Haapsalu

Tällekin päivälle luvattiin vielä huonohkoa säätä. Olin suunnitellut uimista, mutta se saa odottaa parempaa ilmaa. Katsoin, että Rautatiemuseo aukeaa klo 11.00 enkä pitänyt mitään kiirettä. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa alakerran keittiössä, pojat nukkuivat vielä. 

Olin katsonut vain kellonaikaa, en sitä, että museo on avoinna keskiviikosta lähtien. Matkalla sateenvarjoni pyörähti nurinpäin kovassa tuulessa ja laitoin sen kassiin. Onneksi hain autosta sadetakin päälleni ja satoi vain pieniä kuuroja.

Kävelin Väike Viikin ympäri ja ihailin taas kerran upeita kukka-amppeleita. Kävin katsomassa Tšaikovski-penkin, mutta siinä kuului vain selostus, ei lainkaan musiikkia. 

Museo päivässä on hyvä tahti Virossa ja kohdalle sattui Rannarootsi Muuseum. Respan mieskin oli ruotsalainen. Jo Vormsissa käydessämme ihmettelin hautakivissä olevia ruotsalaisia nimiä, mutta heitä on aikoinaan asettunut asumaan ympäri Viroa.

Monesti olemme pettyneet, kun useat Haapsalun ravintolat ovat maanantaisin kiinni. Nyt ne olivat kaikki avoinna, mutta me emme päässeet heti yhteisymmärrykseen paikasta. Minulle olisi maistunut Wiiki Kohvikin ankka tai Demo Reston vitello tonnato, mutta päädyimme Taksi Pubiin. Olihan siellä tarjolla kalaa (silmälääkärin määräyksestä) ja hyvää kuhaa olikin. Hannu ajoi sinne autolla ja pois lähtiessämme kävin tien toisella puolella Maximassa. Taitaakin olla Haapsalun edullisin kauppa.

Istuin iltapäiväkahville aurinkoiselle pihalle, chef putsasi grillin ja kun pojat alkoivat tehdä ruokaa, siirryin parvekkeellemme lukemaan. Hannulla oli niin flunssainen olo, että hän jätti saunan lämmittämättä. Koit tuli (Prince) Harry-koiransa kanssa laittamaan naapurihuoneen valmiiksi, illalla sinne majoittui nelihenkinen suomalaisperhe. Muistutin Hannua Runon ja Suven päivästä ja niin hän pusersi partsilla minulle runon, joka kieltämättä oli sieltä huonoimmasta päästä. Johtunee flunssasta.

Tämän reissun kaksi ensimmäistä kohdetta koluttu ja koettu. Ne ovat kohdelleet meitä lempeästi ja olemme tunteneet olomme kotoisaksi. Kuten aina Virossa ollessamme.

Paldiski - Pakrin niemimaa - Haapsalu

Jätimme kodikkaan Samblatalun ennen puoltapäivää, sylittelin vielä Sofia-kissan ja pakkasimme tavarat autoon. Pariskunta ei ollut kotona ja lähetin heille kiitokset. Kurvasimme Lohusalun sataman kautta, viehättävä niemenkärki sekin.

Matka jatkui Paldiskiin, museokorttilistallani oli Amandus Adamsoni Ateljeemuuseum, jossa sain yksityisen englanninkielisen opastuksen ja suomenkielisen esitteen. Rakennus näyttää aivan kappelilta, mutta on Adamsonin ateljee, jonne koko perhe muutti asumaan sen jälkeen, kun saksalaiset olivat 40-luvulla tuhonneet heidän kotitalonsa. Kuin ihmeen kaupalla ateljee säilyi ehjänä.

Piharakennuksessa (vanhan kotitalon perustuksissa?) on vaihtuva kesänäyttely. Tässä kuussa siellä on esillä Peeter Ernitsin tauluja (poliitikko, Viron Riigikogun jäsen). Niin kauniita maisemia Viron luonnosta!

Seuraava kohteemme oli Pakrin jyrkänne - Pakri Pank ja Pakri tuletorn. Tuuli niin kovin, että katsoin parhaimmaksi laittaa sateenvarjo kiinni, ettei tuuli veisi minua alas jyrkänteeltä.

Aurinko pilkisteli pilven raoista heti, kun me jatkoimme matkaa. Kuvattuani majakan pysähdyin vielä katsomaan patsaan, joka ymmärtääkseni on Adamsonin, mutta replikoitu Rene Reinumäen toimesta 2013. Jatkoimme matkaa kohti Haapsalua minulle tuttua vaellusreittiä (2021). Välillä tuli niin rankkoja sadekuuroja, että sääliksi kävi tiellä pyöräilijöitä. Onneksi me olimme päättäneet vaihtaa Hondan autoon.

Hannu oli katsonut Haapsalun ruokatarjontaa ja ilokseni Laterna Baarissa oli kuhaa päivän listalla.

Ajoimme kaupan kautta majapaikkaamme ja soitin Koitille, että olemme jo pihalla. Minun kolmas kertani tässä majapaikassa, tällä kerralla varasin ainoan parvekkeellisen huoneen (63€/2 yötä). Alakertaan on majoittunut kaksi nuortamiestä, toinen on hitsari ja toinen Talumehe Körtsin chef, molemmat pidempiaikaisia vuokralaisia. Hannu lämmitti saunan, olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa löylyihin, varsinkin puulämmitteiseen saunaan! Keitin saunakahvit ja juttelimme alakerran miesten kanssa, ennen kuin vetäydyimme yläkertaan lukemaan ja päivittämään blogia. Olisi pitänyt varata autopaikka Hiidenmaan lautalle aikaisemmin, nyt oli paluumatkalle tilaa enää aamun ensimmäiselle lautalle.

Viro Hondalla 2024; Haapsalu ja Vormsin saari

Lähdimme aamuseitsemän jälkeen ajamaan Länsisatamaan. Työliikennettä oli sen verran vähän, että olimme satamassa jo ennen kahdeksaa ja saimme ensimmäisen lähtöruudun moottoripyörille. Seuraa saimme hämeenlinnalaisista pojista ja lappeenrantalaisista pariskunnista. Autokansi oli suihkutettu aivan märäksi ja oli moottoripyörille vaarallisen liukas. Merimatka kului aurinkokannella istuen, tosin aurinko oli udun takana piilossa.

Tankkasimme Hondan Tallinnan ulkopuolella, ajoimme kohti Pärnua, vilkutimme pojille ja käännyimme Haapsaluun johtavalle tielle. Päätimme syödä ja käydä kaupassa keskustassa, niin ei tarvitse illalla lähteä mihinkään.

Mandarin

Koidu Majutus

Söimme lounaan aasialaisravintola Mandarinissa, minulle ankkaa, Hannulle lammasta. Kävimme viereisessä Rimissä ja laitoin Koitille viestin, että olemme pian perillä. Majoituimme minulle ennestään tuttuun taloon (Koidu Majutus), saimme yläkerrasta perhehuoneen omalla kylppärillä ja istuimme yhdelle terassille tervetulostouteille.

Suihkun ja päikkäreiden jälkeen keitin kahvit, jotka joimme kauniissa puutarhassa. Koitin koira kävi tervehtimässä meitä isännän pilkkoessa pihalla halkoja. Hän liittyi seuraamme tarjoten savuolutta, joita oli saanut synttärilahjaksi täyttäessään peräti 77 vuotta. Saimme luvan syödä puskista karviaisia ja viinimarjoja. Voimme myös lämmittää saunan, milloin haluamme. Oli tosi ihanaa näyttää Hannulle tämä majapaikka, johon hänkin tuntui tykästyvän. Illalla juttelin vielä keittiössä alakertaan majoittuneen naisen kanssa. Hän on kotoisin Tarttosta, käy töissä Helsingissä ja on nyt lomalla Haapsalussa. Pään peittävistä huiveista/pyyhkeistä päättelin hänen käyvän tai käyneen syöpähoidoissa.

Vormsi

Torstaille luvattiin puolipilvistä +21 astetta. Päätimme käyttää hyvän sään Vormsilla käymiseen. Sinne oli lähdössä myös mukava saksalaispariskunta fillareilla. Päädyimme samalle aamupäivän lautalle, kuin myös iso puolalaisryhmä pyörillään, heidän matkatavarat kulkevat bussin kyydissä.

Vormsi Talumuuseum

Ajoimme satamasta suoraan Vormsi Talumuuseumiin, jossa sain ensimmäisen merkinnän (oli tosin virkailijalle työn takana) Viron muuseumikaartiin. Museo itsessään oli pieni, mutta sen pihapiiri ulkorakennuksineen kaunis ja vehreä.

Seuraavaksi halusin nähdä Vormsin kirkon - Püha Olavi kirik - ja kalmiston. Vormsin saarella on pitkä historia ruotsalaisten kanssa ja hautausmaalla voi löytää monia ruotsalaisnimiä, samoin tienviitoissa. Hannulla oli mielessä tuletorn (Saxby majakas), mutta kartanlukutaito oli hukassa, kiersimme lähes koko saaren ja päädyimme lähtöpisteeseen lähelle Talumuuseota. Vormsin saarella on paljon vanhaa metsää, jonka hakkuita Aura Koivisto kirjassaan kovasti murehti. Totta; hakkuualueet ikimetsän väleissä ovat lohduttoman näköisiä.

Pois lähtiessä tummat pilvet valtasivat taivaan, mutta ei vielä satanut. 

Haapsalu

Päätimme jättää fiinimmät ravintolat huomiseen, kun hikisinä ja (minulla) tukka pystyssä rantauduimme Rohukülan satamaan. Vaihtoehdot olivat Taksi Pubi tai Laterna, joista päädyimme jälkimmäiseen. Söimme hyvän lounaan ja kävimme Coopissa (ent. Konsum) ostoksilla. Takaboxista tuli niin painava, että laukku tipahti ajaessa asvaltille. Onneksi sisältö pysyi ehjänä, mutta laukku sai halkeaman. Kas kummaa; pysähtyessämme poliisiauto ajoi peräämme ja naiskonstaapeli kävi tsekkaamassa tilanteen. Otin kauppakassin syliin ja kotiuduimme sateen kastamia katuja pitkin majataloon päikkäreille. Heräsin vasta puoli kuudelta, kun Hannu oli jo lämmittämässä saunaa. Menin keittiöön kahvinkeittoon, Koit tuli hädissään puhelin kädessä kysymään, puhunko englantia. Kehotin viemään puhelimen Hannulle, hän kun mieluummin puhuu kielillä. Menin ulos vastaanottamaan puolalaisfillaristin, joka Hannun ohjeiden (ja piipusta nousevan savun) opastamana löysi perille. Poika ihastui kuullessaan, että pääsee meidän jälkeemme saunomaan ja majoituttuaan lähti keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Saimme lisää seuraa; suomalainen pariskunta! 🇫🇮 Tosin eksoottisen näköinen poika on kotoisin Iranista. Hannu lupasi lämmittää heille huomenna saunan ja sai Koitilta narua pitämään takaboxin kasassa. Koit meni vuorostaan saunaan ja jätti corginsa Harrin (Prince Harry) meidän hoitoon.

Perjantaina sadekuuro pyyhkäisi aamupäivällä Haapsalun yli, muuten oli luvattu taas puolipilvistä ja parikymmentä astetta. Tuntui mukavalta päästä parin päivän istumisen jälkeen liikkeelle, kun lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Menin edeltä Piispanlinnaan, jossa kiersin näyttelytilat ja näköalatasanteet. Kapusin myös linnan torniin.

Piispanlinnan katsottuani hyödynsin Museokorttia myös kaupunginmuseoon, joka kertoo Haapsalun historiasta, asukkaista js kylpylätoiminnasta.

Teimme treffit taproom Virren terassille. Paikka tunnettiin aiemmin nimellä Purtse Gastro.

Demoresto

Hyvät mustikkastoutit juotuamme menimme suosittelemani Demoreston terassille syömään rapsakat kanat. Harmi vain, että vitello tonnatoa ei ollut saatavilla. Kuulemma listan ruokalajeista ainoa, jota nyt ei ollut.

Illalla Hannu lämmitti taas saunan ja lupasi pitää sen lämpimänä helsinkiläispariskunnalle.

Kassari - Käina - Haapsalu

Hiidenmaalla (ja koko Virossa) on todella hyvä omenavuosi. Vanhaemäntä Tiiu tuo minulle keittiöön omenia ja luumuja. Harmi, etten voi kantaa ämpärillistä kotiin, Valkeakuulas olisi mainio viinintekoon. Tiiu kyseli, mitä tein eilen. Hän oli käynyt sairaalassa katsomassa 93-vuotiasta veljenvaimoa, joka tänään siirretään Tallinnaan sydänoperaatioon. Yritin parhaani mukaan (pahuksen kielettömyys!) kertoa eilispäivän tekemisistäni ja valitin, että kaikki ravintolat ovat jo kiinni tältä kaudelta. Tietysti hän sanoi, että Õlle Koda oli illalla avoinna ja sieltä olisi saanut ruokaakin. Samoin jos olisin kävellyt toiseen suuntaan kolmisen kilometriä, olisin saanut jostain tienvarsikohvikista syötävää. No, tällä kerralla näin, ehkä ensi kerralla toisin.

Tiiu heitti minut Käinan bussipysäkille. Hän ajoi mainitsemansa ruokakioskin ohi ja totta tosiaan, sieltä olisin saanut purtavaa ja voinut istua piknikpöytien ääreen syömään. Samalla hän esitteli Vana Kassarin, jossa talot ovat 200-vuotiaita. Siitä tulisi hieno kävelylenkki! Kuusi kertaa olen majoittunut Kassarissa, enkä tätäkään tiennyt. On siis tultava uudelleen!

Koidu Homestay

Bussi oli lähes täyteen myyty (sillä olisi päässyt Tallinnaan saakka), mutta suurin osa taisi tulla kyytiin vasta Haapsalusta. Suuremõisasta sain viereeni käkkäräpäisen nuorenmiehen, joka puhui kyllä eestiä kuskin kanssa, mutta epäilin, ettei ole virolainen. Lauttamatka meni mukavasti kirjaa lukien ja Haapsalun ravintolatarjontaa tutkien. Kun nousin lautalla takaisin bussin kyytiin, pyysin vieruskaveriani siirtymään ikkunan viereen, sillä minä jäisin ensin pois. Hän osoittautui sveitsiläiseksi filmintekijäksi, joka asuu virolaisen vaimonsa kanssa puolet vuodesta Pariisissa ja puolet Tallinnassa. Sain myös hyvän vinkin, että Hiidenmaalla kysyessään saa kyydin ja majoituksen pienille saarille. Jäin pois kyydistä Lillen tienhaarassa ja kävelin majapaikkaani. Olin ilmoittanut saapumisaikani Booking.comin kautta ja samaan aikaan kanssani pihaan kurvasi viiksivalluisäntäni autollaan. Hän pahoitteli siivouksen olevan vielä kesken, talo oli ollut täynnä vieraita viikonlopun koiranäyttelyn ja Valge Daam -tapahtuman takia. Minä sain yläkerrasta oman tilavan huoneeni ja käytävän varrella olevan kylpyhuoneen. Jälkeeni alakertaan majoittui hiljainen fillaristipoika. Hänelläkin on siellä kylppäri omaan käyttöön. Olin etukäteen kysellyt pesukonetta hikisille vaatteilleni ja sehän onnistui. Pyöräytin mustat vaatteet koneessa, sillä aikaa kävin suihkussa. Yllättäen (ei mainita Booking.comissa) käytössä on myös keittiö ja wifi ja saunankin saa lämmittää, jos haluaa. Ripustin pyykkini pihalle kuivumaan ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Jalat kertoivat, ettei kannata ainakaan kauimmaiseen kävellä.

Demoresto

Olin aikonut mennä syömään Rado Restoraniin (Posti 7), mutta en huomannut sitä lainkaan (tiedoista poiketen oli suljettu). Sen sijaan Demoresto (Karja 21) houkutteli minut sisälle, tai oikeammin takapihan terassille, josta näkyi Piispanlinnalle. Hannu veikkasi, että tottakai tilasin Vitello tonnaton, mutta ei. Vaikken ollutkaan syönyt mitään aamiaisen jälkeen, kaksi ruokalajia on minulle liikaa ja siirryin suoraan pääruokaan. Pitää siis tulla tännekin uudelleen jakamaan yhteisiä annoksia! Syömäni Kimchy crispy chicken oli mainio, tiedä sitten, johtuiko runsaasta majoneesista, että tulin annoksesta aivan täyteen. Jälkiruokaa, ei kiitos! Kävelin kaupan kautta kämpille keittämään kahvia.

Pyykkini olivat lähes kuivuneet ja siirsin ne sisälle samalla, kun kahvi valmistui. Istuin terassille kahvittelemaan ja päivittämään blogia. Ulkorakennus näyttää olevan oma asuntonsa; keittiö, sauna, patio, ylhäällä makuutilat ja parveke. Kaikki on kiinteistössä vähän sinne päin, ulkomaalaus on kunnossa, mutta muuten riittää roinaa ja romua. Tänne tarvittaisiin naisen näkemystä ja komentoa. Ja kunnon siivousta!

Ympyrä on siis sulkeutunut ja täytyy todeta, että olipa mukava reissu, taas kerran! Minulle niin rakas Hiidenmaa, ihania kohtaamisia ja mukavia majoituksia. Isommalla rahalla toki saisi tasokkaampia, mutta yksinkertaiselle ihmiselle riittää simppelikin majoitus. "Aga ma olen zen inimene. Ma ei muretse palju" kuten Mamma Mia Pizzerian italialaisomistaja Michele Parrucci toteaa.