Pyöräytimme pyykit koneessa ja jätimme ne pihalle kuivumaan. Aamun lämmettyä kävelimme yhdessä vanhaan kaupunkiin, siellä tiemme erkanivat. Treffit teimme parin tunnin kuluttua joen toiselle puolelle, tutun Drukarnia Klubin terassille.

Kyselin yhdestä matkamuistomyymälästä postimerkkejä, mutta rouva neuvoi minut postiin; se on ihan tuossa lähellä. No ei löytynyt, eikä Maps.me tunnistanut postia millään haulla. Ehkä saan ostettua merkkejä myöhemmin jostain tupakkakioskista? Olin ottanut kirjan matkaan mukaan, nousin Waweliin ja istuin puistoon lukemaan.

Kladka o. Bernatka

Laskeuduin Wawelilta joenvarteen ja lähdin kävelemään kohti Kladka o. Bernatka -siltaa. Matka oli pidempi kuin muistinkaan. Ylitin akrobaattien koristaman sillan ja sen toisella puolella Hannu odottikin minua jo sovitulla paikalla.

Elebele

Olimme etukäteen sopineet myös tämän päivän lounaasta; uudella torilla (pl. Nowy) puolikkaat zapiekankat omin valinnoin (onneksi sain Hannun luopumaan haaveesta ostaa molemmille kokonaiset). Mrs & Mr Zapiekankan luukku oli suljettu, joten menimme naapurin - sekin hyväksi todettu - Elebelen luukun jonoon. Kyllä olikin hyvää, tällainen pitää syödä joka kerta Krakovassa käydessään!

Nyt oli käytössä kunnon keittiö ja tein (Zakopanesta tuoduista) kananmunista, tonnikalasta ja (kotoa tuoduista) kuivatuista sienistä meille omeletin, jonka nautimme kirsikkaproseccon kera.

Sunnuntaina leipomot ja osa kaupoista olivat kiinni, Hannu palasi hakureissultaan mukanaan suklaacroissantit. Sääennuste lupasi tänne +24 astetta. Olikin kaunis ilma, kun taas lähdimme omiin suuntiimme. Kävelin vanhan kaupungin ympäri puiston ulkotietä, josta poikkesin Fransiskaanikirkkoon. Puistonpenkeillä nukkuivat tokkuraiset, pahalta haisevat ukot. Pian heillekin tulee kylmä, kun yöt viilenevät.

Kirkon ulkopuolella on caminopaasi, joka kertoo, että Espanjan Castiliaan on 4.184 kilometriä. Hmm... ehkä vähän liian pitkä matka minulle.

Vanhan kaupungin kierrettyäni suuntasin kohti "uutta" juutalaishautausmaata, mutta Maps.me johdatti minut jollekin bensikselle. Päätin jättää hautausmaan huomiselle (ja etsiä sen paperikartan avulla), olimmehan jo sopineet huomiset treffit Alchemian terassille. Etsin aurinkoiselta aukiolta vapaan penkin, jolle istahdin lukemaan mukana kulkevaa kirjaa.

Stare Mury

Piwnica Pod Złota Pipa

Tämän päivän treffit sovimme tutulle Stare Muryn terassille, jossa joimme hyvät portterit. Minun ToDo-listallani oli vielä savujuusto, pierogit ja perunaletut. Osan niistä saimme syötyä Piwnica Pod Złota Pipan viehättävällä sisäpihalla. Harmi vain, että jakamamme annokset olivat kovin pieniä. On siis lähdettävä vielä illalliselle tai valmistettava kämpillä jotain. Hannu lähti kotia kohti, minä jäin vielä puistonpenkille lukemaan. Hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja laiskuuttamme päätimme pysyä loppuillan kämpillä. Illalla tein vaihteeksi sieni-makrillimunakkaan, senkin nautimme kirsikkakuoharin kera.

Maanantaille luvattiin edelleen hellettä. Etureidet ovat jo pehmenneet ja voin kävellä normaalisti. Aamukahvit juotuamme lähdimme omille lenkeillemme. Suuntasin Kazimierziin ja "uudelle" juutalaiselle hautausmaalle. Pian ei hautakiviä näy, kun muratti peittää ne alleen. Hautausmaalla on mystinen, metsäinen tunnelma. Joukko nuoria miehiä tuli käytävällä rivakasti vastaan viitan liepeet ja korkkiruuvipulisongit liehuen. Olikohan heillä jo kiire oppitunnille tai rukoushetkeen? Useilla haudoilla oli palavia tuikkuja ja kirjoitettuja lappuja (rukouksia?).

Alchemia

Kävelin pitkin Kazimierzin katuja, istuin penkille lukemaan ja lähdin Alchemiaan, kun Hannu ilmoitti varanneensa meille terassilta paikat.

Restauracia Szynk

Vanhastaan tuttu salaattibaari on jostain syystä suljettu, menimme lounaalle naapuriin, Restauracia Szynkiin. Viimeisen Krakova-päivän kunniaksi sorruimme alkusalaatteihin ja pääruokiin, minulle taas ankkaa, Hannulle perunalettuja gulassilla. Eipähän tarvitse illalla syödä mitään. Hannu käveli suoraan kämpille, minä koukkasin vanhan kaupungin kautta ja ostin apteekista Voltaren Maxia. Pakkasimme laukut valmiiksi, aamulla olisi aikainen herätys, parempi varautua jonottamiseen kuin myöhästyä lennolta. Olin hereillä jo ennen viittä, aamun valjetessa kävelimme asemalle. Kävin ostamassa aamiaissämpylät ja ehdimme 6.06 junaan. Kentällä ei ollut ruuhkaa, istuimme rauhassa kahvilla, ennen kuin lähtöportti varmistui. Kotona olimme jo puoliltapäivin. Vielä oli lämmin päivä, ehkä syksyn viimeisiä. Kävin kaupassa ja tein ruuan. Olisin ehtinyt illan joogaan, mutta laiskuuttani jäin pyörittämään pyykkejä ja viettämään koti-iltaa.

Montaa koti/jumppailtaa en ehtinyt viettää, kun ajoin Lohjalle "pienten" poikien seuraksi. Sipe seuraa minua kuin hai laivaa ja asettuu päikkäreillä lämmittämään paljaita varpaitani (nuoltuaan ne ensin). Kastuimme 2/3 lenkistä, yön Sipe nukkuu sängyssäni tai lattialla sängyn vieressä.