Hiidenmaalla (ja koko Virossa) on todella hyvä omenavuosi. Vanhaemäntä Tiiu tuo minulle keittiöön omenia ja luumuja. Harmi, etten voi kantaa ämpärillistä kotiin, Valkeakuulas olisi mainio viinintekoon. Tiiu kyseli, mitä tein eilen. Hän oli käynyt sairaalassa katsomassa 93-vuotiasta veljenvaimoa, joka tänään siirretään Tallinnaan sydänoperaatioon. Yritin parhaani mukaan (pahuksen kielettömyys!) kertoa eilispäivän tekemisistäni ja valitin, että kaikki ravintolat ovat jo kiinni tältä kaudelta. Tietysti hän sanoi, että Õlle Koda oli illalla avoinna ja sieltä olisi saanut ruokaakin. Samoin jos olisin kävellyt toiseen suuntaan kolmisen kilometriä, olisin saanut jostain tienvarsikohvikista syötävää. No, tällä kerralla näin, ehkä ensi kerralla toisin.
Tiiu heitti minut Käinan bussipysäkille. Hän ajoi mainitsemansa ruokakioskin ohi ja totta tosiaan, sieltä olisin saanut purtavaa ja voinut istua piknikpöytien ääreen syömään. Samalla hän esitteli Vana Kassarin, jossa talot ovat 200-vuotiaita. Siitä tulisi hieno kävelylenkki! Kuusi kertaa olen majoittunut Kassarissa, enkä tätäkään tiennyt. On siis tultava uudelleen!
 |
| Koidu Homestay |
Bussi oli lähes täyteen myyty (sillä olisi päässyt Tallinnaan saakka), mutta suurin osa taisi tulla kyytiin vasta Haapsalusta. Suuremõisasta sain viereeni käkkäräpäisen nuorenmiehen, joka puhui kyllä eestiä kuskin kanssa, mutta epäilin, ettei ole virolainen. Lauttamatka meni mukavasti kirjaa lukien ja Haapsalun ravintolatarjontaa tutkien. Kun nousin lautalla takaisin bussin kyytiin, pyysin vieruskaveriani siirtymään ikkunan viereen, sillä minä jäisin ensin pois. Hän osoittautui sveitsiläiseksi filmintekijäksi, joka asuu virolaisen vaimonsa kanssa puolet vuodesta Pariisissa ja puolet Tallinnassa. Sain myös hyvän vinkin, että Hiidenmaalla kysyessään saa kyydin ja majoituksen pienille saarille. Jäin pois kyydistä Lillen tienhaarassa ja kävelin majapaikkaani. Olin ilmoittanut saapumisaikani Booking.comin kautta ja samaan aikaan kanssani pihaan kurvasi viiksivalluisäntäni autollaan. Hän pahoitteli siivouksen olevan vielä kesken, talo oli ollut täynnä vieraita viikonlopun koiranäyttelyn ja Valge Daam -tapahtuman takia. Minä sain yläkerrasta oman tilavan huoneeni ja käytävän varrella olevan kylpyhuoneen. Jälkeeni alakertaan majoittui hiljainen fillaristipoika. Hänelläkin on siellä kylppäri omaan käyttöön. Olin etukäteen kysellyt pesukonetta hikisille vaatteilleni ja sehän onnistui. Pyöräytin mustat vaatteet koneessa, sillä aikaa kävin suihkussa. Yllättäen (ei mainita Booking.comissa) käytössä on myös keittiö ja wifi ja saunankin saa lämmittää, jos haluaa. Ripustin pyykkini pihalle kuivumaan ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Jalat kertoivat, ettei kannata ainakaan kauimmaiseen kävellä.
 |
| Demoresto |
Olin aikonut mennä syömään Rado Restoraniin (Posti 7), mutta en huomannut sitä lainkaan (tiedoista poiketen oli suljettu). Sen sijaan Demoresto (Karja 21) houkutteli minut sisälle, tai oikeammin takapihan terassille, josta näkyi Piispanlinnalle. Hannu veikkasi, että tottakai tilasin Vitello tonnaton, mutta ei. Vaikken ollutkaan syönyt mitään aamiaisen jälkeen, kaksi ruokalajia on minulle liikaa ja siirryin suoraan pääruokaan. Pitää siis tulla tännekin uudelleen jakamaan yhteisiä annoksia! Syömäni Kimchy crispy chicken oli mainio, tiedä sitten, johtuiko runsaasta majoneesista, että tulin annoksesta aivan täyteen. Jälkiruokaa, ei kiitos! Kävelin kaupan kautta kämpille keittämään kahvia.
Pyykkini olivat lähes kuivuneet ja siirsin ne sisälle samalla, kun kahvi valmistui. Istuin terassille kahvittelemaan ja päivittämään blogia. Ulkorakennus näyttää olevan oma asuntonsa; keittiö, sauna, patio, ylhäällä makuutilat ja parveke. Kaikki on kiinteistössä vähän sinne päin, ulkomaalaus on kunnossa, mutta muuten riittää roinaa ja romua. Tänne tarvittaisiin naisen näkemystä ja komentoa. Ja kunnon siivousta!
Ympyrä on siis sulkeutunut ja täytyy todeta, että olipa mukava reissu, taas kerran! Minulle niin rakas Hiidenmaa, ihania kohtaamisia ja mukavia majoituksia. Isommalla rahalla toki saisi tasokkaampia, mutta yksinkertaiselle ihmiselle riittää simppelikin majoitus. "Aga ma olen zen inimene. Ma ei muretse palju" kuten Mamma Mia Pizzerian italialaisomistaja Michele Parrucci toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti