Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoimet Puutarhat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoimet Puutarhat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Kesän juhlia

Kun heräsin kotona, tarkistin ensimmäiseksi tilukset. Kuten arvasin, kaikki oli jo kukkinut, vain Rhodossa oli vielä vähän kukkia. Omenapuissa on tulossa jokunen omena, kirsikoita saadaan runsaammin. Hannu oli hoitanut terassikukat hyvin, nyt uskalsin ostaa niitä jo lisää. Lähes päivittäin lähetin Zeljkalle lyhyen viestin, johon liitin jonkun luontokuvan. Jos kuittausta ei kuulunut saman päivän aikana, olin tosi huolissani. Nyt myös toinen ystäväni (tässä tapauksessa suomalainen) aloittaa syöpähoidot. 😔 Pihalla ilta-auringossa istuessani luin kertyneitä lehtiä ja päivitin samalla Lukemattomien kirjojen -listaani. Ei kannattaisi tehdä sitä auringonpaisteessa, nyt onnistuin hävittämään koko listan. Apua! Toisaalta, uusia kirjoja tulee jatkuvasti niin paljon, etten ehdi lukea kaikkia, vaikka käyttäisin siihen koko loppuikäni. Aloinkin heti tehdä uutta kirjalistaa, kai ne listalta hävinneet kirjatkin joskus tulevat vastaan.

Voikohan näitä syödä?
Onneksi saimme myös iloisia uutisia; Ilona sai toivomansa opiskelupaikan ja viikonloppuna on tiedossa rippijuhlat sekä 6v-synttärit. Luin kertyneet lehdet niin myöhään, että Osmo Ikosen torstain konsertti Pitäjän kirkolla meni sivu suun (korvien). Täytyy laittaa allakkaan kaksi tulevaa päiväkonserttia. Perjantaina kävin kampaajallani leikkauttamassa oman mallini takaisin. Hyvästi, Portugalin tädin leikkaama otsatukka! Aloimme katsoa nauhoittamaani kotimaista "Sekunnit"-sarjaa. Hannu joutui nielemään ennakkoluulonsa.
 
Six feet under?

Anttonin konfirmaatiopäivä oli aurinkoinen, mutta ei liian helteinen. Oli hauska tavata pitkästä aikaa Hannun tyttärien äidin sukulaisia ja nauttia hyvästä tarjoilusta. Kotimatkalla poikkesimme Honkanummen hautausmaalle, jossa enää valkoiset rhodot olivat voimissaan.

Avoimet puutarhat, Mikkola

Sunnuntaina vietettiin Avoimet puutarhat -päivää, Vantaalta niitä löytyi kahdeksan. Yksi Mikkolassa, lenkkipolkuni varrella. Kävelin sinne ja portilla totesin; no berhana, tännehän me polkaistiin viime kesänä. Lisäksi olin paikalla liian aikaisin; virallinen avautumisaika oli 12.00. Isäntä päästi minut pihalle, jos loppusiivous ei minua häiritse. Olisiko taas pitänyt tarttua luutaan? Niin kaunis talo, niin kaunis puutarha eri tasoineen, perennoineen, kasvihuoneineen ja varsinkin erilaisine pioneineen! Paluumatkalla toivoin, että Stephen ja Tarja olisivat olleet pihallaan. Olisin kysynyt, onko teilläkin avoimet ovet, pitäisi päästä vessaan ja saisinko lasillisen vettä, kiitos! Eivät olleet.

Iltapäivällä oli vähän villimmät juhlat, kun menimme naapurin Danielin 6v-synttäreille. Paikalla oli paljon pikkuvieraita, jotka viihtyivät varsinkin pomppulinnassa. Tarjoilu oli vähintään yhtä hyvää kuin eilen. Ja kotimatka lyhin mahdollinen. Naapurimme ovat ihanasti ottaneet meidät omikseen, kun lasten isovanhemmat asuvat Virossa.

Vuoden ensimmäinen puolisko on ollut varsin vilkas matkailun osalta; jo kolme kivaa reissua. Tai neljä, jos lasken Tallinna-viikon mukaan.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa seurakunnan kahveilla tuttuja tapaamassa. Sen jälkeen, vihdoin viimein, kunnostimme kukkapenkin. Istutin siihen monivuotiset liljan ja pionin, yksivuotisen laventelin, pupujen syönniltä säästyneet tulppaanien ja narsissien sipulit. Nyt odotellaan sadetta. Iltakahdeksalta se alkoi. Ihanaa, ensimmäinen kesäsateeni kotona!

Olimme aika pitkälle ulkoruokinnassa, kun grillailimme, mutta tein myös salaatteja. Kauppiaat ovat nostaneet hevi-osaston hintoja, kun tietävät, että juhannuksena tehdään paljon salaatteja. Ikävä Kroatian kasvisten hintoja!

Kesän kirjoja:

Silja Vuorikuru "Aino Kallas - Maailman sydämessä". Aino Kallas (1878-1956) oli suomalainen kirjailija, jonka myös virolaiset omivat itselleen. Aino oli aikansa feministi ja edusti naiskirjailijoita ympäri maailmaa. Sen aikaiset (mies)kriitikot arvioivat häntä lähinnä miehensä Oscarin suurlähettilään vaimona, joka edusti maailmalla Viroa. Suomalaiset apurahat jäivät saamatta, kun hän asui Virossa tai muissa maissa, virolaiset hylkäsivtä hänet, kun hän liian suorasukaisesti kertoi virolaisesta mentaliteetista. Hienosti koottu elämäkerta, joka innosti ainakin minut tutustumaan myös Aino Kallaksen teoksiin. "Olen itse kuin hiipuva hiillos, joka hitaasti mustuu ja sammuu." Aino Kallas 1954

lauantai 17. kesäkuuta 2023

Karkkilan Rautapäivät 2023

Pakkasin Hondan sivulaukkuihin Hannulle puhtaat liinavaatteet, itselleni silkkisen makuupussin ja tyynyliinan. Lähdimme lauantaiaamuna kohti Karkkilaa, jossa Ritu oli luvannut meille majoituksen asunnossaan. Oli vielä mukavan viileää, kun ajelimme vanhaa Hämeenlinnantietä Kivistöön ja siitä tietöiden ohi pikkuteille ja kärrypoluille, joita Hannu niin rakastaa. Pelkäsin jo, että aiheutamme kiireen Ritulle, joka oli lähdössä Espooseen kummityttönsä häihin.

Jätimme Hondan parkkiin ja majoituimme Ritun viihtyisään asuntoon. Hän lähti Vantaan kautta Espooseen, minä kävin pikasuihkussa. Suuntasimme läheiselle kirkkomaalle ja Pikkupässin terassille erinomaisille Imperial Stouteille.

Kävelimme rompetorin läpi Ala-Emaliin. Jos Hannu pysähtyi katsomaan työkaluja tai jotain ruosteisia pikkuautoja, minä aloin tutkia kotimaista lasitavaraa ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Ei ostettu mitään, tosin hakusessa on lasilautanen palasaippuan alle, mutta jätän sen suosiolla Viron reissulle, niin tulee samalla hankittua matkamuisto. Ohi mennen vilkaisimme ruokaravintoloita, jotka tuntuivat kaikki olevan täynnä lounastajia.

Ohjelmassa olisi ollut kylpyankkojen tuunausta, mutta ankat oli jo myyty loppuun. Jäimme Karjaanjoen ylittävälle sillalle seuraamaan kylpyankkojen uintikilpailuja ja maaliin tuloa.

Fagerkulla

Fagerkullan ihanissa työläisasunnoissa ja puutarhoissa oli avoimet ovet. Kävelimme sinne mutkan kautta ja ihastelimme upeasti remontoituja koteja ja kauniita pihapiirejä. Yhdessä talossa taisi (äänestä päätellen) Olavi Uusivirta harjoitella biisejään. Monessa pihassa oli kesäkahvila tai muuta pientä myyntitoimintaa.

Fagerkulla

Miina Äkkijyrkkä

Palasimme toisen sillan kautta takaisin rompetorille ja siitä keskustaan. Ismet oli lomalla (harmi!), mutta löysimme kiinalaisen ravintolan, joka osoittautui varsin hyväksi. Poikkesimme vielä Pikkupässin terassille yksille.

China Kitchen
Palasimme kämpille suihkuun, kahville ja päikkäreille. Illalla ei jaksettu enää lähteä mihinkään. Eikä tarvinnutkaan; viereisellä Pub Pikkupässin terassilla soitti Uniklubi 22.00-24.00, musiikki kuului parvekkeelle ja avoimista ikkunoista koko asuntoon. Nukahdin puoliltaöin, kun musiikki loppui kuin leikaten.
 

Aamukahdeksan jälkeen joimme kahvit lämpimällä parvekkeella, ettei murustettu Ritun siistiä asuntoa. Aamupäivällä kävelimme Pyhäjärven Vattolan uimarannalle, joka on tosi hieno. Ilmeisesti laiturin pukukopit on tarkoitettu talviuimareille, koska muutamalla naisuimarilla oli avaimet mukanaan. Vesi oli lämmintä, mutta vielä virkistävää.


Vattolan tenniskentällä alkoivat Valurautapaistinpannutenniksen MM-kilpailut, joita jäimme uituani hetkeksi seuraamaan. Yksi pelaajista valitti, että habaan sattuu, kun lettupannussa on niin lyhyt varsi. Kävelimme takaisin keskustaan, suihkun jälkeen pakkasimme laukut ja päräytimme tankattuamme kohti Lohjaa. Ajoimme Saukkolan kautta pitkin mukavia, mutkaisia teitä (ei onneksi hiekkateitä, kuten menomatkalla). 
 

Kovin oli hiljaista, kun parkkeerasimme Suville. Tiesin, että puolet ipanoista on muualla, loppuperhe taisi nukkua päikkäreitä. Ei ole Sipestäkään vahtikoiraksi, kun ei tullut ovelle katsomaan, kuka steppailee heidän terassillaan. Saimme kahvit ja jädet, Sipe omansa, jonka Suvi oli valmistanut mansikoista ja arbuusista. Odotimme niin kauan, että Onni kotiutui ja hän esitteli minulle uuden menopelinsä. Taas pitää pelätä yhden puolesta!

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Avoimet Puutarhat -päivä

Avoimet Puutarhat -päivä on järjestetty jo monta kertaa, vasta nyt me ehdimme katsomaan toisten aherruksen tulosta. Vantaalla oli useita avoimia puutarhoja, me teimme fillarilenkin Korsoon ja kävimme kahdella pihamaalla.

Kotinotko

Polkaisimme Vuohitielle, Kotinotkoon. Kaunis huvila on siirretty 1923 Terijoelta nykyiselle paikalleen. Tontti on suuri ja jakaantuu ylä- ja alapihaan. Yläpiha on varjoinen, siinä on myös erillinen, viehättävä saunarakennus. Aurinkoisella alapihalla on kaivo, kasvihuone ja leikkimökki, pihaa ympäröivät kukat, pensaat ja hyötypuutarha. Kasvihuoneessa kasvaa chilejä ja erilaisia tomaatteja. Etelä-Euroopasta tuttu mehevä tomaatti on saanut alkunsa jonkun kaverin Roomasta tuodusta tomaatin siemenestä.

Lehmuston tila

Seuraavaksi polkaisimme Lehmuston tilalle. Nuori omistajapariskunta on keskittynyt viljelyyn ja isäntä kertoi kiinnostuneille viljelytavoistaan. Täälläkin kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja ja chilejä, pellolla kaaleja, tilliä, porkkanaa, perunaa omiksi tarpeiksi ym. Tilan päärakennus on sekin kaunis. Tilamyynti on avoinna torstaisin.