Elokuu, sadonkorjuuaika

Rymättylän kantarellien innoittamana lähdin lähimetsään kartoittamaan tilannetta. Eihän siellä mitään sieniä ole, täällä on ollut niin vähän sateita. Mustikatkin ovat puolet pienempiä kuin Länsi-Suomessa. Hyttysiä ja muita itikoita on runsaasti.

Hannun perheomenapuu kukki hienosti, mutta siinä ei ole yhtään omenaa, minun vuotta nuoremmassa Kanelissani sentään viisi. Takapihan villiintyneissä omenapuissa on runsaasti raakileita, ehkä teen niistä sosetta. Kaksi naapuria on jo luvannut meille viiniomenat, jos sadosta tulee hyvä. Kirsikoita on yllättävän paljon, yleensä linnut syövät ne pois heti, kun meitä ei näy pihalla. Ensimmäisestä sadosta tein liköörin tekeytymään, loput menevät pakastimeen odottamaan Viron viinoja. Joudun ostamaan myös viinimarjat, ainoastaan mustaherukoita tulee jonkun verran.

Helsinkipäivä

Amos Rex

Nicola Hicks

Nedko Solakov

Ennen kuin museokorttini vanhenee, halusin käydä katsomassa pari näyttelyä Helsingissä. Sain houkuteltua Hannun mukaani, kun ehdotin paria lounasravintolaa. Ensin katsoin Amos Rexin näyttelyn "Maanala". Taidemuseo näytti ulkoapäin siltä, että siinä on meneillään rakennusprojekti, mutta kuten arvelin, ulkona on joku installaatio. Pimeä, "maanalainen" näyttelytila oli niin vaikuttava, että pieni tyttö purskahti itkuun ja parkui äidilleen "Tää ei oo kivaa, mennään pois, nyt heti, ihan oikeesti!". Lattiassa oli pieni valaistu reikä "Kun Liisa putosi kaninkoloon". Siellä pikkuruinen Liisa-parka kurotteli käsiään ylös päästäkseen pois. Yhdessä huoneessa oli non-stoppina piirroksia "Liisa Ihmemaassa" -kirjasta. Se pitäisi hankkia jo pelkästään kuvien takia.

Black Door

Holy Døner

Hannu odotti minua Vanhassa kirkkopuistossa, kävimme katsomassa Uudenmaankadun Holy Dønerin, jonka terassi oli aivan täynnä lounasruokailijoita. Suosittu paikka. Kävelimme Black Dooriin ja otimme terassilla Plevnan stoutit. Olisin ottanut Põhjalan portterin, mutta 14€ on liikaa, kun tietää Viron hinnat. Palasimme Holy Døneriin ja söimme tosi hyvät ateriat; minulle Like a Prayer (kanapita), Hannulle The Truffle Pig (possudöneriä raneilla).

Laila Pullinen

Anna Estarriola

Hannu lähti edeltä kotiin, minä kävin katsomassa vielä HAM:n näyttelyn "Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2020". Maalauksia, veistoksia, installaatioita ja videoita. Alakerran videoesitys "Swinguerra" (Bárbara Wagner & Benjamin de Burca 2019) oli todella mukaansa tempaava. Kunpa olisikin tuollainen rytmi veressä!

Piia Viitanen

Torstain viikkosiivouksen tehtyäni polkaisin Pitäjän kirkolle, jossa Hannu odotti minua tehtyään oman fillarilenkkinsä. Kävimme kuuntelemassa Piia Viitasta, joka esiintyi kesän viimeisessä Laurin päiväkonsertissa.

 

Kalkkikallio

Kävin Honkanummella kastamassa kukat ja tein samalla yhdistetyn pyöräily- ja kävelylenkin. Jatkoin Kalkkikalliolle, jätin fillarin metsän reunaan ja nousin kallioille ihailemaan maisemia. Seurakseni sain nuorenmiehen, jonka kanssa juttelin reissuistani. Ehkä sain taas yhden innostumaan vaeltamisesta. Fillaroin Puistolan ja Tikkurilan kautta kotiin. Mittari näytti +29 ja istuimme varjoon syömään grilliherkkuja.

Haapajärven kirkko

Kyläilimme serkkuni luona Veikkolassa, matkalla poikkesimme katsomaan Haapajärven puukirkkoa. Monta kertaa olemme ajaneet sen ohi, lehtijuttu kirkosta houkutteli meidät pihalle. Harmi, että tämäkin tiekirkko oli suljettuna. Sää oli tuulinen, mutta hyvin tarkeni istua Tarun ja Birren terassilla kahvittelemassa ja reissukokemuksia vaihtamassa.

 

Kesän kirjoja:

Elif Shafak "10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa". Aivan ihana kirja! Istanbulilainen prostituoitu Leila murhataan, mutta hänen ajatuksensa, haju- ja makumuistonsa toimivat vielä 10 minuuttia 38 sekuntia. Siinä ajassa hän käy läpi elämänsä syntymästä kuolemaan. Muistellen lämmöllä viittä läheistä ystäväänsä, joiden toivoo kuulevan kuolemastaan. Niin nämä kuulevatkin eivätkä hyväksy sitä, että heille niin rakas Leila haudataan ilman arkkua syrjäiselle Yksinäisten hautausmaalle. Siitä alkaa vauhdikas operaatio, joka onkin jo toinen tarina.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki "Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa". Tämä uusi kirja kartoittaa Suomen pyhiinvaellusreittejä, kirkkoja, maisemia ja pyhiinvaelluksen historiaa pohjoismaissa. Kirjoittajat pohtivat teksteissään pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa; kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Löysin myös selityksen sanalle peregrino; pyhiinvaeltaja on latinaksi peregrinus, "muukalainen, vieras, kulkija". Sana juontuu ilmauksesta per ager, "peltoja pitkin" (Annastiina Papinaho). 

Jonna Saari "Retkipaikka, seikkailuja kauneimmissa maisemissa". Kirjaan on koottu lyhyet suositukset Suomen kansallispuistoista ja muista kohteista karttoineen. Kirja reppuun ja reissuun!