Toki kävin yläkerrassa katsomassa Adamsonin perusnäyttelyn ja lähetin Irenellä kuvia kauniista astioista. Tämä kun itsekin harrastaa keramiikan tekoa. Ehdotin Hannulle treffejä vanhakaupunkiin, mutta hän kipuili koipiensa kanssa ja päätti pysyä kotinurkilla.
Kävin ainakin neljässä kenkäkaupassa etsimässä Riekerin sandaaleja vanhojen tilalle. Olin onnessani, kun huomasin Nauticassa Skechersin myymälän, mutta siellä ei ollut niitä sandaaleja, joita nettikauppa on pullollaan. Deichmannin myymälästä ostin Medicus-merkkiset jalkineet. Kuulostaa terveelliseltä, ja sopivat mekkoni väriin.
Lähdin kävelemään Kalarannaan, arvoin La Pinetan ja Odan lounaiden välillä. Odassa oli meneillään suursiivous ja lounastarjous oli siirretty naapuriin BLU Restoon. Tulihan testattua minulle uusi ravintola ja ankka (7,10) oli äärettömän hyvää. Rantareitillä kuvattiin taas yhtä hääparia.
Nousin Vana-Kalamajaa myöten Telliskiveen ja menin Juhan Kuusi Dokfotoon. Siellä onkin näyttely, jonka olen jo nähnyt. Tällä kerralla rouva kiikutti minulle lasillisen kuumaa teetä ja kertoi, että lasit ja lattialla olevat värikkäät matot ovat Turkista. Valokuvat Claus Rohland on ottanut Intiassa, Egyptissä, Irakissa ja Syyriassa. Vähänkö harmittaa, että edtm:n uudet näyttelyt aukeavat sunnuntaina, museon syntymäpäivänä.
Otin hyvän portterin Põhjala Konnin terassilla, ennen kuin hain Rimistä Hannulle syömistä ja kävelin takaisin hotelliin. Reissun viimeisen päivän kunniaksi ostin myös puoli kiloa mansikoita (3,49€). Omin olkkarin itselleni ja jäin nojatuoliin lukemaan.
Kiva reissu, vaikka harmittaakin, että jouduimme vaihtamaan Hondan autoon. Ja että Hannun kävelyt ovat jääneet minimiin. Jälkikäteen matkaa miettiessäni Kalana nousee jostain syystä kärkisijoille. Jo sijainti Hiidenmaalla puhuu sen puolesta ja se, että oli hyvä sää. Eniten se kertoo siitä, että meille riittää tuollainen merituulten harmaannuttama pieni mökki ilman mitään mukavuuksia. 💓 Kuudesta kohteesta kolmessa kävin uimassa, johtuen osittain huonosta kelistä. Pääosinhan meillä oli taas onni mukana sään suhteen.
Eckerön puolenpäivän lautta oli tupatentäynnä. Ajoimme kaupan kautta kotiin, mieli teki maitoa, ruisleipää, 15% juustoa, kylmäsavulohta ja sushia. Ja suodatinkahvia; parin viikon pressokahvi nostaa taas kolesteroliarvoja. Näki, että vettä on satanut ja rankasti. Kukankastelija on päässyt helpolla! Ruoho oli kasvanut ylimittaiseksi, ruukkukukat olivat kosteita ja lopettaneet kukintansa ja kellariin oli valunut vettä. Jääkaappi-pakastin hyrisi onneksi hiljakseen, odottamaani tulvaa ei ollutkaan keittiön lattialla.
Kilometrejä kertyi 730 kilometriä, bensa (95 oct.) maksoi 1,709-1,714/litra.
Heinäkuun kirjoja;
Ian McEwan "Torakka". Muista McEwanin kirjoista poiketen tämä on koominen pienoisromaani, muut lukemani ovat olleet lähellä kauhua. Jollain konstilla torakka vaihtaa osia Englannin pääministerin kanssa, ihmettelee herätessään painavaa päätään ja vähiä raajojaan ja ryhtyy sitten politikoimaan reippaammin kuin varsinainen pääministeri koskaan. Lähes koko hallitus on täynnä olomuotoaan vaihtaneita torakoita. Yhdessä he runttaavat brexit-britit käänteisen rahavirran käyttöönottoon, jolla yllytetään kansa tuhlaamaan ja talous nousuun. Idea myydään myös USA:n presidentille, joka kovasti muistuttaa nykyistä presidenttiä. Tietenkin - kuten kaikilla politikoilla - torakoillekin oli tärkeintä oma etu.
